herkullinen kermakinuskikakku. Vihkiäiset pidettiin kotonani, vain ihan lähipiiri osallistui ja morsiustyttökin oli omasta takaa. Aikaa on kulunut pian 34 vuotta ja kumppani lensi yläilmoihin yli 11 vuotta sitten. Pikkuisen haikealta tuntuu, kun näkee tämän ikäluokan pariskuntia, mutta vain vähän. Olen saanut elämältä paljon.
Hääkakkuni oli
kolmejaysi
590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnellisen elämän muistot kantavat, silloin voi todella olla kokemastaan kiitollinen :)
Kuin sattumalta luin juuri runoteosta, yksinäiseltä Gustav Fröding'iltä.
Eivät kaikki saa tai löydä kumppania nuorenakaan, silti voi noin riipaisevan kauniisti kirjoittaa rakkaudesta, jonka joutui ostamaan.
En kärleksdikt av Gustav Fröding 1898
Jag köpte min kärlek för pengar,
för mig stod ej annan att få.
Sjung vackert I skorrande strägar,
sjung vackert om kärlek ändå.
Den drömmen som aldrig besannats,
som dröm var den vacker att få.
För den som ur Eden förbannats,
är Eden ett Eden ändå.
Gustav Fröding oli tunnetusti äärimmäisen ujo jo nuorena naisseurassa, jäi yksinäiseksi vaikka oli hyvin tavoiteltu ja romanttinen runoilijahahmo Selma Lagerlöv'in mukaan.
PS. En lähde suomentamaan, runo on liian hieno amatöörin käännettäväksi.
Tuo "skorrande strängar" kuin särähtävät kielet, sanoo niin paljon!
Eino Leino tämänkin suomensi: "Minä rahalla rakkautta ostin, kun muuten mä saanut en. Soi kauniisti kantelo sentään..." Löytyy mm. teoksesta Maailman kannel.
Vielä voi kokea hurmaa muistaessaan.
https://www.youtube.com/watch?v=_-Mt98Sed0A
Aina yhtä ihana
MIKÄ hääkakku?
Maistraatissa vihittiin. Todistajatkin maistraatin virkailijoita. Kotimatkalla ravintelissa syötiin. Kotona sain nukkua sohvalla, Rouva yksin nukkuin sängyssä. Syytä en enää muista, prosenttijuomia ei ollut kuviossa.
Elättäjän sai.
Ero tuli sitten 15 vuoden päästä.
Uutta ei ole löytynyt. Minä en vain osaa, kai?