Pahin tilanne on tämä: Ihminen kärsii narsistin teoista mutta ei saa apua eikä edes tarpeeksi vahvaa lääkitystä. Sen seurauksena, kun ei enää kestä kärsimystä ja kitumista tekee itsemurhan. Sitten se itsemurhan tehnyt syyllistetään siitä, että kun se oli niin "heikko" ja itsekäs, vaikka oikeasti teki itsemurhan kun ei kestänyt vain enempää kun kukaan ei auttanut eikä välittänyt. Eli näyttää siltä ettei ihmisen (narsistien) pahuudella ole mitään rajaa. Eikä osa ihmisistä näytä ymmärtävän koskaan vaikka kuinka yrittäisit selittää kuinka vaikea tilanne voi toisella ihmisellä olla. Se vika on aina ja ikuisesti sinussa, teit mitä tahansa ja olit millainen tahansa. Sä vain olet syyllinen hautaan asti ja sen jälkeenkin. Ei ole mitään mitä voisit sanoa tai tehdä että tällaiset ihmiset ymmärtäisivät sinua.
Aina syyllinen
tttt55
881153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Sanon vielä kerran, että mielestäni tässä ajassa ja paikassa vallalla on haitallinen valheellinen psykologinen oppi, joka oli erittäin vaurioittava minun elämälleni. Se oppi kuuluu: Kaikki riippuu itsestäsi.
Mielestäni oppi itsessään on erittäin narsistinen.
On hyvä kannustaa ihmistä itseään tekemään kaiken voitavan, mutta ei syyllistävällä valheella, että kaikki riippuu itsestä. Se valhe vain lamauttaa toisia ihmisiä, ei voimaannuta korjaamaan elämäänsä, koska se valhe väittää syylliseksi sellaiseenkin mikä ei ole sen ihmisen vallassa millään tavoin.
Kukaan ei kuule ketään uhreja missään asiassa, jos kaiken luullaan riippuvan ihmisestä itsestään.
jatkan. Voiko sellaista oppia edes kukaan muu oikeasti toteuttaa kuin narsisti ?
Uskoen, että koko elämä riippuu itsestä ?
Mielestäni tuo oppi suosii narsismia. Luuloa omasta kaikkivoipaisuudesta.
jatkan. Kaikki jotka eivät ole elämässään kaikkivoipaisia ovat aina syyllisiä?
jatkan. Ilmankos melkein kaikki tuntuuvan koko aika puhuvan siitä kuka on syyllinen, eikä juuri muusta. Ei varmaan juuri muuta olekaan kuin syyllisiä, jotka eivät ole onnistuneet kaikkivoipaisuudessa elämässään.
Aivan. On todellakin narsistista ajatella että se vika on aina ihmisessä itsessä, ja kaikki riippuu sinusta. (Yhdessä vaiheessa uskoin tähän valheeseen mitä mulle oli syötetty). On aivan naurettavaa väittää etteikö ympäristö vaikuttaisi ihmiseen. Ei kukaan järkevä ihminen mene raiskauksen uhrillekaan sanomaan että se vika on sun omassa päässä kun uhri kertoo pahasta olostaan ja siitä mitä hänelle on tapahtunut. Jokainen tervejärkinen ihminen tietää että se raiskaus on traumatisoinut raiskauksen uhrin. Että se teko on se joka uhrin pahan olon aiheuttaa. Tietysti voidaan alkaa saivartelemaan ja sanomaan että ne tunteet tulee ihmisen omalta sisältä, mutta se on turhaa. Ei ne pahan olon tunteet olisivat tulleet uhrille jos hänelle ei oltaisi tehty väärin. Kaikki turha "psykologointi"ja asioiden monimutkaistaminen sekoittaa ihmisen pään entisestään! Haitallinen teko on haitallinen teko ja vaikuttaa uhriin negatiivisella tavalla.
Normaali ihminen kykenee näkemään asioiden syy-seuraussuhteet.
Ne jotka syyllistää muita jatkuvasti kokee itse jatkuvaa syyllisyyttä jostain asiasta jota eivät ole kyenneet käsittelemään! Eli he eivät kykene käsittelemään syyllisyyden tunnettaan joten projisoivat sen muihin ihmisiin.
Muutenkin tässä narsismiasiassa kannattaa olla mahdollisimman objektiivinen. Tärkeintä on nähdä totuus ja ylläpitää omaa mielenterveyttä. Ettei kukaan vaan onnistu sekoittamaan sun päätä taas uudestaan. Useinhan uhri syyllistetään kun hän kertoo siitä mitä hänelle on tapahtunut.
Kiva kun kerrankin joku ymmärtää mitä selitän.
Eikä kukaan voi tietää vaikka minkä rikosten uhri joku olisi, jolle sanotaan, että kaikki on johtunut hänestä. Se on mielestäni mahdollisesti psyykelle vaarallista mitä tehdään sillätavoin "avun" nimissä.
"Kukaan ei kuule ketään uhreja missään asiassa, jos kaiken luullaan riippuvan ihmisestä itsestään."
Aliarvioit pskologian/psykiatrian ammattilaiset todella kovalla kädellä ja karhealla otteella.
Kaikki eivät pysty hyödyntämään terapioita. Se tiedetään. Potilaan pitää olla itse valmis.
http://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/sopiiko-potilaalleni-psykoterapia/?public=95fbc96ddd2f4b96e5202c5487110fd3
"Mitkä ovat potilaan olennaiset valmiudet psykoterapiaan?
Tangoon tarvitaan kaksi, kuten laulussa todetaan. Psykoterapia on psykologisiin keinoihin ja mekanismeihin pohjautuvaa yhteistoimintaa (7). Tästä syystä erityisesti lyhyissä psykoterapioissa korostuu niiden potilaan psykologisten ominaisuuksien merkitys, jotka mahdollistavat tavoitteellisen yhteistyön verrattain nopean rakentamisen."
Täällä palstalla ei olla ammattilaisia, vaan ihan muun alan ihmisiä suurin osa. Et kai odota sähkömekaanikon kykenevän valmentamaan sinua terapiaan?
Käsittääkseni esim. psykiatrinen sairaanhoitaja voi tuollaista valmennustyötä tehdä. Mutta voiko valmennus onnistua, jos potilas on kovin täynnä vastustusta?
"Muutosvalmius
Muutosvalmius psykoterapiaan koostuu monesta tekijästä, mm. halusta muutokseen, valmiudesta ajallisiin ja taloudellisiin uhrauksiin sekä kyvystä nähdä omien ongelmien psykologinen etiologia ja halu näiden ongelmien psykologiseen työstämiseen. Psykoterapialle keskeistä on siis potilaan kiinnostus tarkastella itseä sekä omien ajatusten, tunteiden ja reaktioiden roolia omassa kärsimyksessä."
"Halu ainoastaan päästä eroon oireista voi osoittautua riittämättömäksi terapiaan sitoutumisen motivaatioksi. Samoin vähäisempiä hyötyjä voivat ennakoida epärealistiset odotukset, että joko terapia tai terapeutti ratkaisisi ongelmat taianomaisesti. Keskeistä on siis potilaan ymmärrys omasta vastuustaan muutoksen aikaansaajana – joskin toki yhteistyössä terapeutin kanssa."
"Kyky tarkastella itseä
Muutosvalmiuteen läheisesti liittyvä tekijä on potilaan kyky havainnoida itseään – siis omia kärsimystä tuottavia tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä – sekä valmius ilmaista näitä havaintoja. Itsereflektiokyky palvelee psykologista työskentelyä psykoterapiassa."
"Näiden vastakohtana on potilaan mielenkiinnon tai havaintokyvyn puute omaan ajatus- ja tunnemaailmaan kokemuksien määrittäjänä."
