Kannattaako lukio ja kenelle se sopii? (Oma mp)

Luulin koko lukion ajan, yli 2.5vuotta, että mulle ei jää lukiosta mitään muuta käteen, kun hienot muistot Wanhojen tansseista ja penkkareista. Neolikin parhautta, mut muu tuntu niin turhalta.

Kun tutustuin nykyiseen poikaystävääni, joka on käynyt merkonomi tutkinnon ammattikoulussa, ymmärsin, miten paljon oon lukiosta oppinut. Tajusin, että oon oppinu niin paljon yleissivistystä, ettei sitä edes huomaa aina arjessa, ennen kun tapaa "tyhmempiä". Tottakai mä välitän mun poikaystävästä ihan hirveesti, mut kyllä siitä välillä huomaa, että sen koulutus on ollu erilainen ku mulla. Emmä sano, että se ois tyhmä. Sanon, että se on.. amis. Ammattikoulussa ei mitään pahaa. Mun oma plan on mennä lukion jälkeen ammattikouluun, joka kuulostaakin monien korvaan ihan juntilta. No, se onkin sit asia erikseen.

Lukioon voi suhtautuu monella eri tavalla. Toiset päättää vetää sen kunnialla läpi, panoestaen parhaansa mukaan koko lukion ajan. Typerää, sanon mä. Mä yritin tehä niin, mut sain burn outin 5 viikossa, lukion 1.vuoden 2.jaksossa. Silloin pitkä matikka vei multa aikaa niin paljon, että olin sosiaalisesti kuollut. Kaiken sen urakoinnin jälkeen sain kurssista arvosanaksi 7, joka oli todella turhautatvaa. Vaihdoin lyhyeeseen matikkaan, ja oon edelleen ilonen siitä päätöksestä. Mä tuskin tuun koskaan tarviimaan matikkaa niin paljon, etteikö hyvin vedetty lyhyt matikka riittäis. Ja lisäks, mun sosiaalinen elämä palas normaaliks, ja aikaa jäi vihdoin muullekin kun koululle.

Joskus lukio oli tosi rankkaa, olin päivittäin väsyny ja uupunu, eikä kurssit ollu itelle kiinnostavia. Lukion kakkosella mä paloin kunolla loppuun. Mun motivaatio oli , ja se näky. Kun päivän ensimmäinen oppitunti alko, istuin kotona eteisen lattialla reppu selässä, takki päällä ja toinen kenkä jalssa, mut en vaan yksinkertasesti saanu itteeni siitä ylös. Mua vaan ei kiinnostanut mennä tunnille. Opettajat aikalailla tottu siihen, että oon yleensä aina myöhässä, mutta ei ne siitä kyllä tykänny yhtään. "I will get there, when I get there" oli mun motto, ja on vähän edelleen. Jotenkin ajallaan mun motivaatio sai kuitenkin uutta buustia, ja kouluun lähteminen ei ollu enään iha niin vastenmielistä. Silti kirosin useita iltoja viikossa, kuinka persestä lukio on, kuinka siitä ei saa irti mitään, kuinka mikään työmäärä ei mun kohalla tunnu riittävän hyviin numeroihin ja kuinka surkeita maikat on. No, ei meillä parhaat maikat ollu, mutta oli monessa aineessa hyväksin maikka, mutta oma kiinnostus ja oikee asenne vaan oli kateissa.

Lukioo ei kananta otata liian tosissaan. Siihen ei kananta panostaa satalasissa, ellet halua sen jälkeen johonkin huippukouluun, esim. oikikseen tai lääkikseen. Lukioo ei kananta ottaa leikillä, ei sinne mennä vaan sluibaamaankaan. Kukaan siellä ei jaksa kattoa sellasia. Lähes jokaisella kuitenkin tulee jossain vaiheessa motivaation hiipuminen - tai katoaminen - ja se on ihan ok. Todella harva jaksaa lähes 3 vuotta panostaa yhtäjaksosesti kouluun.

Lukiossa voi opiskella montaa erilaista ainetta ja jos joku kiinnostaa eritysien paljon, niin siihen kannattaa paneutua. Jos just siinä aineessa on sun mielestä paska maikka, niin ota kurssit itsenäisiks, ja tee niistä kursseista ite kivoja. Paskat maikat vie motivaation, innon ja uskon itteensä. Älä anna niiden niiden siis tulla sun edelle.

Mitä vinkkejä mä sit antaisin niille ,jotka lukioon menee? No, kuten aiemmin sanoin, älä panosta LIIKAA, mut panosta kaikkeen keskinkertaisesti ja ihan hirveisiin aineisiin vähän. Älä kuitenkaan repuuta kursseja, koska siitä tulee vaan itte vihaseks. Älä myöskään luovuta, vaikka motivaatio joskus hiipuis, vaan sit vaan jatkat sillä tasolla jonkun aikaa. Motivaatioo saa netistä inspiraatio-kuvien avulla, uusista värikynistä, tai siitä, että asettaa sopivan haastavaia tavoitteita. Älä ota paineita opojen sanoista, kun ne kehottaa sua ettimään oman opiskelumenetelmän ja pohtimaan jo aikasessa vaiheessa mikä kiinnostais lukion jälkeen. Kokeilin varmaan kaikkia opiskelutaktiikoita, mitä mulle esiteltiin, mut en löytäny yhtään sellasta, joka ois mulla hyvin toiminu. Tässä mä silti oon, lukion läpi käyneenä.

Lukioon kannattaa mennä. Eisen takia, että saa 3 vuotta lisäaikaa miettiä, mitä tekee sen jälkeen. Vaan siks, että sä saat ihan hirveesti lisäeväitä jatkaa elämää. Mäen tiedä mitä pohjamutaa mä olisin ilman lukioo. Emmä vieläkään muista milloin ensimmäinen maailmansota alko, koska musta historia oli ihan shittiä. Tiiän kuitenki sellasia turhia faktoja ja juttuja arkipäivstä, ja moni juttu mikä musta menee "maalaisjärjellä", onkin mun tiedossa vaan lukion takia. Lukioon menevän ei tarvi olla huippuopiskelija, vaan sellanen, joka omaa sinnikkyyttä ja asennetta.