Toisilla ne tietokoneet jumii ja pykii ja vali vali ohjelma olevinaan huono ja pitää ostaa nopeinta mahdollista vali vali.
Todellisuudessa, ei tarvitse.
Käsittämättömän paljon suorituskykyongelmista ratkeaa yksinkertaisesti miettimällä ympäristön arkkitehtuurin ja mitoittamalla sen oikein. Homma alkaa tallennustilasta.
1. Paljon tilaa tiedostoille mitä käyttää tai on tehnyt? Kuvat, tekstiasiakirjat, videot jne.
2. Paljon tilaa käyttöjärjestelmälle, paikallisesti asennetuille sovelluksille eri laitteisiin.
3. Paljon tilaa varmuuskopioille.
4. Paljon työtilaa.
Käytännössä tarvitaan keskitetty tallennustila omille tiedostoille ja valmiille tiedostoille muualle kuin päätelaitteeseen. Eli joko se pilvi kuten Google Drive, OneDrive jne. oma NAS, oma palvelin, oma virtuaalipalvelin jne.
Sitten päätelaitteisiin riittävästi tilaa paikallisesti asennetuille tiedostoille, paikallista työtilaa, tilaa väliaikaistiedostoille jne. ja varmuuskopioihin pitää sopia sitten kaikkien päätelaitteiden tiedon varmistus kuin myös ne omat tiedostot.
Tästä sitten saadaan jännä kaavio piirrettyä jossa on nämä vähintään kolme eri tiedon tallennuspaikkaa jotka voi yhdistää viivoilla, ja ne viivat on näiden kohteiden välisiä kaistoja. Niiden vauhtia lasketaan ihan tavuina sekunnissa vaikka. Nopeus menee sen mukaan mikä on hitain tässä, jompi kumpi tallennusväline tai niiden välinen yhteys. Jokaisella tallennusvälineellä on vielä lisäksi IOPS, eli input/output operations per second nopeus, mikä kertoo latensseista eri tallennuspaikkojen etäisyyden lisäksi.
Tämän lisäksi sitten ohjelmat jaetaan niin, että on niiden käyttöliittymät jotka hoitaa edustasäikeet ja palvelinosa joka hoitaa pitkäkestoiset taustajuttu ja tiedon tallennuksen. Näiden välillä on myös jotain kaistaa ja latenssia.
---
Tuon tiedon pohjalta on helppo laskea ja mitoittaa, paljon oikeastaan tarvitsee ja mitäkin ja minkä nopeuksista. Siihen olisi hyvä pyrkiä, että latenssi on <1s kun käyttöliittymässä painetaan jotain nappia tai jos reaaliaikaisesti muokkaa/käsittelee jotain jatkuvasti niin latenssi olisi <100ms. Tuohon kun tavoittelee käyttöliittymässä liittyviin jutuihin, käyttö on nopeata.
Pitkäkestoisemmissa jutuissa voi miettiä, että tarviiko tapahtua <10s, 5min kahvitauko, ruokatunti, päivän aikana, yön aikana kun aloittaa 16:00 ja palaa 8:00, viikonlopun aikana, vai vielä jotain pitkäkestoisempaa, ja tarpeen mukaan säätää sitä palvelinta.
--
Lähes kaikki suorituskykyasiat ratkeaa tuolla tavalla miettimällä. Lisäksi on se prosessointikyky mikä tulee vastaan niissä pitkäkestoisissa jutuissa tai käyttöliittymälatenssin kanssa mutta harvemmin asiat siitä on kiinni.
Todellisuudessa, ei tarvitse.
Käsittämättömän paljon suorituskykyongelmista ratkeaa yksinkertaisesti miettimällä ympäristön arkkitehtuurin ja mitoittamalla sen oikein. Homma alkaa tallennustilasta.
1. Paljon tilaa tiedostoille mitä käyttää tai on tehnyt? Kuvat, tekstiasiakirjat, videot jne.
2. Paljon tilaa käyttöjärjestelmälle, paikallisesti asennetuille sovelluksille eri laitteisiin.
3. Paljon tilaa varmuuskopioille.
4. Paljon työtilaa.
Käytännössä tarvitaan keskitetty tallennustila omille tiedostoille ja valmiille tiedostoille muualle kuin päätelaitteeseen. Eli joko se pilvi kuten Google Drive, OneDrive jne. oma NAS, oma palvelin, oma virtuaalipalvelin jne.
Sitten päätelaitteisiin riittävästi tilaa paikallisesti asennetuille tiedostoille, paikallista työtilaa, tilaa väliaikaistiedostoille jne. ja varmuuskopioihin pitää sopia sitten kaikkien päätelaitteiden tiedon varmistus kuin myös ne omat tiedostot.
Tästä sitten saadaan jännä kaavio piirrettyä jossa on nämä vähintään kolme eri tiedon tallennuspaikkaa jotka voi yhdistää viivoilla, ja ne viivat on näiden kohteiden välisiä kaistoja. Niiden vauhtia lasketaan ihan tavuina sekunnissa vaikka. Nopeus menee sen mukaan mikä on hitain tässä, jompi kumpi tallennusväline tai niiden välinen yhteys. Jokaisella tallennusvälineellä on vielä lisäksi IOPS, eli input/output operations per second nopeus, mikä kertoo latensseista eri tallennuspaikkojen etäisyyden lisäksi.
Tämän lisäksi sitten ohjelmat jaetaan niin, että on niiden käyttöliittymät jotka hoitaa edustasäikeet ja palvelinosa joka hoitaa pitkäkestoiset taustajuttu ja tiedon tallennuksen. Näiden välillä on myös jotain kaistaa ja latenssia.
---
Tuon tiedon pohjalta on helppo laskea ja mitoittaa, paljon oikeastaan tarvitsee ja mitäkin ja minkä nopeuksista. Siihen olisi hyvä pyrkiä, että latenssi on <1s kun käyttöliittymässä painetaan jotain nappia tai jos reaaliaikaisesti muokkaa/käsittelee jotain jatkuvasti niin latenssi olisi <100ms. Tuohon kun tavoittelee käyttöliittymässä liittyviin jutuihin, käyttö on nopeata.
Pitkäkestoisemmissa jutuissa voi miettiä, että tarviiko tapahtua <10s, 5min kahvitauko, ruokatunti, päivän aikana, yön aikana kun aloittaa 16:00 ja palaa 8:00, viikonlopun aikana, vai vielä jotain pitkäkestoisempaa, ja tarpeen mukaan säätää sitä palvelinta.
--
Lähes kaikki suorituskykyasiat ratkeaa tuolla tavalla miettimällä. Lisäksi on se prosessointikyky mikä tulee vastaan niissä pitkäkestoisissa jutuissa tai käyttöliittymälatenssin kanssa mutta harvemmin asiat siitä on kiinni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä aivan oikein. Sitten on aika paljon turhia sovelluksia, mikä osaltaan hidastaa konetta. Tai jotkut asentaa sellaisia.