Reissun peruuntuminen ja toisen eläMoikka,
avaan vähän tilannetta ja kysyn näkemystä muilta ihmisiltä varmennukseksi, että olenko toiminut mielestänne oikein vai väärin.
Avopuolisoni kanssa on ollut jo viime syksystä lähtien puhetta Australiaan lähtemisestä. Työskentelen matalapalkkaisella alalla ja olen kituuttamalla saanut säästötililleni kertymään jo 5000€ joka on minulle todella iso summa. Kyseinen summa tilillä on luonut luonnollisesti turvan tunnetta yllättäville isoille menoille enkä todellakaan haluaisi luopua siitä.
Australian matka on ruvennut tuntumaan järjettömältä siihen työmäärään nähden josta kyseinen summa on kertynyt. Tämän summan kokoonsaamiseksi sain tehdä n. 200h 3 viikkossa töitä aika-ajoin.
Nyt en todellakaan haluaisi lähteä matkalle, koska se tuntuu todella järjettömältä. 3-viikon reissussa menisi ensikättelyssä vähintään se 3000€ jonka eteen on nähty tolkuttomasti töitä!!
Aiemmin keskustelin avopuolisolleni taloudellisesta tilanteestani, mutta tuntuu, että hän ei aivan ymmärtänyt mitä ajoin takaa (hän itse tienaa tuplaten minuun palkkaani nähden) Hän rupesi itkemään ja oli monta viikkoa alakuloinen sekä selkeästi masentunut koska matka on ollut kuulemma hänen ainoa elämänhaaveensa. Ymmärrän häntä 100%:sti. En kestänyt katsoa häntä surullisena koska rakastan kyseistä ihmistä todella paljon joten sanoin , että lähdetään reissuun.
Huomenna olisi ollut tarkoitus lähteä ostamaan matkatoimistolta liput, mutta otin asian yöllä puheeksi nukkumaan mentäessä ja huutoa sekä itkua siitä seurasi.
Tilanteen rauhoitettua hän sanoi, että voin lainata tarvittaessa häneltä rahaa. Itse näen järjettömänä ratkaisuna, että lomareissuun ottaisin häneltä"lainaa" vaikka en siitä korkoja maksaisi. En halua olla ihmisille velkaa, varsinkaan jostain matkasta.
Lopputulemana hän sanoi, että ei halua rakkaudesta minua kohtaan pakottaa minua lähtemään reissuun jos se minua ahdistaa ja hän ei voisi elää asian kanssa, että olisi minut reissuun pakottanut. Yksin hän ei sinne luonnollisesti halua lähteä, eikä varmasti matkakumppania sinne asti löydy!
Minulla on suorastaan todella todella kamala tunne, että olen toisen elämän haaveen tuhonnut. :( En todellakaan haluaisi aiheuttaa pahaa oloa ihmiselle jota rakastan yli kaiken ja olisin valmis vaikka kuolemaan hänen puolestaan. En kestä nähdä häntä masentuneena. Todella sekava ja surullinen olo. En tiedä mitä teen ja mitä sanon. Olen todella pahoillani tilanteesta toivon, että tähän olisi jokin ratkaisu. Olenko pihi vai realisti? Kiitän sydämmellisesti rehellisistä vastauksistanne!
Ps. kritisoin itseäni siitä, että lupasin lähteä matkalle. Mutta totuus taloudellisesta tilanteesta iski vasta nyt kasvoille kuin märkä rätti.
mänhaaveen murskaaminen
avaan vähän tilannetta ja kysyn näkemystä muilta ihmisiltä varmennukseksi, että olenko toiminut mielestänne oikein vai väärin.
Avopuolisoni kanssa on ollut jo viime syksystä lähtien puhetta Australiaan lähtemisestä. Työskentelen matalapalkkaisella alalla ja olen kituuttamalla saanut säästötililleni kertymään jo 5000€ joka on minulle todella iso summa. Kyseinen summa tilillä on luonut luonnollisesti turvan tunnetta yllättäville isoille menoille enkä todellakaan haluaisi luopua siitä.
Australian matka on ruvennut tuntumaan järjettömältä siihen työmäärään nähden josta kyseinen summa on kertynyt. Tämän summan kokoonsaamiseksi sain tehdä n. 200h 3 viikkossa töitä aika-ajoin.
Nyt en todellakaan haluaisi lähteä matkalle, koska se tuntuu todella järjettömältä. 3-viikon reissussa menisi ensikättelyssä vähintään se 3000€ jonka eteen on nähty tolkuttomasti töitä!!
Aiemmin keskustelin avopuolisolleni taloudellisesta tilanteestani, mutta tuntuu, että hän ei aivan ymmärtänyt mitä ajoin takaa (hän itse tienaa tuplaten minuun palkkaani nähden) Hän rupesi itkemään ja oli monta viikkoa alakuloinen sekä selkeästi masentunut koska matka on ollut kuulemma hänen ainoa elämänhaaveensa. Ymmärrän häntä 100%:sti. En kestänyt katsoa häntä surullisena koska rakastan kyseistä ihmistä todella paljon joten sanoin , että lähdetään reissuun.
Huomenna olisi ollut tarkoitus lähteä ostamaan matkatoimistolta liput, mutta otin asian yöllä puheeksi nukkumaan mentäessä ja huutoa sekä itkua siitä seurasi.
Tilanteen rauhoitettua hän sanoi, että voin lainata tarvittaessa häneltä rahaa. Itse näen järjettömänä ratkaisuna, että lomareissuun ottaisin häneltä"lainaa" vaikka en siitä korkoja maksaisi. En halua olla ihmisille velkaa, varsinkaan jostain matkasta.
Lopputulemana hän sanoi, että ei halua rakkaudesta minua kohtaan pakottaa minua lähtemään reissuun jos se minua ahdistaa ja hän ei voisi elää asian kanssa, että olisi minut reissuun pakottanut. Yksin hän ei sinne luonnollisesti halua lähteä, eikä varmasti matkakumppania sinne asti löydy!
Minulla on suorastaan todella todella kamala tunne, että olen toisen elämän haaveen tuhonnut. :( En todellakaan haluaisi aiheuttaa pahaa oloa ihmiselle jota rakastan yli kaiken ja olisin valmis vaikka kuolemaan hänen puolestaan. En kestä nähdä häntä masentuneena. Todella sekava ja surullinen olo. En tiedä mitä teen ja mitä sanon. Olen todella pahoillani tilanteesta toivon, että tähän olisi jokin ratkaisu. Olenko pihi vai realisti? Kiitän sydämmellisesti rehellisistä vastauksistanne!
Ps. kritisoin itseäni siitä, että lupasin lähteä matkalle. Mutta totuus taloudellisesta tilanteesta iski vasta nyt kasvoille kuin märkä rätti.
mänhaaveen murskaaminen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.