Aistien valtakunta

Tällaista juttua Iltalehdessä leffasta.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2016051921590074_vi.shtml

Äänitin spektaakkelin ohjelmalla, joka tekee siitä ns. 4k-formaatin.(ei aito)
Kun tulee aika vaihtaa tieto-koneeni full-HD-näyttö uuteen...
Katson leffan 4k.
Silloin en tiedä mitä teen.
Olenhan raa-an kalan ystävä ollut lapsesta saakka.
Lahnaa, Lohta ja sillee.
Tillii...
-
Tähänkö pitää laittaa niitä rumia sanoja?
Sviddu, pylly-pönttö, silkki-muikku.

H.

Minusta Aistien valtakunta oli taide-elokuva. Jos yksityiskohtia tahtoo poimia kokonaisuudesta, kuten linkissä tehtiin, sen voi tietysti luokitella pornoksi. .
Minusta filmi oli kuvaus antautumisesta kaikennielevälle intohimolle, joka on edelleen tabu,, Edes seksuaalinen vapautuminen ei ole pystynyt sitä murtamaan.
En tunne pornoa ilmiönä, mutta ymmärtäisin, että siinä on mukana turhautumista, pakkomiellettä ja vallankäyttöä. Tässä elokuvassa niitä ei ollut, vaikka loppu oli armoton, mutta vääjämätön,

Kun elokuvan katsoi, alkoi ymmärtää, miksi äidit ovat joskus rukoilleet, että tytär varjeltuisi intohimolselta rakkaudelta....

Enpä osaa sanoa "kannattaako" elokuva katsoa. Se oli kauniisti kuvattu, ilmaiseva,
jollakin tavalla "puhdas" tarina. Se ei luokitellut, osoitellut eikä alleviivannut....

En jaksanut enkä halunnutkaan katsoa. Hirveät väkivaltaiset toimet intohimon vallassa, eivät ole minun juttuni, vaikka olisivat millaista taidetta. - Sellaisesta olen aina halunnut pysyä kaukana.

Onpa hirmuisen intohimoista joutua sellaisen kiihkon valtaan, joka saa tyydytyksen vasta, kun on päässyt kiduttamaan, virrattamaan verta ja lopulta tappamaankin intohimonsa kohteen ja "leikkikaverin". YÖK! Kuvotus! Kammotus! - Vaikka kuvaus olisi kuinka hyvää ja taidokasta, en halua katsoa moista elokuvaa.

Minusta erotiikka, intohimo ja niihin liittyvät tunteet sekä kiihko ja tyydytys raukeuteen asti voivat olla myös kaunista. Jos vielä rakkauskin otetaan mukaan kuvaan, myös katsoja voi tulla tyydytetyksi kammotuksen ja kauhun kokemisen sijaan.

Katselen yleensä aina mielelläni taidokkaasti tehtyjä hyviä elokuvia. - Ehkä Hymyilevä mies mustavalkoisena voisi olla seuraava elokuva, jonka haluan nähdä. ;). Suosittelen muillekin. :)

Kömpelö ja epäuskottava tekele, ei intohimoa, vain pakkomielteistä toistoa, myhäilevä paneskelija ja ähisevä vinksahtanut naikkonen. Vai suuteos - hah!

Ai sinä taas.
Sinulle oli parasta koko jutusta etttä päästi kirjoittamaan tänne tuon kirjoituksesi toiseksi viimeisen lauseen. Saitko?

Erikoinen leffa ja kyllähän sen kerran katsoo. Japani lienee nykyisin mennyt tuosta touhusta aika paljon pidemmälle. Teinitytöt minihameissaan kustantaa kalliin elämäntapansa myymällä itseään liikemiessedille. Ihme yhteiskunta, mutta itse olen aina jotenkin pitänyt Japanista ja japanilaisista.

