Missä tapauksissa hakemus voidaan hylätä? Entä voiko avopuolisolle hakea huoltajuutta, vaikka biologisilla vanhemmilla olisikin yhteishuoltajuus? Onko huoltajuudelle tai oheishuoltajuudelle kriteerejä? Kuten varallisuus, ikä (liian nuori-vanha), koulutus... Toivottavasti täältä löytyy asiaan perehtyneitä ihmisiä, sillä aihe on ajankohtainen ja tärkeä perheessämme.
Oheishuoltajuus
Tintsaliini
122316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näissä tehdään aina tapauskohtainen harkinta ja ratkaisevaa on lapsen etu.
Miksi siis teidän perheessänne tarvittaisiin tarvittaisiin oheishuoltaja kahden jo olemassaolevan huoltajan lisäksi?
Toinen vanhempi ei osallistu lapsen asioiden hoitamiseen, vaan äitipuoli hoitaa lähes kaiken koulusta lääkäriin. Niissä olisi hyvä olla virallinen lupa, ettei aina tarvis lasten kuullen selitellä. Se sujuvoittaisi arkeamme kovasti lapsia ajatellen. Jos sattuisi jotain, ei kolmas vanhempi saisi tietää mistään mitään - se tuntuu meistä kaikista turvattomalta ajatukselta.
? Lapsen edusta. Tämä oheishuoltaja kun ei ole biologinen vanhempi, niin juridisesti hän on lapselle vieras ihminen- esimerkiksi perintöasioissa, ellei tee testamenttia puolisonsa lapsen hyväksi.
Lähtisikö oikeusperiaatteet normaalisti siitä, että lapsen oikeus on molempiin biologisiin vanhempiinsa, ja, saada viettää aikaa heidän kummankin kanssa. Riippumatta siitä asuvatko nämä yhdessä, nimenomaan siksi että lapsi saisi oppia tuntemaan vanhempansa, ja näiden perinteitä.
Kysymys? Liekö oheishuoltajan äiti lapselle mummi? Tai oheishuoltajan veli setä tai eno. Pahimmillaan lapselta oheishuollon kautta katoaa siteet omaan toisen puolen sukuunsa.
Seuraava kyssäri. onko se asia oikein lasta kohtaan? Siis jos näin käy. Itse olen aikuisten lasten äiti. En ehkä olisi voinut estää isän uudelta avopuolisolta oheishuoltajuutta, jos olisi sitä hakenut.
surrut olisin asiaa todennäköisimmin, juuri siltä juridiselta pohjalta. Pieni tai juuri kouluikäinen, vielä vähän isompikaan ei ehkä ymmärrä tilanteessa, kuka on hänen oikea vanhempansa. Kuka mumminsa, jne. Hämärtäisikö tämmöiset esimerkiksi perillisasemassa olevan oikeuttakin?
Jos on olemassa laki, joka suoraan sallii oheishuoltajuuden, miksi se ei samalla valvoita pitämään huolta lapsen edusta?
"Jos on olemassa laki, joka suoraan sallii oheishuoltajuuden, miksi se ei samalla valvoita pitämään huolta lapsen edusta?"
Lakihan nimenomaan tähän velvoittaa, kaikissa huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa.
Et taida oikein tietää tai ymmärtää, mitä oheishuoltajalla laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tarkoitetaan. Ei sillä ole mitään tekemistä perintöasioiden kanssa, eikä muidenkaan ihmissuhteiden kanssa.
Minkä takia ei voida säästää yhteiskunnan varoja siten, että tehtäisiin lyhyempiä nimiä.
Ehdotan että 'oheishuoltajuuudesta' aletaan käyttää termiä 'ohjus'.
Perustelut:
- kielenhuoltovirkailijoita työllistyisi lisää
- kaikkien kansanosien sormet ja kynnet säästyisivät
- ihmisen kieli, keuhkot ja kurkkutorvi säästyisi
ymym.
Voisiko lapsen isä yrittää ottaa vähän enemmän vastuuta lapsensa asioiden hoitamisesta, etteivät asiat kaadu yksin äitipuolen vastuulle?
