Minua on kiusattu jo ykkösestä asti, nyt amiksen ekalla oleva ja vieläkää ei lopu. Itsetunto meni 100% vitosluokkaan mennessä ja ysin alussa vähän parani mutta sitten kiusaaminen vai paheni... En enää tiedä mikä olen, tai miten edes jaksoin tähänkin asti. Olin tosi sosiaalinen ensimmäisillä luokilla huolimatta kiusaamisesta mutta kun ihmiset käänsivät selkänsä kiusaamiseni vuoksi, se sosiaalisuus meni miinuksille. Perheeni on kyllästynyt ainaiseen pahan tuulisuuteeni ja itkuuni, eivätkä ota minua enää vakavasti... Ystäviä minulla ei ikinä ole ollut ja ne harvat kaverit, joita minulla on, eivät enää välitä minusta. Olen vähän ylipainoinen enkä pitkä, kaverini taas puolestaan laihoja ja pitkiä mikä vain aiheuttaa pahaa oloa. Aloin pohtimaan kuutos luokalla itsemurhaa ja sen kannalla olen edelleen. Psygolokilla on mahdotonta käydä kun tuo kys. ihminen on laiha ja naimisissa... Itsellä koskaan ollut poikaystävää, enkä ikinä ole edes suudellut ketään... Tää kirjoittaminenki on vähän hankalaa ku itkettää koko ajan... Viime aikoina on alkanut tuntua yhä pahemmalta ja kouluun en millään jaksaisi mennä. Päivän aikana joka käänteessä pohdin että voisinko tehdä itsemurhan miten... En enää tiedä mitä tehdä itseni kanssa, en täs oo kertonu kauheesti olostani, mutta itsetunto täysin paskana ja yksinäisenä ihmisenä olo alkaa tuntua niin pahalta etten enää jaksa.... Haluaisin vain pois....
Liian paha olo
En_tiedä_kuka_olen
1212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se nyt olisi parempi kun otatte vanhempien kanssa sinulle ajan jollekki kunnon psykologille. Saat selvitettyä asioitasi hänen kanssaan ja voipi olla hyväksi joku masennuslääkekki. Itsemurhan saat unohtaa. Vaikka nyt on vaikeaa, niin kyllä se elämä vielä siitä kirkastuu. Älä menetä toivoasi.