Mikäköhän siinä mahtaa olla että on ihastuneena niin hirveän epävarma toisen tunteista kuitenkin hetken kuluttua vaikka juuri olisi leijunut taivaissa kohtaamisen jälkeen, jolloin 100% tietää toisellakin olevan niitä tunteita? Että heti kun menee tovi aikaa ettei ihastusta kohtaa tai jos kohtaamisessa ei ole ollut mitään "säpinää" niin epäilys toisen tunteista onkin heti suuri? Miksei sitä voi luottaa siihen tunteeseen mikä on herännyt? Miksei voi tajuta sitä että jos toinen ei aina osoita kiinnostuksen merkkejä, se ei tarkoita sitä että sitä ei enää kiinnostaisi?
Kokemuksia?
Kokemuksia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, koska eihän itseltäkään ne tunteet sammu todellakaan tosta noin vaan niin miksi siltä toiselta ne sammuisi?
Puhumattakaan siitä epävarmuudesta joka on ennen kohtaamista. Sitä psyykkaa kaiken varulta itsensä ihme 'että-jos-sitten-ei-kuitenkaan'-tilaan vaikka sydän pakahtuu odottamisesta ja mieli kuplii ilosta.
Ei mulla ainakaan ole koskaan tunteet molemminpuolisia jos olen ihastunut, siksi olen epävarma koska en koskaan saa vastakaikua tunteilleni.
Mikähän siinä on.
Musta tuntuu että siks ihastus just syntyy kun huomaa niitä vastatunteita toisella...tääkin ihastus tuli ihan puun takaa ja yhtäkkiä aukes silmät että ei hitto, meidän välillä on näköjään jotain! ...ja sitten taas epäilee
Sama kokemus. Yks kaks vaan tajuaa, että tuolla toisella taitaa olla jotain muitakin tunteita minua kohtaan kuin normitilanteessa. Ja samantien tajuaa, että hitto! Niinhän minullakin on :)
Just noin...ja siksi mä uskon siihen että ne syntyneet tunteet tunnistaa ! Onhan se ihan faktaa että jos itse ei saa niitä omia tunteitaan sammumaan niin ei saa se toinenkaan yhtään helpommin...mutta miksi silti vaan epäilee että oliko se toinen sitten kiinnostunutkaan tai että no siltä tais tunteet sammua. Miksei voi ymmärtää että se toinen voi ollakin hämmentynyt omista tunteistaan eikä se tarkota ettei niitä olisi.
Itse en allekirjoita tuota väitettä että syntyisi tunteita itselle jos huomaa toisellakin olevan tunteita. Minuun on ihastunut koulussa ruma ja lihava tyttö ja se ei todellakaan aikaansaanut itselle mitään tunteita.
Yleensä aina jos on itse ihastunut niin toinen ei ole.
Kyllä on vaan niin samanlaiset fiilikset, yhtä epävarmat
Sama täällä. Toi aloitus olisi voinut olla multa.
Jos tuntee ihastusta toiseen mutta epäilee heti perään niin silloin ei ole varma omista tunteistaan. Asia unohtuu ja se siitä. Miellyttäviä ihmisiä tapaa varmaan jokainen usein mutta ei tarkoita sitä että haluaisikaan toista lähelleen. Kanssakäyminen ja vuorovaikutus ovat vain miellyttävämpiä.
Mutta kun tapaa ihmisen joka joka joka keikuttaa lattiaasi ja saa veresi kohisemaan niin hän ei unohdu. Silloin ei epäile, pelkää kasvojen menetystä. Vetovoima on molemminpuolista ja kas kummaa molemmilla on tarvis tehdä sattuma "törmätä".
Käsittääkseni aloittaja epäili ihastuksen kohteen tunteiden olemassa oloa, ei omiensa.
Miten voi epäillä toisen tunteita kysymättä sitä toiselta. Päätellä toisen ajatuksia ja yrittää pukea niitä toisen suuhun. Ap rypee omassa epävarmuudessaan ja yrittää sysätä syyn toiselle. Paras tapa tappaa ihastuminen on pessimismi. Ei tästä tule mitään, ei se toinen kumminkaan välitä minusta, en minä ole tarpeeksi hyvä hänelle jne. Silloin ei koe ihastumista niin voimakkaasti että haluaisi tehdä sen eteen jotakin. Vatuloimalla ei asiat parane. Tai. On rakastunut niin syvästi ettei osaa käsitellä omia tunteitaan.
on paljonkin tunteita :)
Aargh tää on tosi raastavaa kun kerran pikaisesti tavattu, eikä toisen tunteista voi olla varma. Sisäiset riiviöni epäilee ja se toiveikkaampi puoli maalailee jo tauluja, eli hirvee kontrasti. Toisen tunteista viestillä kysyminen tuntuisi tyhmältä ja seuraavan kerran on mahollista nähä vasta parin viikon päästä!!
Päässä humisee ja huimaa ja koko kehossa on kevyesti jännittynyt olo. Varmaan ihan normaalia nämä tämmöset mutta aivan kauheeta :D kaippa sitä tarvii kärsiä ja toivottavasti odotus palkitaan