Olen kuullut ihmisten puhuvan tästä ja olen itsekin kärsinyt tästä 2-vuotta, nimittäin "ilkeä äitipuoli". Eli tossa parivuotta taaksepäin isä hankki naisystävän. Ensimmäiset 2-kuukautta meni silleen ihan suht hyvin, mutta sitten kun he muuttivat yhteen, alkoi isän luona olo olla helvettiä. Tämä äitipuoli sattuu olemaan sellanen joka suosii omia lapsiansa aina, kun olen sielä. Hän huutaa minulle asioista, joista ei olisi mitään syytä normaalin ihmisen huutaa. Se tuli paiskomaan mun ovia, kun sanoin, että: " en tuu nyt syomään kun ei oo nälkä" ja sitten äitipuoli huusi: "sä saatana syöt kun mä sanon". Isäni ei ollut silloon kotona (hän on aika vähän kotona kiireisen työn takia). Kun kerron äitipuolen ongelmista, raivokohtauksista ja siitä, että äitipuoli syrjii mua, niin sitten äitipuoli tulee väittämään vastaan. Hän on niin perkeleen hyvä valehtelemaan, ihan kuin hän olettaisi valeen olevan totuus tai jtn. Joten isäni ei oikein usko, että äitipuoli tekee tällaista, koska äitipuoli tekee sitä vain silloin, kun isä ei ole kotona. On 2-sanaa millä voin kuvailla äitipuoltani: " Vitun Natsi". Se rikkoo mun ja isän välejä esim. Sillä, että valehtelee mun isälle, että kuinka mä muka valehtelen kokoajan ja kuinka mä luokkaan sen omia lapsia (mitään näistä ei oikeasti tapahdu, mutta kuten jo aijemmin sanoin, että äitipuoli on hiton hyvä valehtalija). Mitä mun pitäs tehä ja mikä helvetti mun äitipuolta vaivaa... Kun mikään ei tehoo, vaikka kuinka hyvin käyttäytyisi, se aina valehtelee musta pahaa. Pitää varmaan ruveta aukomaan sille päätä ja vittuilla. Hän on kaiken lisäksi rasisti ja kun kerroin tästä isälle, alkoi äitipuoli heittää taas valetta. Siis mikä ihme mun äitipuolta ja muita "ilkeitä" äitipuolia vaivaa?!?!
Mikä äitipuolia vaivaa?
Mitähelvettii
20559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen nähnyt aivan samanlaista toimintaa erään äidin uuden kumppanin tekevän. Äiti oli työssä ja lapsi tuli kotiin ekaluokkalainen koulusta, paikalla oli tuo uusi mies.
Mies keksi vaikka minkälaisia valheita lapsen tekemiksi. Tässä oli niin paha puoli, että mies itse rikkoi tavaroita ja syytti lapsen tehneen tämän äidille, perheen laatikosta hävisi summa rahaa, mies tuomitsi lapsen, olivat muuten äidin rahoja. Lapsi kertoi ihan itse minulle, kuinka näki miehen ottavan rahat.
Tässäkin äiti uskoi miestä enemmän kuin lasta ja lasta kuritettiin ja laitettiin kotiarestiin. Totuus tässäkin on että mies todella otti varat, sillä saman summan antoi joululahjaksi lapsen äidille.
Takana asiassa on ollut kaiken aikaa, että lapset pitäisi saada pois, siirrettyä isälleen.
Vanhemmat ovat tuossa alkuvaiheessa todella niin "rakastuneita", että eivät he näe näissä kumppaneissaan yhtään mitään vikaa ja usko heidän valehtelevan.
Vaikeaa ja raskasta aikaa lapsille, kun toinen vanhempi on usein kaukana ja häntä tavataan vain pari kertaa kuukaudessa, siellä on myös uusi aikuinen, joka ei hyväksy lasta ja tässä omassa kodissa on valahteleva aikuinen.
Lapsella ei ole turvaa oikein missään, he kuitenkin yrittävät kestää, sillä pelkäävät että kohta ei ole minkäänlaista kotia.
