Kerronpa sivustaseuraajana tapauksesta jonka olen itse nähnyt. Se saa miettimään että jokin menee pahasti pieleen suomalaisessa terveydenhoidossa.
Naishenkilö joutui työstään sairaslomalle, diagnoosina työuupumus. Hän joutui hoitoketjuun ja sai lääkkeet.
Kun töihin olisi pitänyt palata, hän joutui hakemaan lisää sairaslomaa, sillä kunto ei ollut kohentunut laisinkaan. Vaihdettiin kokeeksi toiset lääkkeet ja diagnoosiksi annetiin nyt, masennus. Henkilö passitettiin myös terapiaan.
Taas tuli aika jatkaa sairaslomaa, ja tälläkin kerralla vaihdettiin lääkkeet, sekä vaihdettiin diagnoosi, kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sivullisena hieman ihmettelin, kun netistä olin lukenut tuon kyseisen sairauden oireita, eikä hänellä niitä ollut. Terapiaakin jatkettiin.
Tässä vaiheessa oli aikaa kulunut jo vuosia. Hoitava lääkärikin oli vaihtunut varmaankin viidesti, ja kaikennäköisiä keskustelutilaisuuksia ja terapioita oli kokeiltu, kuten myös käytännössä koko lääkearsenaali, mitä oli tarjolla.
Eräänä päivänä hän sai täysin yllättäen postissa kirjeen, jossa kerrottiin hänen siirtyneen työkyvyttömyyseläkkeelle. Käytännössä tuo tarkoitti sitä, ettei enää tarvinut käydä erikseen hakemassa jatkoa sairaslomalle. Samalla se tarkoitti myös sitä, että hoitoaktiivisuutta alennettiin, hän oli siis ns. toivoton tapaus.
Henkilö tyytyi kohtaloonsa ja istui kotona, tehden, ei mitään. Ainoa mitä oli elämässä jäljellä, oli reseptien uusiminen ja terapia.
Kun aikaa oli kulunut 20 vuotta, ehdotin hänelle kokeilemaan D-vitamiinia ja seleeniä, mitäänhän ei ollut menetettävissä.
Tämän kokeilun seurauksena, tämä ihminen palasi elävien kirjoihin, käyttäytyy ja toimii kuin normaalit ihmiset, mikä oli aiemmin täysi mahdottomuus.
Väkisinkin tulee mieleen, että kun terveydenhoidossa haetaan kustannustehokkuutta, olisiko ne hivenainetestit tai vitamiinitason mittaukset sittenkään olleet niin kovin kalliita, verrattuna 20 vuoden eläkkeisiin ja terapiaan.
Henkilön omia menetyksiä elämän saralla ei voida mitenkään mitata, mutta käytännössä 20 vuotta elämästä meni hukkaan.
Länsimainen lääketiede jättää kovin ison asian selvittämättä, lääkkeet työnnetään kuvioon mukaan välittömästi ja perusasiat jätetään tarkastamatta.
Kyllä vihaksi pistää...
Naishenkilö joutui työstään sairaslomalle, diagnoosina työuupumus. Hän joutui hoitoketjuun ja sai lääkkeet.
Kun töihin olisi pitänyt palata, hän joutui hakemaan lisää sairaslomaa, sillä kunto ei ollut kohentunut laisinkaan. Vaihdettiin kokeeksi toiset lääkkeet ja diagnoosiksi annetiin nyt, masennus. Henkilö passitettiin myös terapiaan.
Taas tuli aika jatkaa sairaslomaa, ja tälläkin kerralla vaihdettiin lääkkeet, sekä vaihdettiin diagnoosi, kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sivullisena hieman ihmettelin, kun netistä olin lukenut tuon kyseisen sairauden oireita, eikä hänellä niitä ollut. Terapiaakin jatkettiin.
Tässä vaiheessa oli aikaa kulunut jo vuosia. Hoitava lääkärikin oli vaihtunut varmaankin viidesti, ja kaikennäköisiä keskustelutilaisuuksia ja terapioita oli kokeiltu, kuten myös käytännössä koko lääkearsenaali, mitä oli tarjolla.
Eräänä päivänä hän sai täysin yllättäen postissa kirjeen, jossa kerrottiin hänen siirtyneen työkyvyttömyyseläkkeelle. Käytännössä tuo tarkoitti sitä, ettei enää tarvinut käydä erikseen hakemassa jatkoa sairaslomalle. Samalla se tarkoitti myös sitä, että hoitoaktiivisuutta alennettiin, hän oli siis ns. toivoton tapaus.
Henkilö tyytyi kohtaloonsa ja istui kotona, tehden, ei mitään. Ainoa mitä oli elämässä jäljellä, oli reseptien uusiminen ja terapia.
Kun aikaa oli kulunut 20 vuotta, ehdotin hänelle kokeilemaan D-vitamiinia ja seleeniä, mitäänhän ei ollut menetettävissä.
Tämän kokeilun seurauksena, tämä ihminen palasi elävien kirjoihin, käyttäytyy ja toimii kuin normaalit ihmiset, mikä oli aiemmin täysi mahdottomuus.