"Tunteiden käsittely
Erityisesti kykyä hyötyä lyhyestä terapiasta ennustaa potilaan vähintään kohtalainen kyky tunnistaa tunteita ja "kultainen keskitie" niiden ilmaisussa. Psykoterapeuttisen työn sarka kapeutuu, mikäli potilas ei tavoita mielihyvän tai mielipahan tunteita tai joutuu suojautumaan niiltä voimakkaasti. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi vaativissa tai estyneissä persoonallisuushäiriöissä älyllistävänä tai ulkokohtaisena kuvauksena."
"Kyky vuorovaikutukseen
Edellä mainitut tekijät usein ilmenevät potilaan vuorovaikutustavassa vastaanottotilanteessa. Ihanteellisesti potilas ymmärtää tapaamisen tarkoituksen, hän puhuu oma-aloitteisesti, huomioiden kysymysten osa-alueet sekä varatun ajan pituuden, ja keskustelu etenee luontevasti, luottavaisessa, aidossa ja avoimessa hengessä.
Tällaisen keskustelun seurauksena potilas kokee tyypillisesti tulleensa ymmärretyksi. Työntekijä puolestaan usein kokee lämpöä ja empatiaa potilasta ja hänen vaikeuksiaan kohtaan. Tämä vastatunne ja potilaan yleinen vuorovaikutuksen joustavuus puhuu sen puolesta, että potilaalla on kyky luottaa ja muodostaa nopeasti toimiva yhteistyösuhde jo lyhyessäkin terapiassa."
"Yhteistyösuhteen rakentamisen haasteellisuutta puolestaan ennustavat potilaan ärsyyntyvyys, epäluottamus tai mielenkiinnottomuus tapaamista kohtaan. Nämä voivat heijastaa jo varhainkin sisäistettyjä käsityksiä itsestä ja toisista, ns. kiintymyssuhdemalleja. Esimerkiksi välttelevästi tai pelokkaasti kiintynyt ihminen ei kykene uskomaan toisten välittävän tai haluavan auttaa aidosti. Täten he myös pidättyvät kokemasta tai ilmaisemasta omaa haavoittuvuuttaan ja tarvitsevuuttaan. Näiden sisäistettyjen käsitysten muokkaus saattaa edellyttää pidempää psykoterapiaa, jossa ensimmäisiä askelia ovat luottamuksellisen yhteistyösuhteen ja potilaan mielenkiinnon herättäminen terapiatyöhön ja itsen tarkasteluun."
Eli kenenkään väkisinhoitaminen psykoterapeuttisin keinoin ei tada tuottaa tulosta...
"On aivan naurettavaa väittää etteikö ympäristö vaikuttaisi ihmiseen."
Aivan jo kaikille lukiolaisille jaettavassa yleissivistävissä psykologian opinnoissa opetetaan nuorille että ihmiseen vaikuttaa:
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/2_kehitykseen_vaikuttavat_tekijat/01_kehityksen_perusteet?C:D=1465732&m:selres=1465732
"Kehityspsykologiassa ihminen nähdään kokonaisuutena, jonkatarkastelua voidaan helpottaa jakamalla tutkimus fyysisen, kognitiivisen ja psykososiaalisen kehityksen alueisiin.Tarkastelun osittaminen on hankalaa, sillä ihmisyksilön psyykkiseen kehitykseen ei vaikuta vain yksilön sisäiset kokemukset ja tapahtumat. Myös ympäristön tekijöillä, perimällä ja ihmisen oppimiskyvyllä on merkittävä osuus siinä, millaiseksi ihmisen psyyke elämänkaaren aikana muotoutuu. Yksilön ajallisesta kehityksestä käytetään termiä elämänkaaren vaiheet."
Mikä sinua, aloittaja estää menemästä vielä aikuislukioon?
Yleissivistävä koulutus antaa aina ja ainakin hyvän yleissivistyksen, kannatan ajatusta. Monet lukiolaiset ovat viisaampia juuri sen yleisivistävän opetuksen vuoksi, jonka lukiossa ovat saaneet kuin vanhempansa.
Näitä narsismi-asioita ei ymmärretä psykiatrisessa hoidossa paljonkaan. Itse puhun nyt lähinnä julkisen puolen psyk.sairaanhoitajista ja psykiatreista joilla ei ole psykoterapeutin koulutusta. Se on vain todettu jo niin moneen kertaan että vain harva joka ei ole itse kokenut narsistin väkivaltaa ymmärtää näitä asioita ja uhrin oireita ja kykenee auttamaan häntä. Joten he saattavat vain pahentaa uhrin tilannetta vähättelyllä, asian sivuuttamisella tai sillä että koitetaan saada uhri ymmärtämään kaltoinkohtelijaa. Enkä puhu edes pelkästään psyk.hoidosta vaan ihmisistä yleensäkin.
Ja minulla nimenomaan olisi ollut halua puhua ja käsitellä asiaa mutta ei juuri minkäänlaista halua tai kykyä ollut auttaa minua tässä nimenomaisessa asiassa ja muutenkin "apu" oli lähinnä neuvomista ja ohjeistamista vaikkei älyssäni ja kyvyissäni ole vikaa. Miten siis minä olen muka muutosvastainen? En ole ainoa joka kritisoi Suomen julkisen puolen psykiatrista hoitoa. Mm. taiteilija Kristian Meurman on sanonut että ilman rahaa hän ei olisi saanut apua kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
Ihan turha väittää etten muka tiedä mistä puhun.
Ja miksi muuten pitää aina yrittää voittaa se keskustelu ja yrittää todistaa vastapuolen sanomat asiat vääräksi? Yleensä fiksu ihminen osaa keskustella asioista ilman tarvetta "voittaa" keskustelu eikä fiksu ihminen koe tarvetta hyökätä vastakeskustelijan persoonaa kohtaan. Joten tappelepa ihan keskenäsi. En enempää sinulle kommentoi.
No, tuohan todistaa vain sen puolesta, että tällä palstalla on tiedetty tuo todellisuus jo iät ja ajat. Itse aloin kirjoittamaan muistaakseni 2012 ja silloin tuo oli esillä voimakkaasti. Ehkä myös siksi olen suosinut tätä palstaa. Narsistien tuki ry ei sovi minulle, koska en tahdo kohdata kasvokkain tämän asian puitteissa ihmisiä, joista en etukäteen tiedä, tunnenko heitä.
Tuo mitä kerrot todistaa myös sen puolesta, että työ on tehtävä itse. Minä en missään nimessä voisi syyttää herttaista terapeuttia, jonka luona kävin useita kertoja tämän asian puitteissa. Minkä hän sille voi, ettei hänellä ollut omakohtaista kokemusta narsistista, ja vähemmän kuulemma hänen vastaanotollaankaan on käynyt. Tuossa tilanteessa kaivetaan se oma empatia esiin, jonka olemassaolosta täällä niin vakuuttuneita ollaan. Vain idiootti SYYTTÄÄ ketään siitä, että näillä ei ole kokemusta narsisteista, tai näkemys on jäänyt vajaaksi. Käsittääkseni moniakin ammattikuntia on sittemmin koulutettu narsismista ja on ilmestynyt paljon uutta kirjallisuutta.
Mielestäni minun velvollisuuteni, kun menen terapeutille, on tietää ja osata kuvata minkä kanssa olen tekemisissä, noin itselläni on ollutkin hyvä pohjatieto tuossa vaiheessa.
Etsin kuitenkin vielä lisäksi toisen terapeutin ,!julkiselta puolelta!, koska juuri heillä on enemmän kokemusta sen tyyppisistä kelmeistä, jonka kanssa minäkin olin tekemisissä. Ja osuin aivan oikeaan, tämä osasikin tukea minua ahdingossani. Mutta olen silti sitä mieltä, että molemmat ammattilaiset hoitivat työnsä hyvin ja olin molempiin tyytyväinen. Vaikka toinen olikin enemmän vielä kuuntelevalla kannalla, niin minulle oli tärkeää saada käydä puhumassa.
