joku voisi elää suht normaalia elämää? Itse en koe olevani sellainen. Pitäisi liikaa pakottaa itseään sovinnaisuuksiin. Ei kiinnosta muita miellyttää kaiken aikaa.
Oletko sellainen kenen kanssa
eikönyperkule
11309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et voi elää omana itsenäsi toisen kanssa. Miltä se tuntuu sinusta?
Vapaasta tahdosta voit päättää elää tai olla elämättä. Mikä niin hankalaa ymmärtää? Elä sitten toisena jos se on helpompaa. Mitä tilität kaikkea epäolennaista paskaa ja spekuloit mitättömillä asioilla? Hulluko olet?
Hyväksymättömältä, harmilliselta, vähän toivottomalta sen asian suhteen, aidolta..
Mua ei pakota kukaan, en edes itse kykene siihen.. En oikeastaan välitä tästä simulaatiosta joka on yksi tapa ilmentää kaikkea tänä päivänä mutta minkäs teet kun tuli luvattua... ELÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Niin minäkin luulin ettei voi pakottaa. Olinpa pahasti väärässä, karkuun ei pääse edes kuolemaan.
Toki taistelu vammauttaa ja tuhoaa mikä johtaa sotaan mikä vammauttaa lisää. En tiedä miten päättyy mutta ei hyvä fiilis. Tulee kai lopulta toimintakyvyttömäksi?
Luulen että pakottaa voi mihin vain mutta jäljelle jää vain zombie mikä tottelee. Mitä sellaisella robotilla edes tekee millä ei ole enään omaa tahtoa? Hidas,tyhmä, kone mikä toimii puurolla.
Ei ketään saisi vääntää liikaa, niin paljon että katkeaa. Kaikkee sitä kuitenkin nykypäivänä korjaillaan. Voisi vaivan käyttää hyödyllisempään.
Ihmiset kun olisivat rehellisiä ja puhuisivat suoraan säästyis maailma paljolta paskalta.
En varmaan.
Mikä nyt sitten on normaalia? Tärkeintä lienee se, että pari viihtyy yhdessä ja voivat yhdessä luoda oman keskinäisen, heille toimivan elämän. Mulle itselleni ainakaan muiden ajatukset tai sovinnaisuudet ei ole niin tärkeitä. Mitä nyt sovinnaisuuksilla tarkoittaakaan. Eli vastaus kysymykseen: kyllä. Sellaisen minulle sopivan ihmisen kanssa. Vielä en tiedä onko hän sellainen.
komppaan
Kai mä sitten olen kun elän niin tavallisesti. Arkeni sujuu samoilla kaavoilla kuin keskimääräisesti ihmisen. Elän kuin perheellinen aikuinen arkea perus rutiineineni, vaikkei perhettä ole ja yksin asustelen. Viikonloppuisin sitten vaihtuu sinkkuilu vaihteille, mutta sekin on niin tylsän keskiarvoisen ihmisen toimintaa. Toisaalta hyvä että mulla on niin tasapainoinen arki ja elämä tällä hetkellä, koska oma terv.tilani vaatii sitä. Olen ns. lapsi terveysdentilani säilyttämisen suhteen. Tarvitsen aikalailla samanlaisen turvallisen rutiinielämän, jotta tämä homma menee eteenpäinkin.
Elämässäni on osa-alueita jotka tuo omaa jännitystä, mutta ne ovat kaukana minusta. Eristettynä ulkopuolelle. Rajattuna niin ettei se kuulu arkeeni eikä häiritse arkielämääni milläänlailla.
Terveyteni vaatii tietenkin vähän huomioo eli mun on aika paljon tarkkailtava sitä ja oltava aika kurinalainen pitäessäni arkeni rutinoituneena. Ei voi löysäillä juurikaan.
Mutta elämäni menoon muuten se ei vaikuta. Tarvitsen vain vakaan, turvallisen ympäristön ja arjen ja ympärilleni mahdollisimman tasapainoisia ihmisiä. Mutta kai se sitä suht.normaalia elämää sitten on?
En ymmärrä aloittajaa, mikä on "normaali elämä"?