Olen tämän asian käynyt valtavan paineen ja stressin, sillä en ole voinut millään tavalla vaikuttaa noihin täysiin järkensä menettäneisiin aikuisiin vanhempiin, jotka näkevät tilanteessaan kaikenlaisen toisten puuttumisen vihamielisenä.
Joten en ole voinut muuta kuin luvata olla aina valmiina lapsia varten, oli yö tai päivä, he voivat ottaa yhteyttä ja varmasti haen lapset heti jos koen heillä olevan hädän ja lapset ovatkin olleet luonani usein. Äiti huomasi kuitenkin, että ei jätä lapsia miehen kanssa jos on työmatkoja, vaan lapset asuvat silloin täällä luonani.
Joten sano rauhallisesti sille omalle vanhemmallesi, että tämä isäni uusi nainen valehtelee, jos isä rankaisee, jos olet koulussa puhu terveydenhoitajalle eli mene hänen luokseen.
Jos voit puhua isovanhemmillesi tai äidillesi, puhu heille, sillä tarvitset jonkin johon voit todella luottaa hätätilanteessa.
Kirjoittamasi ärjähdys on älytöntä käytöstä aikuiselta naiselta. Tosin voit kiittää ja mennä ruokapöytään ja ottaa vaikkapa lusikallisen verran ruokaa ja syödä sen, se voisi estää räjähdyksen.
Ap, "2-vuotta."
Miksi tuohon mielestäsi tulee väliviiva?
Joo kaikki noi elatiivit ja inessiivit tuossa kirjoituksessa on väärin käytetty. Ablatiivit pitäisi käyttää toisin samoin suggestiopronomit ei tule tuohon kohtaan missä on on sana...Verbien ja substantiivien käyttö on aika hallittua, mutta apusanoja voisi vähentää samoin sisäeronto ja ulkotulento on väärissä kohdissa...
Juu, onhan lissulla kai väliviiva tallella. Pultsarit käy viivalla ahkerasti.
Taitaa olla paremminkin alaviiva....
Oliskohan parempaakin tekemistä kuin kommentoida kirjoitusvirheitä.
Asia on tärkein.
Sesam aukenee. Aina auki .
Lissun provo.
Kas kummaa.Se kirjootti , miten kirjootti, huom. se onkin kojootti.
Se ulvoo yöllä,ei sen mieltä vaivaa , kun yöllä uusperheen äidille hautaa kaivaa.
Se on ulvova Lissu . Täysikuun aikaan se sekoaa täydellisesti. Kun kuulette täyden kuun aikaan ulvontaa , tiedätte kuka siellä vikisee.
Nukkuisit yöllä, ääliö.
Paha äitipuoli.......se pitää paikkansa. Olen sen jo niin monta kertaa nähnyt. Omat lapset ja sinun kakarat...kun vaan se isä tajuaisi ja oikea äiti, ettei antaisi lapsiaan vieraan naisen luo haukuttavaksi. Isä voisi käydä katsomassa tai viedä lapset muuten vaan jonnekkin puolueettomalla maaperällä. Mutta kun se äitikin haluaa sen oman ajan...miksi noita lapsia yleensä tehdään, kun kohta haetaan uutta parisuhdetta ja lapsia sitten vaan pompotellaan siinä välissä. Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella...sama paska vaan jatkuu eri muodossa...on ne ihmiset sitten helvetin tyhmiä idiootteja...
Olipa Ap kirjoitus nyt mistä ja kenen tahansa, se on vakavaa asiaa ja kaiken lisäksi vielä tätä todella tapahtuu.
Joten nuo ilkeät huomauttelut voisivat olla tekemättä, en edes ymmärrä mistä syystä joku kirjoittaa noita Lissu herjauksia.