Heitä pois tuo syyttely.
"Ja miksi muuten pitää aina yrittää voittaa se keskustelu ja yrittää todistaa vastapuolen sanomat asiat vääräksi?"
Sinäpä sen tiedät.
Väitätkö että olet empaattinen?
Olet kovin agressiivinen, kun ottaa huomioon että minäkin ihan vapaaehtoisesti luen sinun kirjoituksiasi ja vastaan sinulle.
"Ja minulla nimenomaan olisi ollut halua puhua ja käsitellä asiaa mutta ei juuri minkäänlaista halua tai kykyä ollut auttaa minua tässä nimenomaisessa asiassa ja muutenkin "apu" oli lähinnä neuvomista ja ohjeistamista vaikkei älyssäni ja kyvyissäni ole vikaa."
Miten kukaan palstalla voisi ottaa kantaa tuohon, kun et kerro mistä on ollut kysymys. Et kerro mitä on tapahtunut. Kukaan ei voi tietää mistä puhut. Miten kukaan voisi ymmärtää sinua, kun kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut.
Sinusta tulee vain sellainen epämääräinen fiilis, että valitat kaikesta ja haukut kaikkia, koko maailmaa jopa...
Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, asiasi on hyvin monisyinen ja olisi hyvä, jos saisit sitä itse jotenkin kasaan. Se ei kuitenkaan varmaankaan tapahdu muita moittimalla. Uskallan ainakin epäillä.
"Ihan turha väittää etten muka tiedä mistä puhun."
Asiatiedoissasi ja käsityksissäsi on virheitä. Samoin syyttelet summamutikassa vähän kaikkia.
"Ja miksi muuten pitää aina yrittää voittaa se keskustelu ja yrittää todistaa vastapuolen sanomat asiat vääräksi? Yleensä fiksu ihminen osaa keskustella asioista ilman tarvetta "voittaa" keskustelu eikä fiksu ihminen koe tarvetta hyökätä vastakeskustelijan persoonaa kohtaan. Joten tappelepa ihan keskenäsi. En enempää sinulle kommentoi."
Tuokin mitä sanot keskustelun voittamisesta on aivan diibadaibaa.
Olisinpa tyytyväinen jos kirjoittaisit joitain niin järkevää, että voisin tyytyväisenä päätellä sinun selvittäneen edes jonkun pahimmista pulmistasi ja pääsevän eteenpäin.~
Ja mitä tulee fiksun ihmisen hyökkäämiseen, niin koen sinun hyökkäävän aika reippaasti vähän kaikkia vastaan, joista *kaikista* minäkin olen osa. Joten koen sinun hyökkäävän vastakeskustelijan persoonaa vastaan. Puhuthan laajasti koko yhteiskunnasta ja jopa maailmasta. Puhut myös Suomesta ja suomalaisista...
No, minullakin on omat käsitykseni enkä ole aina ollut ollenkaan tyytyväinen Suomeen ja suomalaisiin, vaikka olen itse suomalainen.
Nykyään vain parasta mitä tiedän, noin niinkuin isommassa mittakaavassa on rauha. Olen aina ollut valmis tekemään työtä vaikka kuinka paljon, enkä ole karttanut haasteita. Mitä inhoan, on turha nitinä. Asiat esiin ja käsittelyyn, turha nitinä pois.
Täällä syytetään useita kirjoittajia siitä, jos heillä hitustakaan ilmenee yhteiskuntakritiikkiä. En kutsuisi yhteiskuntakritiikkiä kaikkien muiden ihmisten syyttämiseksi.
Mene nyt trolli sinne minne lupasit mennä ja jää sinne.
"Sanon vielä kerran, että mielestäni tässä ajassa ja paikassa vallalla on haitallinen valheellinen psykologinen oppi, joka oli erittäin vaurioittava minun elämälleni. Se oppi kuuluu: Kaikki riippuu itsestäsi."
Niin on totta, että nykyään hyvin paljon korostetaan tuota "kaikki riippuu itsestäsi" ajatusta, mutta niin ammattihenkilöstön kuin omakohtaisesti asioita kokeneiden piirissä tiedetään, ettei se pidä paikkaansa...
Tämänkin linkin olen jo useasti tänne laittanut
"On valheellista luoda mielikuvaa, että toipuminen on pelkkä yksilön valinta ja mielen voimalaji. Äärimmäisen kovat, pitkäkestoisesti traumatisoivat tai ihmisen kehitystasoon kuulumattomat vaikeat kokemukset eivät suinkaan aina jalosta. Se, mikä ei tapa, voi rikkoa rajusti ja johtaa pysyviin säröihin. "
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1455074356391
Ihan samalla tavoin kun rikkimennyt kehon osa ei aina välttämättä korjaannu enää aivan entiselleen voi mielikin jäädä säröille loppuelämäksi, jolloin senkin joutunee jollain tavalla hyväksymään ja pyrkiä elämään niillä resursseilla mitä vielä on jäljellä...
Tässä kun ja monessa muussakin ketjussa on viime aikoina tunnuttu käsiteltävän tätä "aina syyllinen" teemaa, niin pakostakin sitä miettii, että onko todellisuudessa asia niin vaiko tuntuuko ihmisestä itsestään siltä, esim. niissä tapauksissa kun joku kehoittaa tekemään asioille jotain vaikka kyse ei olisi mistään sen kummemmasta kuin asenteen muutoksesta "en ole syyllinen" niin sekin koetaan syylistämisenä...
Jollain tavoin sitä aina syytettynä/aina syyllinen olemisen tunnetta pitäisi lähteä purkamaan ja kyetä erottamaan, mikä on tervettä ja mikä sairasta syyllisyyttä, mikä jälkimmäinen johtuu hyvin paljon ihmisestä itsestään...
Tästäkin aiheesta on olemassa paljon luetettavaa niin netissä kuin kirjallisuutta. Esimerkin vuoksi laitan ny yhden linkin
"Totuus tekee vapaaksi, varsinkin syyllisyydestä. Valtavaara kehottaa purkamaan omaa syyllisyydentunnetta paperille. Mikä oli omaa syytä, mikä väärää syyllisyyttä? Puhuvatko tunteet totta vai onko syyllisyyden määrä kohtuuton?
Samoin kannattaa pitää kirjaa siitä, vatvooko mielessään vanhoja asioita vai uskaltaako päästää irti."
http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/hyvastele-vaara-syyllisyys
"Niin on totta, että nykyään hyvin paljon korostetaan tuota "kaikki riippuu itsestäsi" ajatusta, mutta niin ammattihenkilöstön kuin omakohtaisesti asioita kokeneiden piirissä tiedetään, ettei se pidä paikkaansa..."
Mihin vastasit "Niin on totta, että..."? En löydä tekstiä jossa missä olisi puhuttu "korostamisesta", vaan ihan todellakin diibadaibaa vallalla olevista opeista ja teorioista..., joka sitten taas on ihan eri asia.
En ole myöskään koskaan kuullut kenenkään sanovan, että kaikki riippuisi istestä. Asioilla ja asioilla on vissi ero. Silloin kun kirjoittaja puhuu yhteiskuntakritiikistä, pitää osata asetella lauseensa, eikä mitään sinnepäin...
Mikäli sellaista yleistä oppia ei ole, olen sitten joutunut mittavasti sellaisen kiusanteon kohteeksi yksittäistapauksena.
Olen samaa mieltä kanssasi noista väittämistäsi.
Nuo väittämät eivät vain saa aikaan mitään positiivista kehitystä sinällään, jos urhi itse ei ole valmis nousemaan hädästään ja toimimaan.
