Oletetaan, että kyseessä on kaksi ihmistä, joilla on seksitaustaa takana. Aina sanotaan, että parisuhteen jälkeenkin ystävyys on mahdollista kun vain kummallakaan ei ole enää romanttisia tunteita toista kohtaan. Entä seksuaalinen halu? Toimiiko ystävyys, jos jompi kumpi edelleen haluaa toista? Eihän himo kulje käsi kädessä rakkauden kanssa eikä näin ollen voi olettaa sen loppuvankaan samaan aikaan? Onko jollain kokemusta voiko ystävyys aidosti onnistua näin, vai tuoko se vain turhaa kitkaa ja jännitettä näiden kahden välille?
Kuviteltu tilanne
VoikoToimia
19352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tarkoitatko jotain samaa kuin Baban ja Tervon välillä?
Hmm. Ystäväni avoliitto päättyi miehen aloitteesta, ystäväni oisi halunnut edelleen jatkaa. Koska ystävälläni oli edelleen tunteita miestä kohtaan, he kas kummaa (miehen ollessa tarpeeksi puutteessa) päätyivät pari kertaa sänkyyn. Ei heillä mikään ystävyys toiminut.
Kyllä ne himotkin jossakin vaiheessa loppuu toiselta, kun ei saa mitään vastakaikua ja kun toinen tietää varmasti että toinen on oikeasti pelkkä ystävyys framilla. Eihän kukaan jaksa edes himoita toista, jos ei saa mitään vastakaikua:) Ihan oikeasti. Voi mennä vähän aikaa, että ystävykset eivät ole tekemisissä, mutta jos on todellinen ystävyys niin sitten se jatkuu jossain vaiheessa ihan normi ystävyytenä. Tietysti riippuu taustoista jne. Mutta kyllä minulla on ystävyyssuhteita ainakin, jossa toinen osapuoli on ollut kiinnostunut, mutta asiasta on puhuuttu selvällä suomenkilellä:) jäämättä kuitenkaan jankkaamaan asiasta tai pohtimaan, että "nyt se varmaan tarkoitti sitä sun tätä tuolla jutulla...."
Mulla ei toiminut ystävyys kahden eri miehen kanssa, joista kummankaan kanssa ei itse asiassa edes ollut mitään seksitaustaa.
Kummankin kanssa tuli se ongelma, että miehet olivat tosi ihastuneita minuun, minä taas en heihin. Olisin mielelläni ollut ystävä, koska he olivat silti huippuihania tyyppejä joiden kanssa viihdyin, mutta heidän puoletaan se ystävyys ei onnistunut... liikaa tunteita ja kätkettyjä haluja.
Ei aina toimikkaan. Se riippuu tilanteista, tunteista, ihmisistä yms. Mulla ei ole toiminut, jos olen tuntenut ns. pintapuolisesti. Mutta niitä ihmisiä, joita olen tuntenut jo kauan, niin on toiminut hienosti. Kunnioitus ja arvostus vain ovat kasvaneet tehden liiman ikuiseen ystävyyteen.
Monesti ns. pintapuolisesti tuntemani miehet ovat jopa kiukutelleet ja jotkut jopa haukkuneet pystyyn... että semmoista. Riippuu niin paljon ihmisistä ja niin monesta muusta tilanteesta. Mutta kun pitää oman pesän puhtaana eikä anna aihetta niin ihan sama jos joku haukkuu. Eipä tarvitse syyttellä itseään, kun vain todeta, että onneksi kävi näin:)
"Liikaa tunteita ja kätkettyjä haluja"
Tämä on paha. Ehkä olisi hyväkin esimerkkitapauksessani suoraan kertoa toiselle miten asiat on eikä salailla? Avoimuus yleensä toimii ja sitä arvostetaan .
No monesta asiastahan se riippuu.
Toisen heistä tunsin tosi hyvin, tunteet heräsi hänellä pikku hiljaa. Toisen tunsin huonommin ja olisin ollut kiinnostunut tutustumaan lisääkin.
Mua ei nämä miehet ole haukkuneet, ei kiukutelleet, mutta eivät vain nähneet yhteydenpidon jatkamista mahdollisena ja sen ymmärrän - tavattuani itse miehen, joka herätti liikaakin kiinnostustani, mutta parisuhde ei ollut mahdollinen. Hänen kanssaan en pystyisi olemaan ystävä...
Avoimuus on milestäni aina hyvä. Kyllä he olivat tunteistaan minulle kertoneet, mutta kun itse tarjosin vain ystävyyttä, he jatkossa joutuivat ikäänkuin kätkemään tunteensa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Kokivat etteivät voi haluaan ilmentää minulle, toisaalta olisin varmaan tuntenut oloni vaikeaksi jos olisivat koko ajan tuoneet sitä esille.
