Nuoret

Vastaan vaikken kovin pitkällä raskaudessa vielä olekaan. Eli olen 19-vuotias ja eka raskaus. Kahdennellatoista viikolla nyt ollaan, Rv nyt 11 1.
Raskaus mennyt hyvin, lukuunottamatta pahoinvointia joka nyt alkaa jo vähän helpottamaan. Viikosta 6 lähtien huonovointisuutta, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja viikolla 9 äityi oksenteluksi asti, josta nyt päässyt toivottavasti eroon..
Väsyttää edelleen, ruoka ei välillä maistu, rinnat välillä hellänä ja kasvaa kokoajan. Ja onhan noita kaikenlaisia pikkuvaivoja.
Raskaus oli yllätys mutta kiva sellainen :)
Lapsen isukki on tukena ja kiinnostunut asioista. Yhdessä odotellaan jännityksellä mitä tuleman pitää.. Vatsan kasvua odottelen :)

mitä tarkoitat "nuoret odottajat"?? eli mitä ikää??

Mä lienen nuori odottaja kun olen 20!? Täytän kyllä melko pian 21, kun lapsi on syntynyt. Lapsi oli ilonen ylläri =),vaikka kyllähän me "riskit" tiedettiin. Lapsen isä on ollut enemmän kun tukena, ihan itekkin olen yllättynyt, kun on niin hyvin jaksanut kuunnella mun kaikki valittelut ja odottelee jo innolla huhtikuuta =). Hmm.. millasia ajatuksia/oloja.. muuten ihan hyviä jos noita alkuajan pahoinvointeja ei mukaan lasketa. Nyt on tosin (rv 26) alkanut toi vatta kasvamaan ja jossain tilanteissa on jo tiellä ja mietityttää et miten iso siitä vielä tuleekaan. Muuten kaikki ihan hyvin fyysisellä puolella. Henkisestikkin on melkosen helppoa ollut, tosin välillä tulee jonkin sortin pelkotiloja että miten kaikesta selvitään ja ollaanko varmasti valmiita näin isoon vastuuseen, mut toi lienee normaalia iästä riippumatta. Välillä on siinä mielessä ollut hankalaa kun on nuori ja kaverit menee viikonloppusin aika paljon, niin ei oikeen ole mitään tekemistä, kun baarissa en viitti istua, mut ihan mukavasti aika on kuitenkin kulunut, tosin tuntuu et huhtikuuhun on viel iäisyys =). Nyt ollaan muuttamassa isompaan kotiin ja alan sitten vasta ostaa vauvatavaroita, en kyllä millään malttais odottaa. Vauva kun tuli yllärinä, niin meni vähän suunnitelmat uusiks, olin just alottamassa uuden koulun, mut kun selvis et on vauva tulossa, niin katoin paremmaks mennä töihin (kävin jo yhen koulun tätä työtä varten), et saisin sit parempaa äitiysrahaa. En oo kyllä katunut kun tykkään työstäni paljon ja ajattelin et voinhan sit myöhemmin mennä kouluttautumaan lisää jos vielä mielenkiintoa riittää.. =)! Tossa nyt oli jotai mun aatoksia ja kokemuksia tästä odottelusta..=)!

Olen varmaan minäkin sellainen nuori odottaja, vaikka olo ei olekaan kovin pentumainen... Raskaus oli iloinen, tervetullut yllätys. Lukio loppui juuri keväällä, ja syksyllä olisi alkanut uusi koulu. Kun vauva ilmoitteli tulostaan, ajattelin, että kyllä kouluun kerkeää myöhemminkin. Töissä olen käynyt jo yhteensä 1,5 vuotta joten sellaista minun ei tarvinnut hommata.
Alussa ainoa muutos olivat rintojen kasvu. Ei pahoinvointia yms. "tavallista". Saimme nopeasti lapsen isän kanssa paremman ja isomman asunnon, onneksi. Ei tarvitse nyt muutella. Tilavaan kolmioon mahtuu vauvakin. Isän kanssa olen seurustellut 3,5 vuotta, joten kuivioissa on, ja ei taida ihan heti hävitäkään... Minulla ainakaan ei ole ollut mitään vaikeuksia jättää baarielämää taakseni. Kerkeän sinne sittenkin kun vauva on syntynyt. Olen ollut niin väsynytkin välillä, että ei ole käynyt edes mielessä olla "vapaille" kateellinen. Raskausviikot 38 2 menossa, ja kovasti sitä odottaa jo vauvan syntymää. Kaipaa pientä lähelleen. Äitiys kasvattaa. Ajattelen yhä enemmän tulevaisuutta. Onneksi mieskin. Vaihtoi parempaan työhön yms. Kyllähän se syntymätön "sintti" herättää monenlaisia ajatuksia. Onko hän terve? Miten selviän? Miten jaksan? Onko rahatilanne nyt varmasti ok? Onko kaikki hankittu mitä vauva tarvitsee? Miltä hän näyttää? Miten synnytys menee? Onko pikkuinen koliikki vai normaali lapsi? Saanko hoitoapua silloin kun tarvitsen? Siinä ne ensimmäisenä mieleentulevat ajatukset.