"Ei ole mitään mitä voisit sanoa tai tehdä että tällaiset ihmiset ymmärtäisivät sinua."
Ihmisten ymmärrys ei pelkästään auta, jos uhri ei ole valmis itse toimimaan.
Henkinen ongelma on hiukan eri, kuin jos uhri olisi jäänyt auton alle ja sieltä sitten loukkaantunut kiidätettäisiin ambulanssilla ensiapuun. Silloin riittää ensialkuun vaikka urhi itse onkin passiivinen. Heti kun hän alkaa toipumistiensä, hän tekee suurimman työn itse.
Sinun on itse toimittava. Se, että haukut kaikkia muita narsisteiksi, ei auta sinua yhtään tippaa, päin vastoin. Sinun on toimittava itse.
Jos vain keskityt jankaamaan ja haukkumaan muita tälläkin palstalla, toimit kuin trolli toimii.
Sinusta tulee mieleen sellainen, joka haluaa olla aina ja kaikenaikaa keskipisteenä. Uhkailet vähän kuin itsemurhallakin, joka muuten on myös narsistien yksi käyttäytymismalli. En voi sille mitään, että tämä on totta...
Toivottavasti ymmärrät ja myönnät, että olet omalla tavallasi nyt väärässä.
On vaikea toimia, vaikka olisi kuinka halukas, jos ensin uhrin ei edes myönnetä olevan uhri. Jotta voi kunnolla tehdä mitään, olisi asioista ensin voitava puhua oikeilla nimillä. Väärillä nimillä asioista puhuminen on mielestäni se seikka, joka lamauttaa.
Jos kukaan ei kuule, vielä on mahdollisuus edes omassa mielessään ajatella asioiden oikeilla nimillä ja siten säilyttää kyky tehdä muutoksia. Mutta se ei ole aina yksin helppoa.
En ole väärässä. Puhun vain pahasta olostani ja olen kyllä HYVIN TIETOINEN siitä että itse joudun tekemään toipumistyön koska olen sitä koko ajan itsekseni tehnyt. Minulla on hyvin huonoja kokemuksia psyk.hoidosta. Sua ei kuunnella ja vikaa yritetään löytää sun omasta päästä eikä oteta huomioon niitä asioita jotka sulle pahaa oloa ja psyykeongelmia on aiheuttaneet. Minusta on hyvin tarpeellista käydä esim. täällä tai ihan oikean elämän vertaisryhmissä välilllä tuulettamassa tunteita, koska vuosikausien kaltoinkohtelu aiheuttaa valtavaa katkeruutta ja turhautumista ja itseensäpäin käännettyä vihaa ja itsetuhoa jos niitä ongelmia ei selvitä ja ongelmista ei puhu!! Minusta on ihan oikein että totean tosiasiat, eli sanon ääneen jos minua on kiusattu ja kohdeltu huonosti, muuten en tule koskaan toipumaan ja silloin se elämä ja kaikki pyöriikin vain sen mun pahan olon ympärillä. On uskomatonta että kun uhri aloittaa toipumisensa niin ne toipumisyritykset yritetään torpata väittämällä että olet niin itsekeskeinen kun haluat vaan voida hyvin ja olla ihan normaali ihminen! Syylliset saa asettaa vastuuseen teoistaan joten älä edes yritä väittää että minä olen se joka on väärässä kun vain sanon ääneen sen mitä mulle on tehty ja mikä tässä maailmassa on pielessä.
Enkä kyllä ymmärrä että miksi oletit etten muka tee toipumiseni eteen mitään? Enhän ole niin sanonut, etkä sinä tiedä elämästäni tai minusta oikeastaan yhtään mitään.
Tämä on juuri se mikä tässä hommassa on pielessä, eli kun nähdään kaikki MUSTAVALKOISESTI. Kaltoinkohtelun ja narsismin uhri tarvitsee jonkun joka kuuntelee. Uhrilla on valtava tarve puhua ja saada todiste siitä että hänelle on tapahtunut niin kuin on tapahtunut. Tämä ei missään nimessä tarkoita automaattisesti sitä että uhri ei tee toipumisensa eteen mitään. Puhuminen ja asioiden ääneen toteaminen ja syyllisten asettaminen vastuuseen teoistaan on nimenomaan osa toipumista. Toipumiseen kuuluu tottakai muutakin, mutta asia ei ole noin yksiselitteinen ja mustavalkoinen, että jos puhut muiden ihmisten persoonallisuushäiriöisestä käyttäytymisestä niin et muka ota vastuuta toipumisestasi tai ette muka tiedosta omia ongelmiasi ja omaa käyttäytymistäsi.
"On vaikea toimia, vaikka olisi kuinka halukas, jos ensin uhrin ei edes myönnetä olevan uhri. Jotta voi kunnolla tehdä mitään, olisi asioista ensin voitava puhua oikeilla nimillä."
Tätä palstaa on AINA kiitetty siitä, että tällä voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Enkä niinä vuosina, kun olen tätä palstaa lukenut, ole nähnyt yhtään, jonka urhiasemaa ei olisi myönnetty, joitakin trolleja lukuunottamatta.
ALA SINÄ, UHRI puhua asioiden oikeilla nimillä. Se on sinun tehtäväsi.
"Puhuminen ja asioiden ääneen toteaminen ja syyllisten asettaminen vastuuseen teoistaan on nimenomaan osa toipumista. "
PUHU JA TOTEA ääneen.
Tämä palsta ei saa syyllisiä vastuuseen teoistaan.
http://www.riku.fi/fi/etusivu/
Rikosuhripäivystyksen (RIKU) tehtävä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa vaikuttamalla ja tuottamalla tukipalveluita.
Yhteyden palveluun saat joko puhelimitse tai täyttämällä ja lähettämällä oheisen yhteydenottopyynnön.
bubbles
Chat on auki arkisin klo 9-15 työntekijän ollessa paikalla. Varmimmin aina tiistaisin klo 17-19. Chat aukeaa sivun oikeasta alareunasta.
(Sininen palkki, joka aktivoituu kun avaat sivun)
" kun vain sanon ääneen sen mitä mulle on tehty ja mikä tässä maailmassa on pielessä."
Sano vain ääneen mitä sinulle on tehty.
Mutta sitä et tiedä, mikä tässä MAAILMASSA on pielessä.
"Puhuminen ja asioiden ääneen toteaminen ja syyllisten asettaminen vastuuseen teoistaan on nimenomaan osa toipumista."
Niin, jäin miettimään tuota loppuasi, "syyllisten asettaminen vastuuseen teoistaan", että mitä se pitää sisällään...
Okei itsekin tiedostan, että jotkut asiat, se millainen ihminen minusta tuli juontuvat lapsuudestani, että pitäisikö minun ny sitte syyllistää jo edesmennyttä äitiäni siitä ettei hän kyennyt olemaan parempi äiti, kun hänelläkin ne omat ongelmansa oli, jotka edelleen johtuivat hänen lapsuudestaan ja siitä miten elämä häntä kohteli...
Jotenkin sellainenkin tuntuu hyvin kohtuuttomalta jos vastuuttaa/syyllistää ihmistä joka itsekin on haavoittunut "hengen sodissa", josta syystä hän oli sellainen kuin oli, eikä kyennyt parempaan...
Että jos ja kun olen sitä mieltä, että minulla on haavoja sielussa syystä, kun minulle on tehty pahaa, niin voinko vaatia täydellisyyttä ihmiseltä, jolla on samankaltaisia kokemuksia taustoissaan...
Mitä tulee tuohon toipumiseen, niin sekään ei aina tarkoita, että ikäänkuin paranisi täydellisesti, olisi ns. ehjä ihminen vaan enemmänkin itse ajattelen toipumisen tarkoittavan jotain sellaista, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Voin elää hyvää elämää vaikka en niin täydellisen terve olekkaan...
