Ruikuttamisen sijaan esitän konkreettisen, aiheeltaan rajatun ja perustellun muutosehdotuksen. Minun puolestani saa olla myös eri mieltä.
Maastoautot verovapaiksi! On tunnettua, että maastoauto on yleensä kookas, suuritehoinen ja -päästöinen. Myös on tunnettua, että maastoauto lienee yleensä nelivetoinen. Ja suuri kulutukseltaan.
Yksityishenkilö, joka omalla rahallaan ylläpitää kallista isoa autoa suurella kulutuksella maksaa autoilun kuluissaan paljon alvia. Maastoauto (siis: oikea maastoauto) sisältää paljon tekniikkaa ja huoltokohteita, jolloin sama pätee huoltoon ja varaosiin. Oikeassa maastoautossa on tekniikkaa periaatteessa tuplan verran (esim. vetopyörästö edessä ja takana, jakovaihteisto ja vaihdelaatikko, tuplattu akkujärjestelmä ym.). Lisäksi maastoauton luotettavana pito edellyttää tiheitä huoltovälejä ja mahdollisesti kovan työkäytön myötä tiheää kulutusosien vaihtoa.
Toimintakuntoinen, katsastettu ja vakuutettu maastoauto mahdollistaa jopa tienpidon, lumiaurauksen ym. täydellisen laiminlyönnin, omistajansa kustannuksella. Etuvetoiset pikkuautot eivät ole samassa asemassa, jolloin maastoauton omistajalla maksatetaan valtion tai kunnan kirstun kautta muutoin periaatteessa Suomen talveen kelvottomien autojen liikkuminen tältä osin.
Maastoauton omistajat voitaisiin tämän nojalla ajoneuvorekisterin tietojen avulla vapauttaa osin tai kokonaan joistain maksuista, jotka ovat maastoauton luonteesta johtuen aiheettomia.
Maastoautokanta ylläpitää kuin varkain tiettyä huoltovarmuutta; oikea maastoauto kykenee tarvittaessa vetämään sitä ojaan mennyttä pikkuautoa tielle. Maastoautokanta on myös tahattomasti vapaaehtoista maanpuolustusta: ei ole unohtunut tarinat armeijan pakko-otoista viime sodassa. Tätä vapaaehtoista, joskin tahatonta, omalla kustannuksella lisähintaan tapahtuvaa varustekantaa, joka viimekädessä sallii jopa talviaikaisen auraamisen lähes täyden laiminlyönnin ei tätä kirjoitettaessa käsittääkseni kompensoida, vaan täsmälleen päinvastoin. Ikään kuin maastoauton omistaminen kuormittaisi valtiota tai kuntaa sitä etuvetoista pikkuautoa enemmän, jota vastaan olisikin aivan oikein maksattaa jälkimmäistä enemmän.
Kotipaikkalain mukaan ihmisen on oltava kirjoilla jossakin kunnassa. Irtolainen ei saa siis olla edelleenkään. Sen kunnan mukaan määräytyy kunnallisvero johon sisältyy myös tienpitokustannuksia. Jakolaskulla autonomistajien kesken saadaan suuruusluokka per capita, missä ei oteta muuta huomioon. Varmuudella Trafi:n tiedoista saadaan maastoautoiksi rekisteröidyt ja niiden omistajat, jos halutaan. Suomihan piti olla IT-alan edelläkävijöitä. Ja myös kannattaa tarkentaa, kautta koko kirjoitukseni, että puhe on oikeista maastoautoista, ei muovileluista. Tämä määritelmä on niin ikään hakoteillä.
Varmuudella maksoin polttoaineen veroina, huoltoja tehneiden palkkoja, tel-maksuja ja arvonlisäveroja oman kuntani osamäärää enemmän omistaessani maastoauton, vaikka tienpidon olisi voinut puolestani vaikka lakkauttaa. Eikä saatu vastine tienpidon osuudestamme ole aivan kiistaton muutoinkaan, kuten tunnettua. Omien ajojeni lomassa suoritin yhteiskunnalle yleishyödyllistä työtä joka edellytti pääsyä karuihin paikkoihin, jos se jotakuta huolettaa.
Samaan aikaan, yleensä kun joku Suomessa yrittää päästä autoilussaan HALVALLA päälle isketään demokraattisia lisäkustannuksia (esim. taannoinen dieselvero). Mutta: kun ajaa vaikka uutenakin edullisella, pieniruokaisella kotterolla on sellaiselle luonnostaan järjestettävä viimeisen päälle ajo-olosuhteet - suomalaisessa lumimyrskyssä - kaikkien MUIDEN piikkiin, ja yleensä sunnuntaitöinä. Joitakuita kenties myös harmittaa ns. sosiaalietuuksien maksattaminen samoin muiden piikkiin, vaan onko pohjimmiltaan eroa? Ja: voiko heiveröinen kottero jotenkin vähentää loukkaantumisia liikenneonnettomuuksissa ja kenellä se haettu säästö omasta terveydestä maksatetaan?
