ellen tietäisi miten se satuttaisi äitiäni. Elämä on ainakin tähän asti ollut epäoikeudenmukaista kärsimystä.
En edes koe olevani masentunut, olen vaan miettinyt miksi pitää kärsiä?
En edes koe olevani masentunut, olen vaan miettinyt miksi pitää kärsiä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos löydät vielä uuden katsomuksen
epäilen, jos kokee epäonnistumisia ja pettymyksiä vuosia, lakkaa lopulta yrittämästä. Joskus mietin miksi minulle piti osua elämässä kohdalle kaikki se mitä olen kokenut.
Kaikella on tarkoituksensa. Miksi toisille tapahtuu enemmän kuin toisille. Sitä en tiedä.
Mietin eilen elämää ympärilläni ja tulin siihen tulokseen, että kaikilla on ongelmia. En löytänyt ketään, joka ongelmilta olisi säästynyt. Uskon ymmärtäväni sinua, minullakin tilanne on kiikun-kaakun. Olen kuitenkin lujasti kiinni maankamarassa ja löytänyt luonnon, joka tuottaa helpotusta, hetkeksi. Mieheni kuolema ja hänen elämänsä elämä, laittoi ajattelemaan tuosta epäoikeudenmukaisuudesta, jota sinäkin varmaan tarkoitat. Todella hyvä, että ajattelet äitiäsi, etkä halua tuottaa hänelle ikäviä asioita. Voima ajatus sinulle... <3
Elämä ei ole kärsimystä, se on elämää. Elämässä on pieniä iloja, jotka kannattaa kirjoittaa muistiin. Omaa lastaan aina rakastaa ja olet kaikista tärkein hänelle.
Olet oikeassa..elämä on joillekin pelkkää kärsimystä. Sinulle. .minulle.
Kaksi epäonnistunutta itsemurhayritykstä tullut kokeneeksi vuosien varrella. Olen 29-vuotias skitsoaffektiivinen syömishäirikkö. Niinkun joku jo sanoi tossa aikasemmin, niin kaikella on tarkoituksensa. Jopa sillä, että minä vielä elän ja hengitän tätä ilmaa. Ehkä se tarkoitus ei selviä nyt (tai koskaan), mut joku syy sille on, että ollaan vielä täällä. Tsemppiä!
Lavasta se tavalliseksi "onnettomuudeksi" ja tee se mahd. pian.
Synkkää tekstiä.
Törkeää!
On tämä kyllä aika ikävä paikka. Voimia kaikille ja toivottavasti parempi päivä tulossa ihan jokaiselle.
Haluaisin perustaa eutanasiaklinikan. Saisi auttaa. Ihme että se ei lyönyt läpi Suomessa. Varmaan tabu se poistuma ja sen tuomat hyödyt.
Lissumiiraleenamuija ei kirjoita. Olisi liikaa. Vittumaisuutta. Emme kestäisi! Me emme voisi muuta kuin hirttäytyä..
.
Hei, älä masennu. Muuta asennettas siten, että elät vähän niinkuin viimeistä päivää.
Ala sikailemaan ja heittäydy härskiksi. Kyllä sossusta rahaa saa. Jos et saa tarpeeksi, niin varasta. Ei tarvi henkirikoksia tehdä, mutta ota mitä sulle kuuluu!
Vaihda maisemaa tarvittaessa... vaikka ulkomaille. Kyllä löydät paikan kun otat ja lähdet. Thaikkuihin vaikka, missä eläminen ei maksa.
Itsekin odotan vain sitä, että vanhempani kuolevat, jonka jälkeen matkustan ulkomaille, itselleni tärkeään paikkaan ja siellä päätän päiväni. Ruumistani ei välttämättä löydetä koskaan. Olen aina sisimmässäni tuntenut olevani jotenkin ulkopuolinen, joukkoon kuulumaton. Päätin jo nuorena, etten koskaan hanki lapsia, koska ihmisiä on jo muutenkin liikaa. Olen aina tehnyt töitä ja opiskellut, pärjään hyvin taloudellisesti, mutten kerää omaisuutta; miksi keräisin? Olen kerran jo kuollutkin, mutta minut elvytettiin henkiin. Ajattelin, että sillä olisi jokin suurempi merkitys, "uusi mahdollisuus", jokin tarkoitus. Ei sillä ole. Nyt elämä näyttää entistäkin turhemmalta ja merkityksettömämmältä. Ja olo on entistäkin ulkopuolisempi. En ole masentunut, tai alakuloinen, en vain saa elämästä mitään iloa. Ihmisten yleinen tyhmyys ja piittaamattomuus ympäristöstään ahdisti aikansa, mutta nykyään en enää piittaa, kaivakoon hautaansa ymmärtämättä mitä tekevät. Olen ulospäin välitön ja mukava, helposti lähestyttävä ja tasapainoinen, sellainen 'vakaa kuin kallio', turvallinen. Mulla on paljon kavereita ja tuttavia, mutta en päästä enää ihmisiä liian lähelle, ystäviä en siis ole kerännyt, enkä oikeastaan edes halua olla kenenkään ystävä. Olen kai jonkinasteinen misantrooppi. Teen arjen asiat ja työni moitteetta, jotta kaikki näyttäisi normaalilta, enkä keräisi minkäänlaista huomiota. Elämäni on pelkkää kulissia, sisällöltään tyhjää ja merkityksetöntä. Olen nobody ja kuolen nobodyna.
Mutta nyt lähden salille treenaamaan, sillä rauta on ainoa, säälimätön ystäväni, jolle puran ahdistukseni. Rauta ei tuomitse, ei pidä outona, eikä taputtele selkään, tarjoa turhaa lohtua. Mutta siellä se aina odottaa: hiljaisena, kylmänä ja tyynenä. My true friend.
Hyvä tyyppi sä oot. Et vahingoita muita ja hoidat hommas. Meitä kusiaisia on täällä todellakin ihan liikaa.
hyvää jatkoa vaan :)
Tieto lisää tuskaa. Pitäisi olla vaan ajattelematta mitään muuta kuin ruokaa, työtä ja nukkumista, kuten muut eläimet...
Tai sitten antautua elämälle. Hyväksyä kaikki jolle ei vaan voi mitään ja pitää yllä toivoa paremmasta.
Hei
Mitä osaisin sanoa heille, jotka kokevat elämän raskaana ja joita kuolema houkuttaa. Ei siihen ole helppoja vastauksia, niitä, jotka ratkaisisivat kaikki ongelmat. Sen tiedän, että asiat voivat muuttua ja myös ihmeitä voi tapahtua. Syvimmästä kuilustakin voi olla tie ylöspäin. Sinä, joka tänääkin mietit kuinka turhaa elämäsi on: sinulle lähetän toivonkipinöitä ja rohkaisevia ajatuksia. Jaksa vielä tänään. Huomistahan ei kenelläkään meistä ole. Tee tänään jotain mikä edes vähän lohduttaa. Ole itsellesi hyvä ja armollinen.
Lämmöllä
Pappi Elisabet