Johon ajatukseen päättyy tuo Maaret Kallionkin linkki
"Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."
Jostain mielen syövereistä tuli myös mieleen joskus muinoin täällä kirjoittaneen henkilön hyvä kuvaus samasta teemasta, hyvää elämää voi olla epätäydellisenäkin ja muistin kuin muistinkin ketjun otsakkeen oikein jolloin se oli helppo löytää...
Laitan tähän ny ko. lauseen joka mieleeni on jäänyt, mutta ko "rajatila" henkilön kommentit ovat hyvää luettavaa muutenkin...
"Jokaisen on maalattava sateenkaarensa käytettävissä olevilla väreillä. Jos joku väri paletista puuttuu, sutii sitten muita enemmän."
http://keskustelu.suomi24.fi/t/10925491/persoonallisuushairioiset-parisuhteessa
Aloittaja on täysin oikeassa. Olen samaa mieltä hänen kanssaan.
Aloittaja on täysin väärässä. Olen täysin eri mieltä hänen kanssaan.
Tuo kielitaidoton trolli on minusta hauska omana ketjunaan, muttei vakavien aiheiden lomassa.
Pahoitteluni että on poistuttava, kun en jaksa samaa koko ajan.
Kiitos kommenteistasi kuitenkin.
En jaksanut lukea kaikkea. Mutta omassa elämässäni olen ihmetellyt juuri tätä tässä ajassa ja paikassa ilmenevää käsitystä, ettei ympäristö vaikuttaisi ihmiseen. Mielestäni se käsitys vaikeuttaa pyrkimystä asioiden mahdollisimman objektiiviseen tarkasteluun. Tottakai ympäristö vaikuttaa ja vähän kaikki on vuorovaikutuksessa toisiinsa vaikuttaen toisiinsa. En ymmärrä miksi itse joskus ikäänkuin annoin periksi tämän faktan suhteen. Ei olisi kannattanut.
Siis minusta teoria, että ihminen voisi ikäänkuin itse päättää kaikesta, on vastaava oppi kuin uskonnollinen oppi, jonkinlainen ideologia, jota esitetään yleispätevänä totuutena
Sen levittämisessä olen kokenut lähes aivopesun piirteitä
En tiedä, mistä tuo käsitys on peräisin, ettei ympäristö vaikuttaisi ihmiseen. Tältä palstaltako? Tietenkin se vaikuttaa. Ei tavitse omaa sukuhistoriaa pohtia omia vanhempiaan pidemmälle, kun jutun juonen jo tajuaa, mutta tietysti jos sen haluaa kieltää, niin eihän sille kukaan mitään voi.
Hetken mietit vanhempiasi, millaisia he olivat ja miten käyttäytyvät kriisitilanteissa, niin tuskin tarvitsee edes mennä sen pidemmälle sukupolvissa. Hauskaa sinänsä, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä selvemmin se sieltä alta pönkää esiin. Ota mukaan vielä ympäristö, olitko työläiskodista maalta vai kaupungista, juotiinko kotonasi umpikännit ja öristiin makkurissa kavereiden kanssa vai nautiskelitiin hyvässä hengessä pari lasillista sherryä. Miten riidat kasvuympäristössäsi selvittiin turpaan vetämällä vai puhumalla. Halasiko vanhempasi sinua koskaan kasvuympäristössäsi ja jos halasi, niin oliko se kylmäkiskoisen ja mekaanisen tuntuista. Oliko kasvuympäristössäsi niin vaativa persoona, joka vei aina kaiken huomion ja asiat tehtiin juuri niinkuin hän halusi. Oliko vanhemmillasi perheen ulkopuolisia seksisuhteita ja miten ne hoidettiin.
Jossain kohtaa sitä voi mietiskellessään kauhistua, että ei voi olla totta teen, kuten vanhempani, haukun puolisoani samalla tavalla tai suhteilen, kuten vanhempani ja ajaudun aina omituisiin tilanteisiin yms. Tuon tajuamisen jälkeen sitä voi itse halutessaan ryhdistäytyä ja yrittää valita elämässään toisin tai sitten jatkaa vain samassa urassa eteenpäin.
Tuon em. kaltaisesta se pieni ihminen ponnistaa maailmalle ja aika erilaisin eväin kasvuympäristöstään johtuen, josta jää jäljet, halusi tai ei.
Aivan jo kaikille lukiolaisille jaettavassa yleissivistävissä psykologian opinnoissa opetetaan nuorille että ihmiseen vaikuttaa:
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/2_kehitykseen_vaikuttavat_tekijat/01_kehityksen_perusteet?C:D=1465732&m:selres=1465732
"Kehityspsykologiassa ihminen nähdään kokonaisuutena, jonkatarkastelua voidaan helpottaa jakamalla tutkimus fyysisen, kognitiivisen ja psykososiaalisen kehityksen alueisiin.Tarkastelun osittaminen on hankalaa, sillä ihmisyksilön psyykkiseen kehitykseen ei vaikuta vain yksilön sisäiset kokemukset ja tapahtumat. Myös ympäristön tekijöillä, perimällä ja ihmisen oppimiskyvyllä on merkittävä osuus siinä, millaiseksi ihmisen psyyke elämänkaaren aikana muotoutuu. Yksilön ajallisesta kehityksestä käytetään termiä elämänkaaren vaiheet."
Mikä sinua, aloittaja estää menemästä vielä aikuislukioon?
Taas trollailemassa...
Ei sellaista oppia ole missään muualla kuin sinun korviesi välissä, trolli.
Voi ääliön ääliö mitä skeidaa.
"Siis minusta teoria, että ihminen voisi ikäänkuin itse päättää kaikesta, on vastaava oppi kuin uskonnollinen oppi, jonkinlainen ideologia, jota esitetään yleispätevänä totuutena"
Ihmisellä, joka kirjoittelee tuollaisia, ei voi olla korvien välissä mitään. Juuri tuollaiset ihmiset on äärimmäisen helppoja manipuloitavia ihan mihin tahansa... Juuri sellaista ainesta.
Oletko itse joku tiedonjättiläinen vai muu besserwisser linkkeinesi?
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/kehittämistoiminta/monikulttuurisuus
"Mielenterveydestä puhuttaessa kulttuureissa ja käsitteissä on eroja. Kulttuurieroista huolimatta mielenterveys on universaali asia ja mielenterveyden edistäminen sekä hyvinvointi koskettavat kaikkia. Maahanmuuttajataustaisten kohdalla mielenterveyden edistäminen ja tuki auttavat asettumisessa uuteen yhteiskuntaan sekä elämän jatkamisessa eteenpäin suuresta elämänmuutoksesta huolimatta."
Kriisipuhelin - apua elämän kriiseihin
Kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202
arkisin klo 9.00– 07.00 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
" (lainaus edeltä) Kaltoinkohtelun ja narsismin uhri tarvitsee jonkun joka kuuntelee. Uhrilla on valtava tarve puhua ja saada todiste siitä että hänelle on tapahtunut niin kuin on tapahtunut. Tämä ei missään nimessä tarkoita automaattisesti sitä että uhri ei tee toipumisensa eteen mitään. Puhuminen ja asioiden ääneen toteaminen ja syyllisten asettaminen vastuuseen teoistaan on nimenomaan osa toipumista."
Tuossa aikaisemmin oli mielestäni hieno kirjoitus asian käsittelystä. Ja se *syyllistäminen*, mihin narsisti syyllistyy uhria kiusatessa. Se on hyvä oppia käsittelemään niin, että uhri ei todellakaan ole millään tavalla SYYLLINEN narsistin käytökseen, vaikka narsisti häntä siitä syytetäänkin.