Onnistuinko avaamaan tätä epäkohtaa?
Maastoautot verovapaiksi! On tunnettua, että maastoauto on yleensä kookas, suuritehoinen ja -päästöinen. Myös on tunnettua, että maastoauto lienee yleensä nelivetoinen. Ja suuri kulutukseltaan.
Yksityishenkilö, joka omalla rahallaan ylläpitää kallista isoa autoa suurella kulutuksella maksaa autoilun kuluissaan paljon alvia. Maastoauto (siis: oikea maastoauto) sisältää paljon tekniikkaa ja huoltokohteita, jolloin sama pätee huoltoon ja varaosiin. Oikeassa maastoautossa on tekniikkaa periaatteessa tuplan verran (esim. vetopyörästö edessä ja takana, jakovaihteisto ja vaihdelaatikko, tuplattu akkujärjestelmä ym.). Lisäksi maastoauton luotettavana pito edellyttää tiheitä huoltovälejä ja mahdollisesti kovan työkäytön myötä tiheää kulutusosien vaihtoa.
Toimintakuntoinen, katsastettu ja vakuutettu maastoauto mahdollistaa jopa tienpidon, lumiaurauksen ym. täydellisen laiminlyönnin, omistajansa kustannuksella. Etuvetoiset pikkuautot eivät ole samassa asemassa, jolloin maastoauton omistajalla maksatetaan valtion tai kunnan kirstun kautta muutoin periaatteessa Suomen talveen kelvottomien autojen liikkuminen tältä osin.
Maastoauton omistajat voitaisiin tämän nojalla ajoneuvorekisterin tietojen avulla vapauttaa osin tai kokonaan joistain maksuista, jotka ovat maastoauton luonteesta johtuen aiheettomia.
Maastoautokanta ylläpitää kuin varkain tiettyä huoltovarmuutta; oikea maastoauto kykenee tarvittaessa vetämään sitä ojaan mennyttä pikkuautoa tielle. Maastoautokanta on myös tahattomasti vapaaehtoista maanpuolustusta: ei ole unohtunut tarinat armeijan pakko-otoista viime sodassa. Tätä vapaaehtoista, joskin tahatonta, omalla kustannuksella lisähintaan tapahtuvaa varustekantaa, joka viimekädessä sallii jopa talviaikaisen auraamisen lähes täyden laiminlyönnin ei tätä kirjoitettaessa käsittääkseni kompensoida, vaan täsmälleen päinvastoin. Ikään kuin maastoauton omistaminen kuormittaisi valtiota tai kuntaa sitä etuvetoista pikkuautoa enemmän, jota vastaan olisikin aivan oikein maksattaa jälkimmäistä enemmän.
Kotipaikkalain mukaan ihmisen on oltava kirjoilla jossakin kunnassa. Irtolainen ei saa siis olla edelleenkään. Sen kunnan mukaan määräytyy kunnallisvero johon sisältyy myös tienpitokustannuksia. Jakolaskulla autonomistajien kesken saadaan suuruusluokka per capita, missä ei oteta muuta huomioon. Varmuudella Trafi:n tiedoista saadaan maastoautoiksi rekisteröidyt ja niiden omistajat, jos halutaan. Suomihan piti olla IT-alan edelläkävijöitä. Ja myös kannattaa tarkentaa, kautta koko kirjoitukseni, että puhe on oikeista maastoautoista, ei muovileluista. Tämä määritelmä on niin ikään hakoteillä.
Varmuudella maksoin polttoaineen veroina, huoltoja tehneiden palkkoja, tel-maksuja ja arvonlisäveroja oman kuntani osamäärää enemmän omistaessani maastoauton, vaikka tienpidon olisi voinut puolestani vaikka lakkauttaa. Eikä saatu vastine tienpidon osuudestamme ole aivan kiistaton muutoinkaan, kuten tunnettua. Omien ajojeni lomassa suoritin yhteiskunnalle yleishyödyllistä työtä joka edellytti pääsyä karuihin paikkoihin, jos se jotakuta huolettaa.
Samaan aikaan, yleensä kun joku Suomessa yrittää päästä autoilussaan HALVALLA päälle isketään demokraattisia lisäkustannuksia (esim. taannoinen dieselvero). Mutta: kun ajaa vaikka uutenakin edullisella, pieniruokaisella kotterolla on sellaiselle luonnostaan järjestettävä viimeisen päälle ajo-olosuhteet - suomalaisessa lumimyrskyssä - kaikkien MUIDEN piikkiin, ja yleensä sunnuntaitöinä. Joitakuita kenties myös harmittaa ns. sosiaalietuuksien maksattaminen samoin muiden piikkiin, vaan onko pohjimmiltaan eroa? Ja: voiko heiveröinen kottero jotenkin vähentää loukkaantumisia liikenneonnettomuuksissa ja kenellä se haettu säästö omasta terveydestä maksatetaan?
Onnistuinko avaamaan tätä epäkohtaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.