Olen nyt 16v tyttö. Olen koko ikäni kärsinyt pakko-oireista. Alkuun oireet olivat hamstraaminen ja bakteerikammo. Nyt molemmat ovat suht siedettävässä kunnossa. Nykyään olen huomannut uuden oireen: pakon omainen valehtelu. Valehtelen koko ajan, vaikka en haluaisi. Keksin tarinoita ihmisistä joita ei ole olemassa. Väitän että minulla on ystäviä vaikka minulla ei ole. Valehtelen äidille, tuttaville ja kaikille. Olen yrittänyt lopettaa valehtelun, mutta en ole pystynyt. Tulee turvaton olo, jos lopetan valehtelun. Jos unohtaisin kaikki kuvitteelliset henkilöt joita olen keksinyt niin tekisin kai itsemurhan koska tuntisin olevani täysin yksin. Lisäksi alan joskus itsekin uskomaan valheisiini. Haluan eroon valehtelusta ja tästä kaikesta paskasta, mutta en kehtaa kertoa kenellekään tästä. Menettäisin uskottavuuteni ja maineeni olisi pilalla. Mitä teen?
Auttakaa, onko tämä jonkinlainen OCD?
Auttakaa.mua_
4493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota yhteyttä mielenterveystoimistoon paikkakunnallasi.
Joo kuulostaa mielestäni pakko-oireilta, mutta vaikea sanoa. Ainahan ne sekoittuvata johonkin elämää vaivaavaan tilanteeseen toisinaan.
Joku toinenkin samankaltainen!
Itse olen pienestä asti elänyt ja vetänyt monenlaisia rooleja tilanteista ja ihmisistä riippuen. En varsinaisesti useinkaan valehtele, vaan "annan ymmärtää" asioita haluamallani tavalla esittäen totuuden tietyllä tavalla. Olen erittäin taitava manipuloimaan ja lukemaan ihmisiä. Olen miettinyt, että omalla kohdallani se on tietynlaista suojautumista verhoilla todellinen itsensä ja elämänsä piiloon. Olen elänyt turvattoman ja hauraan lapsuuden ja nuoruuden ja koko elämän, ja muokkaamalla ulospäin näkyvää kuvaa itsestäni sekä muille että itselleni suojellut mieltäni täydelliseltä romahdukselta.
Usein tuntuu siltä, ja pitkälti niin asia onkin, ettei oikeastaan kukaan ihminen edes omasta perheestäni taikka parhaimmista ystävistäni tunne oikeasti minua juurikaan. Se ahdistaa ja luo yksinäisyyden tuntoa ja erottaa huonolla tavalla kaikkein lähimmistäänkin.
Jotkut ovat osuvasti sanoneet ja huomanneet, että ympärilläni on vaikeasti läpäistävä suojamuuri, ja harvat ovat sitä jaksaneet tai kyenneet murtaa alkuunkaan.
Ehkä sinäkään et "uskalla" olla oma itsesi, koska et hyväksy taikka ole tyytyväinen paljaaseen aitoon persoonaasi ja elämääsi. Kannattaa pohdiskella kovasti omassa mielessäänkin, että mikä on se perimmäinen syy toimia siten kuin toimii, ja sitten lähteä vaikuttamaan niihin asioihin toiminnallaan ja ajattelullaan.
Vaikuttaa että olet epävarma.
Haluat tulla hyväksytyksi. Siksi keksit juttuja jotka auttaisivat sinua tulla hyväksytyksi.
Et oikein hyväsy itseäsi sellaisena kuin olet, haluat vähän "parannella" tilannettasi.
Tälläinen on tavallaan ihan luonnollista. Kuuluu ikään ja nuoruuteen. Vaikka monet vanhemmatkin käyttävät tätä tapaa.
Olt kuitenkin terve, kun itse huomaat ja huolestut.
Ajattele että tää on ohimenevää ja yritä olla valehtelematta. Tulet huomaamaan pikkuhiljaa, että kelpaat ihan sellaisena kuin olet.
Jos vaivaa, niin käy juttelemassa jonkun kanssa.