Omalla kohdalla olen tullut siihen lopputulokseen, että ikääntynyt narsistivanhempani ei vain voi ilkeälle käytökselleen mitään. Ja syytön minä olen hänen huonoon käytökseensä. Joten vastatkoon itse omista älyttömyyksistään. Oijon ainoastaan valheelliset puheet, kun niitä paljastuu tuon tuosta.
Tytär-1 olet tosiaan oikeassa että ikääntyvä ihminen ei voi käytökselleen mitään. Minä lisäisin että NArsisti ei yleensäkään voi käytökselleen mitään, koska häneltä puuttuu kyky nähdä ja ymmärtää tekojensa seuraukset.
En vain tajua, että kuinka ihmeessä Narsisti saa hovinsa niin pauloihinsa että jopa heille todisteena lähetetty virallinen asiapapreikin on väitetty olevan valhetta.
MIten ihmessä pystyy Narsisti mnaipuloimaan hovin uskomaan kaiken?
Yritys oikoa asioita on aina käännetty minun tahdoksi jatkaa tätä ikuista sotaa. Jonkavuoksi olen taas ollut melko matalalla ja yrittänyt tutkia itseäni ja omia tarjoitusperiäni.
Tulin tulokseen, että minä en voi muuttaa heitä eikä heidän käytöstään siksi minun on itse valittava miten tämä asian ratkaisen. Ainoa tie on muuttaa itseäni. Olla kuuntelematta, olla välittämättä, vaihtaa ystäväpiiri. Minulla näyttää kaikkein tärkeimmältä tuo ystäväpiirin vaihtaminen, ei yhtään yhteistä tuttavaa narsistin tai hovinsa jäsenten kanssa enää.
Se on ihan totta, kun kirjoitit, että narsistit ei *yleensäkkään* voi ikävälle käytökselle mitään. Näinhän se tahtoo olla. Käytösmalli on hyvin kaavamainen.
Ja joku tuossa ehätti jo ihmettelemään myös *hovin* sokeutta, asian suhteen. Hovilaiset tietävät narsistin valehtelevan koko ajan, mutta siitä huolimatta he puolustetaan narsistin huonoa käytöstä, ikään kuin, uhrin kiusaaminen olisi jotenkin sallittua *huvia*.
Mitä he siitä saavat itselleen? Entäpä jos omat lapset, tai lapsenlapset olisivat kiusaamisen kohteena? Olisiko se edelleen *hoviväestä* hyväksyttyä toimintaa?
*Syyllisyydensiemen* on todella tiukkaan kylvetty juttu. Ja tällaisessa perheessä narsistivanhempien jälkikasvun, on vaikeaa ymmärtää sitä, varsin erikoista *toimintamallia*, siellä lapsuudenkodissa. Lapsihan ei kyseenalaista aluksi mitään, koska hän ei paremmasta tiedä.
Onneksi tästä asiasta on nykyisin alettu puhumaan/kirjoittamaan. Tiedon myötä *uhrin* tilanne helpottuu huomattavasti, koska hänellä on paremmat valmiudet käsitellä tapahtuneita/tapahtuvia asioita. Mutta kyllä tämä tuntuu olevan elinikäinen projekti, vaikka asutaankin melko kaukana toisistamme.
"häneltä puuttuu kyky nähdä ja ymmärtää tekojensa seuraukset"
Juuri näin. Olen paljon tätä asiaa pyöritellyt mielessäni. Hänhän syyttää aina uhria. Kaikki on aina uhrin syytä. Jos uhri yrittää puolustautua, kokee hän sen provosoinniksi ja kostaa.
Puolustautumisyritykset ovat kai narsistin mielestä hyökkäys häntä kohtaan. Uhrin on vain ikuisesti pidettävä suunsa kiinni ja tyydyttävä siihen hylkiön osaan, jonka narsisti on hänelle määrännyt.
Ainoana lohtuna minun mielestäni on vanha viisaus: se, minkä laitat liikkeelle, olkoon se hyvää tai pahaa, palaa aina väistämättä takaisin lähettäjälleen. Siihen yritän uskoa ja sen mukaan olen elänyt.
Näinhän se tapahtuu, kun uhri yrittää puolustautua narsistin epäoikeudenmukaista käytöstä vastaan. Hänet leimataan kaiken pahan aiheuttajaksi.
Pahin asia on mielestäni kuitenkin se, että narsisti puhuu uhrin *suulla* hänen selkänsä takana. Kertoen perättömiä valheita uhrin sanomiksi. Yleensä nämä narsistin levittämät jutut ovat sellaisia, jossa uhri mukamas puhuu pahaa tästä *kolmannesta* henkilöstä (hovinjäsenestä).
Näin uhri saa tietämättään uuden *vihamiehen* itselleen, narsistin valehtelemisen myötä.
Kun nämä narsistin keksityt valheet, joita hän on puhunut uhrinsa kertomiksi, kaatuvatkin syyttömän uhrin niskaan. Ja narsisti seuraa vahingoniloisena vierestä tekonsa seurauksia.
Mutta tämähän on narsistin päämäärä, sotkea mahdollisemman monien ihmisten välit lopullisesti. Ja narsisti myös uskoo kaikkivoipaisuudessaan sen, että tämän *tehoiskun* jälkeen, uhri ja hovinjäsen eivät varmasti ole koskaan tekemisissä toistensa kanssa.
"Mutta tämähän on narsistin päämäärä, sotkea mahdollisimman monien ihmisten välit lopullisesti."
Näin on käynyt vaikka kuinka monta kertaa. Tämä on todellakin narsistin päämääränä: sotkea ihmisten välit lopullisesti, saada mahdollisimman monet ihmiset omalle puolelleen uhria vastaan, mustamaalata ihmisiä niin pahoin uhrin "nimissä" niin että he pitäisivät uhria vihamiehenään. Valitettavasti tämä on toteutunut juuri niin kuin narsisti on halunnutkin, hyvin laajassa mittakaavassa.
Samojen murheiden ja *menneiden ystävien* kanssa täällä kamppaillaan. Oli se vaan hullunkurinen juttu, kun toisen vanhemman muistotilaisuudessa, ei yksikään *hovinjäsen* tullut esittämään surunvalitteluja minulle. Lymysivät vain *pitkin nurkkia* ja olivat tosi pelästyneen näköisiä, jos yllättäin sattui koputtamaan heitä olkapäälle.
Ja takaan, että en koskaan ole ollut millään tavalla ilkeä, tai puhunut näistä ihmisistä mitään pahaa. Mutta he ovat narsistivanhemman *parhaita kavereita* ja minut kierrettiin ikään kuin, *spitaalisena* hyvin kaukaa.
Näin minulle aikoinaan alkoi selvitä, nämä narsistivanhemman vehkeilyt selkäni takana. Toki olin aina ollut tietoinen tästä epäkurantista käytöksestä muutenkin.
Tosi surullista, ne on/oli kuitenkin mun vanhemmat. Olisi tämän elämän voinut elää hieman toisinkin. Mutta heidän *näytelmäkerhossa* ei ollut kuin alistetun- ja mitättömänrooleja tuolloin jaossa.
Oli hyvin kylmäävä tunne, kun aikaisemmin niin mukava ja hauska työkaveri eräänä päivänä katsoikin halveksuvasti ja hädin tuskin vastasi tervehdykseeni. Tiesin heti, että nasse oli tehnyt temppunsa eli mustannut minut hänenkin silmissään. Tuttava oli päätynyt narsistin perhetutuksi, joten oli turha kysellä mitään. Viileät tervehdykset jatkuivat hänen eläköitymiseensä saakka. Myöhemmin kuulin, että hänen ja puolisonsa ystävyys narsistiin oli katkennut nassen todellisten kasvojen paljastuttua.
ttff, tytär-1, ja sinä vanhojamuisteleva. Puhutte niin totta. Monta ystävyyssuhdetta on minunkin elämässä pilattu vaheilla.
