Tai oletko ehkä itse ollut sellainen? Ihmettelen tätä pikkupoikaa tässä jutussa kun ei kerrota että mikä se luku eli 64 kertaa 52 on. Kyllähän laskimella laskettuna saa tulokseksi 3328, mutta uskotteko että poika OIKEASTI on laskenut sen kertolaskun , ja miten on laskenut, päässänsä vai? Vähän taas epäilyttää kun ei sen kummemmin selvitetty muuta kuin että oli laskenut. Taskulaskimella näpyttely ei olisi vaikeaa, lapsethan ovat taitavia jo pienenä kaikenlaisten teknisten vimpaimien kanssa. Noin isojen lukujen lasku päässä taas kuulostaa utopistiselta.
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201605190144839_v0.shtml
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201605190144839_v0.shtml
Vastaukset 20
Vanhimmat
Uskon.
On 6-vuotiaalta melkoinen suoritus, mutta ei todellakaan erityisen vaikea, jos on ehtinyt harrastaa erilaisilla luvuilla leikkimistä jo pitemmän aikaa.
Itse laskin päässä (60 x 52) (4 x 52) = 3120 208 = 3328
Ei todellakaan vaikea päässälaskuksi.
Jälkikasvuamme kiinnosti enemmän kirjoittaminen ja lukeminen. 1970-luvulla yritimme sen ajan oppien mukaisesti estää tai ainakin hidastaa oppimista. Emme onnistuneet. Lukeminen ja kirjoittaminen onnistui kohtuullisen sujuvasti jo 4-vuotiaana. - Tuskin siitä pahempaa haittaa oli, kun opettaja antoi vaativampia ylimääräisiä tehtäviä ratkottavaksi oppitunneilla.
Laskeminen käynnistyi koulussa joukko-opin ja erilaisten yhtälöiden kautta muistaakseni jo ekaluokkalaisten kohdalla.
"Itse laskin päässä (60 x 52) (4 x 52) = 3120 208 = 3328
Ei todellakaan vaikea päässälaskuksi."
Hieno suoritus, olet sinä melkoinen matikkavelho.
Sormia voi myös käyttää vähän apuna. ;)
On tällä palstalla ainakin yksi entinen matikkanero-lapsi:
"Olen ikäni ollut tieto-nörtti.
Koneillakin."
Minä en ollut, eikä lapseni.
Nimenomaan entinen.
Mä olin ihmelapsi kun äiskä ja iskä oli jo yli neljänkymmenen, kun ainooksi lapsekseen mun saivat.
Olet varmastikin tehnyt vanhempasi onnellisiksi.
Poikahan itse selosti videolla kuinka laski tehtävän.
Kiitos huomautuksestasi. Kuuntelin suloisen pienen ihmisen tarinointia.
Koskaan en ole ollut oikein varma siitä, olenko huono, hyvä vai keskinkertainen matematiikassa. Koulussa koin usein, etten ymmärrä yhtään mitään, mutta en silti saanut kertaakaan ehtoja, en edes kaikkein huonoimpia arvosanoja. Laskin omalla tavallani, ja varmaan usein purin tehtävän turhankin moneen osaan.
Päässälasku on aina ollut aika helppoa, mitä tulee tavallisiin arkielämässä eteen tuleviin laskutehtäviin. Pyöristän luvut helposti laskettaviksi ja otan sitten pois tai lisään ja siihen tyyliin.
Aloituksen laskutoimitusta en pidä matemaattisesti keskitasoiselle kuusivuotiaallekaan kovin vaikeana. Minulle luontainen tapa laskea kyseinen laskutoimitus on 60x50=3000, siihen lisätään 60x2=120, se on 3120 ja siihen vielä 4x52= 208, tulos 3328. Päässä ajatellen vielä yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin näin kirjoitettuna. Olen melko varma siitä, että nuorempi lapsenlapsistani olisi laskenut samalla tavalla ihan tuosta vain, hän innostui ja edelleen innostuu herkästi kaikenlaisista leikkimielellä esitetyistä haasteista, myös tuon tapaisista.
Huushollissa on mies joka laskee esim. prosenttialennukset alta aikayksikön.
Valitettavasti ei ole yhtä hyvä tinkimään kuin laskemaan, jää minullekin 'hommia' ;-)
Lapset oppivat kaiken mitä heille opetetaan ja jos 6-vuotias on pienen ikänsä pyöritellyt numeroita, tehtävä ei liene kummoinenkaan.
Oma eka lapseni oppi lukemaan itse. Luettu oli alusta alkaen ja paljon, kirjaimet hän oppi siinä samalla, lukemaan emme halunneet opettaa ettei tulisi aika pitkäksi ekaluokalla. Mutta hän opetteli taidon itsekseen 6-vuotiaana. Saman ikäisenä hän alkoi soittaa omaa soitintaan, musiikkileikkikoulua oli takana vuosi ja soitinvalmennusta toinen. Hän ei koskaan, edes alun alkajaisiksi vinguttanut viuluaan, vaan ääni oli oikea ja hyvä heti. Samoin kuin toisenkin, joka oli sellovirtuoosi ensimetreiltä.
Enkä kehu vain kehumisen vuoksi. Lahjakkaalla äidillä on tietysti lahjakkaat lapset ja pidin huolen, että lahjakkuudet saivat ansaitsemansa opin ja ohjauksen, jotta lahjakkuus ei mene hukkaan, valu hiekkaan ja häviä kun ei sitä kehitetä. Lahjakkailta pitää vaatia enemmän, tosin kaikki lapset ovat jotenkin lahjakkaita. Sääli että aikuiset eivät ole edes sen verran, että huomaisivat omiensa erityispiirteet.