Miten mahtaa näiden ihmisten elämä ollut sujunut eron jälkeen ja onko lapsia yritettykään ymmärtää vähääkään, että tilanne on heille suorastaan kauhistuttava. Ihan verrattavissa aikuisten riitoihin ja eroihin, vaan lapset eivät voi itse mitään asioille tehdä, he joutuvat pakon perään mitä kauheimpiin tilanteisiin. Se vähäkin mikä on ollut aikaisemmin ei enää ole sitäkään, on vain kuljettava se reppu selässä ja nähtävä oman isän ja äidin järkyttävä pahoinvointi ja muuttuminen, missä ei juuri uskalla edes puhua heille, ei päästä syliin. Tulee vain joku kummajainen, jonka pillin mukaan kaiken pitää tapahtua, muutoin uhkaillaan ja nuo omat vanhemmat eivät tee mitään oman lapsensa turvaamiseksi noilta ihmisiltä.
On siinä lapselle elämän alku, hirvittävä suorastaan.
Muuta pois äitisi luo , tai omillesi, meikä muutti jo 17 vuotiaana omaan opiskelukämppään.
Kuulepa arvoisa 17-vuotas. Äidin luokse voi ajatella mennä, mutta ennen inttiä tuskin on mahdollista omaan kämppään. Ajatella täytyy omaa tulevaisuutta, koulua olisi hyvä käydä, niin että saisi sellaisen ammatin, jolta alalta löytyy työtä ja palkkaus on myös sen suuruinen, että sillä pystyy elämään ja rakentamaan oman tulevaisuuden ja mahdollisen perheen.
17-vuotiaan voi olla vaikea kuvitella muuta kuin sitä viihteen puolta ja vielä murrosikäisenä päästä eroon aikuisista, jotka joutuvat joskus niitä jarruja vetämään päälle. He eivät ilkeyksissään sitä tee, vaan voidakseen saada kuuri tuon edellä kerrotun eli koulutuksen ja elämän hallinaan.
Liian moni nuori lähtee ja huomaa aika pian, että rahat eivät riitä ja unelmat eivät toteudu. Ei ole muuta kuin peruskoulu ja sillä ei kovin hyvin työtä saa eikä palkkaakaan, joten hieman hitaammin.
Voi tuntua hyvältä kun saa muutaman satasen, mutta kun maksat siitä vuokran, vaatteet, ruuan, ja maksat välttämättömät maksut. Niihin toiveisiin ja unelmiin ei sitten jääkään yhtään mitään.
No pieniä lainoja ja vippejä saa kun on yli kahdeksantoista, jos on tuloja, ei muutoin. Saa sillä jonkun rämän auton alleen, jota saakin olla korjaamassa yhtenään, mutta onko varoja käyttää sitä ja mitenkä se pieni palkka riittää vielä tuon lainan tai vipin maksamiseen. Aika monella tällaisella nuorella on jo ennen inttiä ulosotossa asioita, sillä onkin sitten naulattu jo nuoruuden elämisen mahdollisuus kokonaan pois.
Vaikka maksat vipin tai vanhemmat auttavat, jos rekisterissä on käynyt tieto huolimattomasta asiainhoidosta, se ikävä vain kestää vuosikaupalla siellä ja elämä on tosi hankalaa.
Puhutaanko siellä peruskoulussa mitään näistä elämän tosiasioista.
Joten olkaa siellä vanhempien luona ja hankkikaa ammatti, sitten on parempi lähtökohta itsenäiseen elämään, joka tietenkin pitää tullakin.
Kävin lukion toista luokkaa, kun muutin omilleni, sain opintotukea asumistukea ja olin viikonloppuisin, en ihan joka vl ,töissä Hesburgerissa ja kesätöissä olen ollut jo 15v lähtien , faijalta sain noin satasen kuussa ruokarahaa, hyvin pärjäsin ja kirjoitin hyvin arvosanoin ja nyt olen ammattikorkeessa lukemassa tradenomiksi.
Asun edelleen tässä vajaa 30 neliön yksiössä ja asun Satakunnassa missä vuokrat pieniä , toimin myös opiskelijapolitiikassa ja muutenkin kiinnostaa politiikka haluan ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin.
Sinä olet itsenäinen määrätietoinen fiksu nuori, tsemppiä tulevaisuuteen.
Ei liity asiaan mutta oikeinkirjoitus???
Todisteet on kova sana.
Voit helposti todistaa äitipuolesi käytöksen, kun asetat älykännykän/ i-phonen/ tabletin kuvaamaan huoneesi ovensuuta, kun räjähdys on lähellä.