On ollut valaisevaa huomata että tuo toiminta on narsistilla verissä, enkä ole siihen syyllinen. Paras vain pysytellä poissa, hänen ja hovinsa, tieltä.
OLen nykyisin opetellut ajattelemaan että en minä pysty tukkiman ilkeän ihmisen suuta , eikä minun kannata pilata elämääni murehtimalla hänen ja hovinsa juttuja enää enempää. Eikä myöskään ole minun vastuulla yrittää oikoa valheitaan, vastuu valheiden uskomisesta on täysin niiden säälittävien ihmisten vastuulla jotka ovat valinneet hovin kodikseen laittamalla omat aivonsa narikkaan.
Omalla kohdalla tärkeintä on ollut se, että on tiedostanut itselleen sen, että ei ole millään tavalla vastuussa, tai *syyllinen* narsistivanhemman käytökseen, vaikka siitä syyllistetäänkin jatkuvasti.
Toki narsistin ilkeät valheet ja pahat puheet selän takana, loukkaa edelleen. Ja usein mietin sitä tosiasiaa, että mikä on narsistille se todellinen *hyöty*, tästä kaikesta toiminnasta, jota hän harrastaa?
Kun näitä hänen edesottamuksia seuratessa, näyttää siltä ainoastaan, että olen hänelle se hyödyntavottelun *esineellistymä*, jonka hän tarvitsee uhrattavaksi, tavoitellessan hovinsa arvostusta, sääliä ja sympatioita.
Siis hänen sosiaaliset taidot ja vuorovaikutus on niin heikkotasoista, että hän ei kykene hankkimaan itselleen arvostusta ja hyväksyntää, pelkkänä omana itsenään.
Tottakai ilkeät puheet ja valheet loukkaavat..... niin ne loukkaa minuakin, varsinkin kun olen saanut huomata että ihminen jonka olen luullut ystäväkseni onkin kokoajan toiminut narsistin hovissa. Ei ehkä juuri itse narsistille uskollinen mutta tietyille hovin jäsenelle uskollinen. Olen tässä kasvun/eheytymisen vaiheessa tiedostanut sen että en voi mitään ilkeille puheilleen. Voin vain itse opetella hallitsemaan omaa mieltäni ja opetella olemaan välittämättä, vaikka välittäisikin niin en missään vaiheessa enää sano sitä kelleen koska en pysty luottamaan siihen että kokemuksistani/tuntemuksistani ei kerrottaisi koko hoville ja itse narsistille.
Minua mietityttää narsitin hoivin kerroksellisuus. Lähinnä häntä ovat ne jotka palvovat eniten, mutta sitten, on niitä jotka eivät sinänsä palvo Isoa narsistia mutta ovat ystäviä jonkun tai joidenkin hovin jäsenten kanssa. Aivankuin tietystä hovin jäsenestä olisi kehittynyt narisisti jolla taas on oma hovinsa. Tämän hovin jäsenet eivät edes pidä Isosta Nassesta vaan palvovat ja tukevat pienempää nassea.
Näin on hovinkin sisällä jonkinlainen kaos, epäjärjestys ja tinka siitä kuka siellä on oikeassa ja ketä kannattaa kuunnella.
Mietteitä omien kokemusten perusteella.
Minä tässä taannoin annoin eräälle *hovilaiselle* miettimisen aihetta. Kun hän otti eräässä asiassa yhteyttä minuun. Ja samaisen keskustelun aikana käytiin tätä narsistivanhemman käytöstä hieman pinnallisesti läpi.
Kysyin häneltä suoraan, että entäpä jos tämä kiusaaminen kohdistuisi hänen omaan lapseensa, tai lapsenlapseen? Miltä se tuntuisi hänestä ja olisiko se hänen mielestä hyväksyttävää käytöstä?
Suuren hiljaisuuden jälkeen tämä henkilö sanoi, että siinä tilanteessa hän olisi todella kauhuissaan. Eikä hyväksyisi sitä lainkaan. Sen vastauksen halusinkin.
Ja kysäisinkin seuraavaksi vielä, että miksi hän sitten hyväksyy tämän kiusaamisen muiden kohdalla tapahtuvaksi?
Toivottavasti hän sai vähän mietittävää, tästä käymästämme keskustelusta.
Minulla kokemus että hovinlaisille annetut miettimisen aiheet ovat päätyneet minun syyttelyyn siitä että olen tyhmä ja riidanhaluinen kun edes puhun hovilaisen kanssa. Hovilaisen mielipiteet ovat hovissa muuttuneet, anteeksipyyntönsä ja ystävällinen keskustelunsävysäkin onkin kääntyny, minua kohtaan, vielä pahemmaksi vihaksi kuin koskaan aikasemmin.
Tämän jälkeen en enää yritä oikoa mitään.
Minulla kokemus ystävistäni että jokainen reagoi voimakkaasti omiin kokemuksiin mutta toisen, läheisenkin ystävän, kokemuksiin ei ymmärrystä riitä. Minua on monet kerrat kehotettu ajatteleen, että kiusaajani eivät ole täyspäisiä. Ystäviltä tulee todella ristiriitaisia neuvoja, Juorujen kertojat eivät ole täyspäisiä mutta juorujen uskojat ovat, koska heillä ei oikeaa tietoa juoruajista.
Niinpä niin, välittää en saa, jos sen teen niin olen riidanhaastaja.
Siksipä elän melkienpä erakon elämää, en halua ristiriitaisia neuvoja enkä mielipiteitä. Opettelen ajattelemaan että minä olen syytön juoruihin enkä voi sille mitään sille kuinka ihmiset mihinkäkin asiaan reagoivat.
Sama juttu minullakin, elän melkeinpä erakkona. Pakko kai sitä on alkaa ajattelemaan, että minä olen syytön juoruihin, enkä näin ollen ole niistä vastuussa. En myöskään ole vastuussa siitä mitä ihmiset sitten itsekseen ajattelevat ja miten käyttäytyvät.
Mutta siihen uskon, että jokainen teko, jolla joku yrittää tarkoituksella aiheuttaa toiselle pahaa, pahan mielen tai vielä paljon pahempaa, tulee jonain päivänä samanlaisena omalle kohdalle.
Niin, minä menetin tarjotun työpaikan panettelun vuoksi. Kerroin kaiken kertomuksessani aikasemmin keväällä, en jaksa enää toistaa sitä, mutta haavat jäi ja syvät. Olen katkaissut välit jokaiseen jotka tuosta asiasta tiesivät, eivätkä kuitenkaan puuttuneet milläänlailla.
Ihmisillä ei ole tapana puuttua mihinkään vääryyteen, minkä näkevät silmiensä edessä toiselle tehtävän. Ikävä kyllä näin on. Olen huomannut, että on ihan samasta asiasta kysymys kuin koulukiusaamisessa. Kyseessä vain on aikuiset ihmiset. Kukaan ei halua puuttua asiaan ilmeisesti sen vuoksi, ettei joutuisi itse kiusatuksi. Suomi valitettavasti on kiusaajien yhteiskunta.
Kaikkein ikävintä uhrin kannalta on silloin kun narsisti yllyttää joukot ns. yhteisökiusaamiseen.
Sinä olet kahjo, lievästi sanottuna.
Tästä asiasta olen samaa mieltä. Narsisti harrastaa jatkuvaa *ryhmäkiusausta* hovinsa kustannuksella. Teettäin ikävät hommat tietyillä ns. *luottohenkilöillä*. Näistä henkilöistä en todellakaan ole varma, onko heillä omaa aivotoimintaa olemassa lainkaan, vai onko se vain väliaikaisesti *narikassa*?