Koko Suomi luulee olevansa ihme lapsi, tosin monikaan ei tiedä Suomesta mitään ei edes ruotsalaiset.
Voisiko joku keksiä jotain yllä olevaa typerämpää kommenttia.
En ollut ihmelapsi. Enkä ihme muutenkaan kuin siten, että olen itse itseni saanut elätettyä sen jälkeen kun vanhukset ammattikoulun maksoivat.
Sekin on ihme, ettei minua vielä ole väärinajattelusta vangittu vaikka varoitettu on, ja onlineseurannassa olen ollut jo vuosia. Äsken piti käydä antamassa sähköpostiosoite ja puhelinnumero nettiyhteyden lisäksi poliisin agentille. Sähköposti alkoi sen jälkeen kulkemaan yhden ylimääräisen välittäjän kautta. Syyllinen on siis tiedossa, rikosta vasta keksitään. Ei ole syyttömiä epäiltyjä, on vain huonosti kuulusteltuja.
Noitten laskutehtävien päässälasku jakamalla osiin ei onnistu. Välitulokset ei jää mieleen. Vanhuuttako lienee, vikaa koneistossa vai mitä? En tiedä. Ruoste koneistoa kuitenkin yhä selvemmin raiskaa. Muuallakin kuin aivoissa. Litra kahvia päivässä saa pakotettua koneiston vielä nykien liikkeelle.
"Noitten laskutehtävien päässälasku jakamalla osiin ei onnistu. Välitulokset ei jää mieleen. Vanhuuttako lienee, vikaa koneistossa vai mitä? En tiedä. Ruoste koneistoa kuitenkin yhä selvemmin raiskaa. Muuallakin kuin aivoissa. Litra kahvia päivässä saa pakotettua koneiston vielä nykien liikkeelle."
Välitulokset jäävät minulle mieleen, koska puhua höpötän koko laskutoimistuksen mielessäni. Ikään kuin kuljetan lukuja mukana koko ajan, en jätä myöhemmin poimittavaksi. 'Kuusikymmentä kertaa viisikymmentä on 3000 siihen vielä se 60 kertaa 2, 3120 siihen 4 kertaa 52, 200 ja 8 3328.
Juon itsekin melkein litran (nykyään mittaan 8 dl vettä) vahvaa kahvia päivässä. Vain aamulla tai yleensä aamupäivällä, koskaan en jälkeen klo 14. Myöhemmin jos joisin, niin vaikuttaisi yöuniin ainakin. Voisi vaikuttaa myös keskittymiskykyyn yms., mutta kun en mitään siinä mielessä erityisen vaativaa juurikaan tee, niin en ole varma.
Koneiston käyntiin saamiseksi en kahvia tarvitse, juon sitä koska nautin mausta ja aromista.
Voisiko sinulla kahvi heikentää unen laatua? Hyvä ja riittävä uni olisi niin tärkeää itsekunkin henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille.
Minä olen sukuni ihmelapsi.
Joka kevät äiti ja isä (jo vainaat) huokaisivat helpotuksesta, "kyllä on luojan ihme että se taas (tarkoittivat minua) pääsi luokaltaan".
Tjaa, en oikein tiedä ihmelapsista, ketään kuuluisuutta ei ole vielä tähän asti syntynyt lähisukuun. Kaukaisempaa sukua en tunne enkä tiedä, emme ole pitäneet sukukokouksia. Kaikille lastensa vanhemmille on varmaankin omat lapsensa olleet mitä ihmeellisimpiä ensimäisine hymyineen ja askelineen.
Määrittele ihmelapsi-termi.
Mikä ja millainen on ihmelapsi?
Tiedä ihmelapsista.
Ihmeeellisiä lapsia kyllä vaikuttaisi olevan. Hah, yks kaveri oppi lukemaan ylösalaisin nelivuotiaana. Sen sisarella jotain vikaa ja kotiopettaja pentuna. Kaveri istui pöydän vastapuolella seurailemassa ja oppi siinä sivussa lukemaan . Tosin vähän erikoisesti, mutta kumminkin :DDD Kansakoulussa oli hupaisaa seurata, kun sillä aina oli kirja ylösalaisin edessään.....
Mun mielestä matematiikka enenpi tekniikkalaji, kuin osoitus mistään neroudesta. Jotkut ihmiset on lahjakkaampia aina jossain. Myös matetaattista lahjakkuutta monenlaista. Päässälasku onnistuu kai kaikilta, jos tarpeeksi treenaa. Se sitten, mien hyvin onnistuu, sehän taas riippuu paljonko treenaa. Harvempi kuitenkaan Einstein, joka miettii yhtälöitä.
Kaikenlaisia "neroja" varmasti maailma pullollaan. Ongelmana kaiketi, niitä ei erotu joukosta tarpeeksi hyvin. Toi kakara hyvä päässälaskussa, siitä voi tulla hyvä konsulentti myyntipuolelle. Muutahan tosta ei voi tehdä oletuksia.
Ai niin. Se mun kaveri. Se pitää nykyisin autokorjaamoa. Sille ei erityistaidostaan ole ikinä ollut mitään hyötyä.
=DW=