Entä jos toinen löytääkin uuden seksikumppanin? Eikä se toinen ole saanut vielä halujaan nollattua siinä vaiheessa? Se saattaa aiheuttaa ei-toivottuja tuntemuksia, olettaisin.
Ystäväni ex-avokki löysi uuden, ei pelkästään seksikumppanin vaan tyttöystävän. Se kirpaisi ystävääni, mutta toisaalta hän sai sen avulla riuhtaistua itsensä irti miehestä. Ei he mitään oikeita ystäviä enää olleet, toisaalta.
Lisäksi uskon että helposti kokee kelpaamattomuudentunnetta, koska toinen on kuitenkin joskus halunnut ja himoinnut, niin voi käydä itsetunnon päälle rankastikin kun nyt ei enää kelpaakaan toiselle. Varsinkin jos saa tietää että toisen halut suuntautuukin jo johonkin toiseen. Vaikeita asioita nämä.
Lisää omakohtaisia kokemuksia olisi kiva kuulla, lähinnä juuri tunne-elämän näkökulmasta.
Pitää vaan muistaa, että jos joku joskus on avautunut tunteista niin se ei tarkoita sitä, että hän olisi vielä vaikka vuodenkin päästä "tunteellisella päällä". Voi olla tai ei, mutta ei se niin menen, että jos joskus on ollut ihastunut, niin on koko loppuelämän ihastunut. Jokaisella on varmasti kokemusta siitä, että on ollut joskus ihastunut, mutta "tänä päivänä" ei ymmärrä, miten edes oli ihastunut.
Ajat ja tilanteet, maut ja halutkin muuttuu. Onneeksi niin.
Niin. Noin siinä useasti varmaan käykin. Niin kauan ystävyys toimii kunnes jompi kumpi löytää uuden.
Ei tietenkään tarkoita.
Mutta kun se yhteydenpito silloin loppui, en oikein näe enää tarpeelliseksi herätellä sitä uudestaankaan. Noista jutuista on aikaa jo toisesta 20 vuotta ja toisestakin 16 :D
Toinen ainakin on löytänyt kumppanin rinnalleen, toisesta en tiedä. Asutaan nykyään kaikki niin kaukana toisistammekin... Luulen että miehet eivät millään muotoa kaipaa yhteydenottoani enää.
Tilannepäivitystä sitten vaan. Eiköhän ystävän kanssa pysty tästäkin puhumaan.
Tästä aloituksesta tuli mieleen sellainen kokemus, onko teillä muilla sellaisia kokemuksia/tilanteita, jos nuoruuden ystävät ovat ottaneet yhteyttä ja vielä kerrran kysyneet, että "oiko mitään missään..." vaikka ennen naimisiinmenoa tai maasta muuttoa tai muuten vain. Minulle on itseasiassa käynyt monta kertaa näin, ja olen ollut todella hämmentynyt, mutta tottakai selvittänyt asian niin, että en ole mikään "erityinen kukkanen", vaan jatka elämääsi niin on parempi.
Ajatuksena kaunis. Riippuu ihan minkä tason ystävästä olisi kyse. Saattaisin suostuakin tapaamiseen, elämäntilanteestani riippuen vähän enempäänkin. Kokemusta tällaisesta ei kuitenkaan ole.
Vaikeita kysymyksiä johon varmasti löytyy erinlaisia vastauksia ihmisistä riippuen. Mutta jollain toimii ystävyys, vaikka haluaakin toista, riippuen siitä miten ihminen pidättää itseään ja onhan se ihmisestä itsestään kiinni monin tavoin.. Helposti himoa luullaan ihastukseksi/rakkaudeksi. Se luo sitä turhaa kitkaa, koska yrittää niin paljon ja voi suuttua, jos toinen on välinpitämätön. Silloin ystävyys ei onnistu.. Pitää antaa aikaa, koska pahinkin himo muuttuu lopulta, eikä enään halua sitä ihmistä.. Riippuu niin paljon ihmisestä miten nopeasti pystyy unohtamaan ja jotkut ei edes pysty ystävyyssuhteisiin kaiken jälkeen. Vaikea sanoa oikeita vastauksia.
En usko, että ystävyys toimii millään tasolla, jos niitä himoja ja haluja edelleen on. Ehkä sitten vasta, kun molemmilla on uudet kumppanit ja ne himot sekä halut kohdistuu sitä uutta kumppania kohtaan. Pahinta on sellainen tilanne, että toisella on jo uusi kumppani ja yrittää vielä pitää entistään ystävänä, jolla taas ei ole ketään uutta. Ei sellaista voi toiselta edes vaatia, että hänen pitäisi vielä siinä tilanteessa yrittää olla ystävä.