masennusta ihan yleisesti.
Kaupungissa asuminen kerrostlossa tai omakotitalossa, niin samat haitat; liikaa melua, hälinää, ihmisiä ympärillä, asfalttia, harmaita kivitaloja, ym. Sitten myöskin tuo aamulla aikaisin herääminen, on oltava pirteä jo klo 5.30, vaikka ei aina saisi kaupungin kolinoiden häiritessä edes kunnolla yöllä nukuttua.
Vaatimus on. Kotityöt sitten klo 16 jälkeen. Viikonloppukin menee pyykinpesuissa, silittämisessä, siivouksissa jne. Töistä kotiin tullessa pitää ehtiä vielä johonkin markettiin autolla ja lastata kärry täyteen tavaraa.
Lapset itkevät aamulla ja heidät täytyy valjastaa tarhaan ja kouluun. Tarhaan viedään, kouluikäinen pääsee ihan itse. Tarhasta haetaan ja kauppojen kautta.
Tuntuu vaan sille niin kaupunkielämä täällä muurahaisten yhteiskunnassa ja hiirenpyörässä tuhoaa monen ihmisen elämän ja masennuksesta se tuho pikkuhiljaa pääsee vaan pahemmaksi. Miten kukaan voi nauttia siitä ihanasta luonnosta jossakin Helsingin kokoisessa kaupungissa viikot pitkät. Harmaata ja ruskeaa ilman mitään kauneutta, ilman lintujen laulua, ilman purojen solinaa, ilman tuulen huminaa, ilman metsäpolkuja, ilman kauniita maisemia ym.
On vaan tehtävä ja toistettava pakonomaisesti joka päivä samat asiat, jotta voi saada asunnon ja auton. On toistettava ja hyväksyttäv se yhteiskunnan karmea totuus , että ne asuntolainatkin on maksettava.
Ei ole varaa jäädä sairaslomalle ei, on tehtävä ja on suoritettava. Pitää olla sitä ja pitää olla tuota, kaikkea pitää vaan saada.
Jospa muuttaisin perheemme kanssa jonnekkin maalle noin kymmenen kilsan päähän Helsingin keskustasta, jossa olisi LUONTO LÄHELLÄ ja asfalttipellot muutaman kilsan päässä, auttaisko yhtään asiaa?
Kaupungissa asuminen kerrostlossa tai omakotitalossa, niin samat haitat; liikaa melua, hälinää, ihmisiä ympärillä, asfalttia, harmaita kivitaloja, ym. Sitten myöskin tuo aamulla aikaisin herääminen, on oltava pirteä jo klo 5.30, vaikka ei aina saisi kaupungin kolinoiden häiritessä edes kunnolla yöllä nukuttua.
Vaatimus on. Kotityöt sitten klo 16 jälkeen. Viikonloppukin menee pyykinpesuissa, silittämisessä, siivouksissa jne. Töistä kotiin tullessa pitää ehtiä vielä johonkin markettiin autolla ja lastata kärry täyteen tavaraa.
Lapset itkevät aamulla ja heidät täytyy valjastaa tarhaan ja kouluun. Tarhaan viedään, kouluikäinen pääsee ihan itse. Tarhasta haetaan ja kauppojen kautta.
Tuntuu vaan sille niin kaupunkielämä täällä muurahaisten yhteiskunnassa ja hiirenpyörässä tuhoaa monen ihmisen elämän ja masennuksesta se tuho pikkuhiljaa pääsee vaan pahemmaksi. Miten kukaan voi nauttia siitä ihanasta luonnosta jossakin Helsingin kokoisessa kaupungissa viikot pitkät. Harmaata ja ruskeaa ilman mitään kauneutta, ilman lintujen laulua, ilman purojen solinaa, ilman tuulen huminaa, ilman metsäpolkuja, ilman kauniita maisemia ym.
On vaan tehtävä ja toistettava pakonomaisesti joka päivä samat asiat, jotta voi saada asunnon ja auton. On toistettava ja hyväksyttäv se yhteiskunnan karmea totuus , että ne asuntolainatkin on maksettava.
Ei ole varaa jäädä sairaslomalle ei, on tehtävä ja on suoritettava. Pitää olla sitä ja pitää olla tuota, kaikkea pitää vaan saada.