Katsoin elokuvan, tosin en ihan alusta, mutta hyvin sain vielä kiinni. Jotenkin se oli mielestäni taide-elokuva, kauniita kohtauksia ja hyvä tunnelma. Mutta siinä oli myös hämääviä tekijöitä, esimerkiksi en tunne japanilaista symboliikkaa ja sitä siinä oli paljon, ja nämä geishat olivat ihan oma lukunsa, niillähän jopa hihojen heilutuksella ja niskan kolmiolla on joku tärkeä merkitys. Sen takia elokuvan katsominen keskittyy helposti seksikohtauksiin ja niitä ei elokuvasta puuttunut, mutta niilläkin on japanilaisessa kulttuurissa ihan omat merkityksensä, esim häpykarvat. Entäs punaisella värillä, veren väri, iso merkitys, kosketuksen ja erotiikan väri, aina kun geishan tai pääosan esittäjän helma erotiikan merkeissä heilahti niin punainen väri tuli esiin, japanilaiset maalaavat lippunsakin keltaisen auringon punaiseksi.
Naisen vallankäytöstä ja pakkomielteestä siinä oli kyse, jotenkin koin että aluksi siinä oli kaunista aistillisuutta mutta kun kuvaan tuli kuristamiset, tikari ja veitsi niin se muuttui aikamoiseksi vallankäytöksi, silmien katsekin muuttui, ohjaaja oli halunnut kääntää vallankäyttökuviota, tämähän tapahtui kolmekymmentä luvulla ja sitä ennen elokuvat olivat miehen vallankäyttöä nyt toisinpäin. Elokuvan lopun saattoi ensimmäisestä kuristuskohtauksesta jo arvata.
Siinä hämäsi myös tämä teehuonekulttuuri, isäntä ja hänen vaimonsa ja palkollisensa ja geishansa, siinä suhteessa elokuva oli värikäs jopa.
Monenmoista rakkautta intohimon lisäksi elokuvassa oli, loppukohtauksessakin ikuista rakkautta todistettiin punaisin kirjaimin.
Jos elokuvan katsoi pornokuvana, niin miksei, voihan taide-elokuva olla pornoa ja toisin päinkin, eihän sillä rajauksella ole merkitystä vaan miten sen elokuvan kokee. Pornoelokuvat ovat pitkäveteisiä ja virutettuja kohtauksia täynnä, tässäkin esimerkiksi ne kurituskohtaukset olivat pitkäpiimäistä katsottavaa.
Kaikin puolin muuten katsottava elokuva, jos me suomalaiset ollaan estoisia niin on ne japanilaisetkin, yhtenäänhän siellä joku jossakin kurkisteli ja lymyili ja sermit heilahtelivat alinomaa.

Tietysti katselin, en sillä silmällä et onko kyse taidenautinnosta vai pornoelokuvasta ihan vaan uteliaisuuttani. Hyvin vastas odotuksiani eli siinähän pantiin koko ajan ilman turhia seurusteluja tai aasinsiltoja. Edellis iltana tuli dokumentti tästä elokuvasta joka oli tehty jo -76 ja siinä kerrottiin et jo silloin väännettiin kättä siitä oliko kyse porno- vai taide- elokuvasta ? Se taas vaikutti siihen missä sitä sai esittää. Olihan tää elokuva esillä Cannesin elokuvajuhlillakin jossain uusien dokumentti tulokkaiden listalla ja mielenkiintoiseksi asian teki sekin huomio et yleensä tällaisia uudis elokuvia esitetään sen (1) kerran siä mut tätä elokuvaa halusi nähdä niin monet asiantuntija etteivät mahtuneet kerralla samaan näytökseen vaan piti järjestää 5-6 näytöstä et kaikki halukkaat näkivät. Onhan täälläkin asiantuntijoita jotka eivät muka katsoneet ja silti ovat tietoisia elokuvasta. Ainoa kohtaus elokuvasta jota en ole tehnyt oli se kun laittoi kananmunan pimpsaansa, muut oli tuttua touhua, siksi en pitänyt minään.

Näin filmin silloin kun se oli uusi.
Ei se mitenkään kauheen taiteelliselta vaikuttanut ja mieheni tykkäsi että taiteeseen naamioitua pornoa.
Ei ne ihmiset siinä mitenkään normaaleilta vaikuttaneet.
Njaa....
Tykkäsin enemmän elokuvasta "Geishan muistelmat" ja jos japanilainen kulttuuri kiinnostaa niin se antaa vähän laajemman kuvan. (Ei pelkkää pornoa)

Tallensin, en ole katsonut vielä, nyt kun luin mielipiteenne voi olla etten katso. Tai katson ja kerron oman näkemykseni, minua ei yleensäkään kiinnosta porno, en katso koskaan. Puolialastomat kuvat ovat kyllä seksikkäitä, alastomat ei niinkään. Japanilaiset elokuvat vähän outoja.