Nauhoitettua tilannetta ei voi kiistää oikeudessakaan ja isäsi on uskottava sinua.
Tiesitkö , että nauhoitus ei päde oikeudessa. Ilman lupaa, ei saa nauhoittaa.
Taidat olla ammattikyylä. Ensin keksit jotain, että saat jokun ärsyyntymäään ja sitten nauhoittelet, ilman että kukaan kuulee omaa sanomaasi asiassa.
Tietäähän tuon. Olet todella ala-arvoinen kyyläri. Ei sinulla ole ystäviä, olet yksinkertaisesti vain kyylari.
Hieman tämä vaikuttaa provolta, mutta vastataanpa...
Ensiksikin, uskon että äitipuolella voi olla haasteita sinun hyväksymisessä. En epäile tai väheksy siis tunteitasi. Mutta tuon nyt pari esimerkkiä, joita oikeasti toivon että mietit.
Ensinnäkin, meillä ainakin on tapa, että kun on ruoka-aika, niin kaikki tulevat pöytään. Kaikki. Ei siinä kuunnella mukinoita yhtään keneltäkään. Ei omilta tai puolison lapsilta. Mysö aikuiset tulevat pöytään. Tämä on HYVÄ TAPA, joka on lapsillekin opetettu jo taaperona. Oletko miettinyt miltä äitipuolestasi tuntuu, kun yhtäkkiä hänen kotonaan on jo isoksi kasvanut lapsi, joka ei osaa tällaisia perus käytöstapoja? Hän ilmaisi asiansa todella rumasti ja taisi siinä pinna siis palaa, mutta ymmärrätkö yhtään, miten röyhkeää oma käytöksesi oli? Kun syömään pyydetään, niin sinne mennään.
Äitipuolellasi on voinut olla myös muita vastaavia pelisääntöjä lastensa kanssa jo useita vuosia, joita kaikkien on noudatettava. Ja kun nuo säännöt ovatkin sinulle vieraita, niin pidät häntä natsina... Oikeasti jos olisit pienestä saakka kasvanut niihin sääntöihin, niin ne eivät tuntuisi pahoilta ollenkaan.
Et maininnut millä tavalla äitipuoli suosii omia lapsiaan. Jos kyse on vain vaikkapa palkitsemisesta tai ajanvietosta, niin se saattaa heijastua juurikin siitä, että äitipuoli pitää sinua hyvin huonokäytöksisenä, koska et tottele ja osaa edes niitä perus sääntöjä ja tapoja, joita perheessä on. Miksi hän siis palkitsisi sinut yhtään mistään?
MUTTA tämä koko ongelma ei ole sinun vikaasi. Sinulla on sinun näkökulmasi: sinulle nämä kaikki asiat ovat uusia ja vieraita, ja siksi kapinoit niitä vastaan. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää.
Se mikä auttaisi varmasti, olisi se mitä jokaisessa uusperheessä pitäisi olla: perhekokous. Paikalla olisi koko perhe, eli isäsi, äitipuolesi ja heidän kaikki lapsensa. Kokouksessa kävisitten rauhassa ja tappelematta läpi asioita jotka mietityttävät. Yhteistyössä rakentaisitte säännöt, josta teillä pidetään kiinni. Vastuu olisi aikuisilla, joten mitä he päättävät, niin te lapset tottelette. Mutta teillä lapsillakin olisi mahdollisuus kertoa, että mikä tuntuu erityisen vaikealta tai mihin kaipaatte tietää syyn.
Olisi myös tärkeää että sinä ja äitipuolesi viettäisitte joskus kahden kesken laatuaikaa. Tuo nainen on varmasti mukava, koska isäsi on häneen rakastunut. Voisitteko vaikka yhdessä leipoa, lähteä, leffaan, käydä lenkillä...? Mistä te molemmat pidätte? Teillä on molemmilla opettelua uusissa rooleissanne.
Muista myös että se mikä sinun korvaasi kuulostaa valehtelulta, voi olla vain se toinen näkökulma asioihin... Asiat ovat harvoin kovin mustavalkoisia.