Jospa muuttaisin perheemme kanssa jonnekkin maalle noin kymmenen kilsan päähän Helsingin keskustasta, jossa olisi LUONTO LÄHELLÄ ja asfalttipellot muutaman kilsan päässä, auttaisko yhtään asiaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos se betoniviidakko on omassa päässä, muutto paratiisisaarellekaan ei silloin auta. Itse Stadin keskusta-alueella asuvana tunnen olevani keskellä luontoa, koska kerrostalomme takapihan puolella laulavat nytkin mustarastaat aamusta iltaan ja etupihalla nähtiin taas kani, jne. Työmaa kolisee täälläkin muutaman korttelin päässä, mutta enää vain kuukauden ajan. Lapset viedään kouluun kävellen tai pyörällä, autoa en omista ollenkaan, miehellä auto vain työn takia. Viikonloppuna siivoillaan koti neljän hengen voimin ja tytöt osaavat jo käyttää pesukonetta, joten pyykkäreitäkin on meidän huushollissa nyt neljä kappaletta.
Minusta elämä muodostuu just sellaseksi kuin sen itsekin auttaa muodostumaan. Koskaan en ole joutunut pyörittämään kodin arkea yksin, jo seurusteluaikana jätin asioita miehenkin harteille ja kehuin häntä sitten kun hän suoritti ne ihan omatoimisesti. Siitä asti hän on ollut automaattisesti kotimme toinen vastuunkantaja kaikessa.
Lasten kanssa on helppoa tehdä eväät, ottaa ratikka Ruskeasuolle tai Keskuspuistoon ja viettää vaikka koko päivä luonnossa ilman sen kummempaa käsikirjoitusta. Näin keväisin se kuuluu meidän perheen vakioihin, poistuminen asunnosta keskelle kesään heräävää metsää, joka Helsingissä on lähempänä kuin monessa muussa pääkaupungissa.
Itse asuin Helsingissä työkeikan takia noin kolme kuukautta kesällä 2005. Täytyy sanoa, että luontoa siellä oli. Pyörätiet ovat fantastiset, joka paikkaan pääsi pyörällä. Asuin Itä-Pasilassa, joka on huomattavasti mainettaan parempi. Kevyenliikenteen väylät ovat erillään autoteistä, joten siellä saa pyöräillä rauhassa. Asuin soluasunnossa, jossa oli kiva jutella muiden asukkaiden kanssa. Ihmiset kaupungissa olivat hyvällä tavalla seurallisia, kun vertaa näihin maaseutulaisiin. Helsingissä on tapahtumia jokaiseen makuun. Oma mielialani parantui koko ajan siellä asuessa. Valitettavasti vain työtä sieltä ei löytynyt pitemmäksi aikaa. Paras paikka koko Suomessa.
Eiköhän Suomi ole kokonaan yhtä maaseutua.
auttaa muutto lähemmäs luontoa.olet oikeassa: nyky elämässä ihminen kadottaa yhteyden luontoon.olemme osa sitä kuitenkin.talvisin tarttis olla lyhyemmät työ päivät,lepoo enempi pimeinä kuukausina ,kun luontokin nukkuu.koulut vois alkaa vasta ysiltä.sekin auttais monia.mutta ei.lisää tuottavuutta ja aina vaan lisää kasvua. tälle menolle tulee stoppi ja ihmisten on pakko alkaa etsiä kadotettua omaa paikkaansa luonnossa.vain se tuo mielen rauhan.kello veks jos työttömän päivät alkaa. siitä se elämän etsiminen alkaa.
;>
Opetettu elämään tiiviisti RAHAMAAILMASSA ja hiirenpyörässä. Markkinatalous on kaiken pahan alku ja juuri. Pilaa ihmisen täysin.
Näköjään myös sinut.
Kapitalismi. Suurin osa porukasta on pakotettu tekemään työtä - tai kilpailemaan olemattomista työpaikoista - aloilla, joilla työ ei ole oikeasti mitään tarpeellista tai järkevää. Toimistossa istumista, peen jauhamista, kokouksia, papereiden pyöritystä. Lukekaa vaihtoehtoisista talousmalleista. On olemassa muutakin kuin kapitalismi tai sosialismi. Kapitalismi ajaa koko ekosysteemin tuhoon. Siinä on aihettakin masentua, ja suurin osa kulkee yhä silmät kiinni näkemättä julmaa totuutta.