Kun usein tuntuu siltä, että kyllähän aikuisen ihmisen PITÄISI ymmärtää tekojensa seuraukset. Vaikka tekeekin sen, toisen pyynnöstä.
Narsisti on ikään kuin *mafiapomo*. Suuruudenhulluissa kuvitelmissa hän kuvittelee olevansa JOTAIN suurta. Koska hänen lähimmät ystävätkin *palvelevat* häntä täysin pyyteettömästi ja kyseenalaistamatta mitenkään hänen teettämiään ikäviäkin hommia.
Ja tämä *hovilaisten* silmien ummistaminen tosiasioilta, tai haluttomuus kyseenalaistaa kuulemaansa. On juuri SE asia, mikä pistää narsistin jatkamaan toimintaansa uhrin kiusaamiseksi. Ja narsistihan ei lopeta sitä koskaan. koska hän elää muiden *pahoinvoinnista* ja se on eliksiiriä hänen aivotoiminnalleen.
Olen samaa mieltä asiasta, vaikka joskus tuntuu että narsistiksi nimetty itse ei enää haluakaan jatkaa (ehkä liian positiivista ajattelua) vaan hovin kaksi jäsentä ovat paljon pahempia kuin mitä itse naristi on koskaan ollutkaan, ja nyt heihin on liittynyt ns. ystäväni. Joka nyt on ex sellainen. Olen jokus sanonut että en tarvitse vihamiehiä ollenkaan koska minulla on tuollainen ystävä.
Hän on katsonut oikeudekseen valistaa minua siitä mitä minusta puhutaan, mutta hänen mielestä haluni puolustautua pahentaa asioita. Kun loukkaannun ja haluan "jankuttaa" niin saan erittäin kylmän vastauksen. " en jaksa kuunnella tätä"
Siksi kyselinkin että onkohan niin että hovilaisilla on omat hovinsa vai onko jotkut hovilaiset itse narsisteja?
MIksi ihmiset eivät vain osaa antaa asioiden olla. Jos heillä ei halua puuttua ja oikoa juttuja niin miksi pitää jatkuvasti kuitenkin muistuttaa ja pitää asiaa vireillä.
Miksi noin tyly kommentti. ttff on oikeassa, oli kiusaus koulussa, työpaikalla tai muuten elämässä niin eipä niitä asioihin puuttuvia ihmisä löydy vaikka hyvin ovat perillä kiusaamisesta.
ttff ei itse ole suomalaista alkuperää hän käyttää palstaa syntysuomalaisten arvostelemiseen. Näe!
--Suomi valitettavasti on kiusaajien yhteiskunta.
Ja tämä tarkoittaa valitettavasti, että myös sinä olet kiusaaja. Hän itse on täydellinen.
Kyllä minä olen ihan syntyperäinen suomalainen monen sukupolven takaa. Enkä todellakaan ole täydellinen edes omasta mielestäni........
Totuus ei ole sinulle mikään arvo. Ainoa tavoitteesi on haukkua suomalaisia.
لستَ مضطرّاً للكذب عليّ
Olet väärällä foorumilla.
Voi kauheaa mitä tuomioita.
Kukaan ei ole täydellinen, ja tuollaiset haukkumiset eivät kuulu anonyymiin keskusteluun.
Minäkin olen naapurimaan kansalainen vaikkakin syntyperältä suomalainen.
Tämä on ollut ttff lopputulema vähän kaikessa pitkään.
--Suomi valitettavasti on kiusaajien yhteiskunta.
--Olet väärällä foorumilla.
hgjb555555, vastaat narsistien tapaan hyökkäyksellä, joka sopisi kaikkein parhaiten itsellesi.
hgjb on ttff, jos joku ei huomannut.
iiiiiiiiiiik!! Niin onkin. Aivan kauheaa, minä pyörryn.
"Ainoana lohtuna minun mielestäni on vanha viisaus: se, minkä laitat liikkeelle, olkoon se hyvää tai pahaa, palaa aina väistämättä takaisin lähettäjälleen. Siihen yritän uskoa ja sen mukaan olen elänyt."
Toteuttaako tämä koston airueena toimiva viisaus kohtalokasta tehtäväänsä myös sinun tapauksessasi? Minkä pahan laitat liikkeelle, palaa aina väistämättä takaisin sinulle?
Mieti kirjoituksiasiasi sitten tarkkaan. Vai oletko jotenkin muista nähden etuoikeutetummassa asemassa, mitä tulee koston airueisiin?
تحمى إيمانك
بالطبع، نحن الكلاب
Näinkö?
Keskustelu on poikennut aiheesta täysin eikä tätä kannata enää jatkaa.
Se koskee ihan jokaista. Eikä siinä ole kysymys kostosta.
Haluan antaa kaikille narsistin uhreille toivoa.Jostain käsiini osui kirja " Naimisissa narsistin kanssa ".Sitä ennen tuskin olin edes kuullut sanaa narsisti.Luin kirjan ahmimalla ja mitä pidemmälle kirjassa pääsin , minusta tuntui, että se oli kirjoitettu minun elämästäni.Olin selkeästi narsistin uhri.Kirjan lukeminen kuitenkin avasi silmäni ja se antoi minulle toivoa.Sen selkeä opetus oli kuitenkin PAKENE TAI KUOLE ! ( Ellet fyysisesti,vähintäänkin henkisesti ) Minä päätin paeta, jostain sain voimaa jättää narsisti puolisoni.Se ei ollut helppoa, mutta minä sain elämäni takaisin. Nyt olen onnellinen : ) Voimia kaikille narsistien uhreille!
On totta että onnellisuus ja rakkaus ovat ihmisessä itsessään olevia ominaisuuksia eivätkä ulkopuolelta täysin tulevia. Suurin rakkaus on se mikä sinusta säteilee koko maailmaa kohtaan pyytettömästi. Kun tämän opit et ole enää yksin etkä uhriudu kovin helposti koska maailma on avoin ja ihmisiä riittää. Kaikilla ei kuitenkaan ole aina mahdollisuuksia, mielenterveyttä ja jaksamista tai on muuten vain nalkissa narsistin kanssa ja siitä pitää päästä eroon.
Täällä myös on runsaasti kokemusta narsistista. Olen herännyt klo 3 miettimään sitä, kuinka hänen uhrinsa ja erimieltä olevat syyllistetään. Nasse-rouva kerää pullasta rusinat ja huutaa sitten muille, että "oma syynne". Esimies ei halua sotkeutua asiaan ja tahtoo ennen muuta säilyttää hyvät välit narsistiin.
Entä ns. Noran tapaus psykiatrin hoidossa, miksi kukaan muu ei auttanat Noraa?
Isäni teki itsemurhan ja se johtui pääosin siitä että äitini oli narsistinen luonne joka silminnähden aina halveksi isääni. Puhui meille lapsille isästä aina negatiivisesti, haukkui ja syytteli aina meidän lasten kuullen isää. Muut ihmiset perheen ympärillä olivat aina jotain, perheenjäsenet eivät olleet hänelle mitään. Isä oli kuitenkin aina se, joka osasi ja jonka ansiosta kaikki toteutui mikä toteutui. Äiti oli kuin rakkikoira kintussa hampaineen. Äitini keksi vielä lopulta sen että miten estää isää toteuttamasta yleensä mitään, äitini heittäytyi passiiviseksi kaikkeen sellaiseen joka olisi edesauttanut perhettä pääsemään aina pulasta. No ihminen ei ole timantista joten isäni romahti ja teki lopulta itsemurhan. Sen jälkeen ämmän ääni muuttui kellossa ja hän alkoi kehua isää.
nykypäivän narsisti perheessä on nainen.