Väkisinkin tulee mieleen, että kun terveydenhoidossa haetaan kustannustehokkuutta, olisiko ne hivenainetestit tai vitamiinitason mittaukset sittenkään olleet niin kovin kalliita, verrattuna 20 vuoden eläkkeisiin ja terapiaan.
Henkilön omia menetyksiä elämän saralla ei voida mitenkään mitata, mutta käytännössä 20 vuotta elämästä meni hukkaan.
Länsimainen lääketiede jättää kovin ison asian selvittämättä, lääkkeet työnnetään kuvioon mukaan välittömästi ja perusasiat jätetään tarkastamatta.
Kyllä vihaksi pistää...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ongelmana hänenkin tapauksessa ovat olleet mitä todennäköisimmin psykiatrian kirjoittamat "lääkkeet" eli huumausaineet. Pillerit voivat olla "ratkaisu", mutta eläkkeellehän se tie vie. Mainittakoon kuitenkin vielä, että ei ne vitamiinitkaan autuaaksi tee. Työuupumus olisi vain pitänyt selvittää esimiehen kanssa ja katsoa työmääräjärjestelyt uusiksi, jos tuntuu, että työtä on liikaa. Virhe tapahtui siinä, että henkilö lähti psykiatrian luo ja lähti mukaan veneeseen.
https://www.youtube.com/watch?v=51ZgU5YOId8
Kaiken takana on liikemaailma ja raha.
Lääketehtaille ei paskan vertaa merkkaa mitään, millasia haittoja saat. Lääketehtaat tahtoo vaan sun lompakosta ne rahat.
Amerikoista on masennuslääkkeet niin kuin ADHD- lääkitys ynnä muut lähteneet liikenteeseen. Ja ihmetyttää vaan se, niin esimerkiksi ADHD- lääke on amfetamiinijohdannainen.
Eikö muuten yhtään raksuta kellään niin lääketehtaat valmistavat jopa nikotiinituotteita ja niitä mainoksia saa kattella alvariinsa teeveestä ja netistä, nikotiinipurkkaa, oikeen nikotiinijenkkipurkkaa. Nikotiini on syöpää aiheuttava aine. Niin ei ne tehtaat välitä mistään masennuslääkkeiden haitoista ihmisille eikä siitä, että masislääkettä käyttävät lihovat toiset jopa 50 kiloa ihan vaan lääketehtaiden takia ja sitten tulee sokeritauti ja kolesteroli kohoaa ja joutuu masennuslääkkeen kanssa popsimaan sokeritautilääkettä, kolesterolilääkettä ja vielä samaan syssyyn unilääkettä ja verenpainelääkkeitäkin.
Masennuslääke on suuri virhe vaikka se pitääkin lääkefirmoja pörsseissä ja hyvin pitääkin, kilpailevat vaan keskenään, kuka eniten myy.
Jokaiselle alakulosta, masennuksesta kärsivälle tulee ensisijassa kuntien antaa terapiaa. ---keskusteluterapiaa, sillä se varmasti auttaa vuoden sisällä paremmin kuin lääke, jolla lumevaikutus ja keskusteluhoitoa ei anneta. Nyt on niin, että Kelan kautta kunta sa terapeutteja, mutta kellä on varaa maksaa kerrasta onin 30 euroa omasta lompsasta, kun on pieni palkka ja joka päivä ei jaksa ihan sen takia tehdä työtään, kun masennuslääke vie ajattelukykyä ja valvottaa. Kela edellyttää noin yks tai kaksi kertaa viikossa käynnit. Jos siis kaksi kertaa viikossa, niin kahdeksan kertaa kuukaudessa ja vuodessa siis 96 kertaa ja hoidon hinta kerralta 25 euroa niin tekee vuodessa 2400 euroa. Jos kolmen vuode terapia, niin kerrotaan vaan kolmella toi 2400 euroa. Ei mikään halpa ollenkaan ei, joten asiaa tulee tutkia ja kehitellä sellaiseksi, jotta kaikilla masentuneilla ensisijainen hoito on keskusteluterapia, johon liitetty kannustava ote.
Miten voi päästä/joutua eläkkeelle täyttämättä omaa hakemusta?
Kuulostaa hyvin oudolta.
Outoja piirteitä tämä ns. terveytemme hoito tuntuu muutenkin sisältävän.
En tiedä miten tuo on mahdollista, noin kuitenkin asiat meni vuonna 2009.
Kaiken lisäksi henkilö oli työkokeilussa, eli jonkinlaisessa työelämään palauttavassa kuntoutuksessa, kun tuo eläkepäätös postista saapui.
Vaikea ymmärtää...
Paha työuupumus, burn-out, miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua vaatii vuosia toipumisaikaa. Ei siinä auta mitkään psyko-lääkkeet.
Todennäköisesti syynä tähän on ihmisen energiavarastojen, akkujen tai vastaavaa vaurioituminen, josta lääketiede ei tiedä mitään. Mutta empiirisesti on havaittu että pahasta loppuunpalamisesta toipuminen kestää vuosia, eikä sille ole muuta selitystä kuin jonkin vioittumisen hidas korjaantuminen.
Psykiatrinen huuhaa-leima ei tässä toipumisessa varmasti auta mitään vaan pahentaa tilannetta entisestään.