Eipä kai siellä lääkärissä nyt niin usein tarvitse käydä, että se olisi ylivoimainen rasite isälle? Miksi hän ei voi hoitaa sitä?
Ja kouluasiat kyllä kuuluvat ihan lapsen omalle vastuulle. Koulun perustarkoitushan on nimenomaan mm. opettaa lasta itse hoitamaan asioita ja huolehtimaan esimerkiksi siitä että on tehnyt läksyt ja lukenut kokeeseen. Eivät tällaiset asiat kuulu huoltajille vaan lapselle itselleen.
Eli lapsi allekirjoittaa omat poissaoloilmoituksensa ja todistaa nähneensä omat kokeensa? Enpä ole tullut ajatelleeksikaan tuollaista
Kaikkea te ihmiset keksitte! Voi hyvä luoja.
Ja on se kumma jos isällä ei ole viittä minuuttia aikaa hoitaa lapsen poissaoloilmoitusta tai katsoa koenumeroa.
Oheishuoltajuus ei onnistu ilman molempien vanhempien suostumista käytännössä. Kokemusta on.
Eikä siihen silloin yleensä ole edes tarvetta. Jos lapsella on vain yksi huoltaja joka on sairas, niin silloin se oheishuoltajan määrääminen on ihan järkevää. Muissa tilanteissa ihmisten pitäisi vain opetella hoitamaan asioita. Myös niiden isien.
Eikä siihen silloin yleensä ole edes tarvetta. Jos lapsella on vain yksi huoltaja joka on sairas, niin silloin se oheishuoltajan määrääminen on ihan järkevää. Muissa tilanteissa ihmisten pitäisi vain opetella hoitamaan asioita. Myös niiden "ÄITIEN".
Aiemmin luin ketjun, ja mieleeni pomppi kysymys, miksi joku muu kuin huoltajista tai ihan lähimmistä omaisista kukaan, on tekemisissä sillä tavoin lapsen asioiden kanssa, että hämärretään tätä huoltoasiaa.
Esimerkiksi juridisesti ihan muulle henkilölle, kuin lapsen kummallekaan huoltajalle menee tällä tavoin toimien lapsen iästä riippuen enemmän tai vähemmän sellaista lapsen henkilöön liittyvää tietoa, mikä ei lähtökohtaisesti kuulu ulkopuoliselle- esimerkiksi terveysasioita. Toki lapsen huoltaja voi valtuuttaa jonkun luotettavaksi katsomansa henkilön hoitamaan lapseen liittyviä asioita, mutta kun huoltajoa on kaksi, molemmilta tulee olla valtuutus.
Se ei riitä perustaksi, että asuu pääsääntöisesti samassa osoitteessa kuin lapsi. Terveydenhuollossakin asiaa tulisi, ja tulee, ja muissa virallisemmissa asioissa tutkia ensin, eikä esimerkiksi lapsen arkaluontoisia tietoja antaa noin vain mukana olevan aikuisen käsiin, kun tämä ei ole huoltaja tai oikea vanhempi.
Oheisuollon ymmärtää hyvin tosiaan, jos vanhempi/huoltaja on vakavasti sairas, tai muuten kykenemätön lapsensa asioita huolehtimaan. Jos aloituksen tapaus on näin, voi asian viedä lastenvalvojalle- ja parempi viedäkin, mitä pikemmin sen parempi. Ellei ole, aloitus voi miettiä mikä hänen roolinsa on, mitä hän on valmis tekemään tukeakseen vanhemmuutta. Jos ottaa vanhemman roolin suoraan, ja jompikumpi huoltajista ei tätä ymmärrä, voi olla edessä sekä aikuisten kesken, ja erityisesti lapselle hyvin haastavia aikoja ristipaineessa, jonka aiheuttaa se että vanhemmuuden rajat on- joku muu kuin lapsi itse, hämärtänyt.
Syyllisiä etsimättä tulisi tilanteessa pyrkiä lapsen oman identiteetin keitksen jatkumiseen normaalina.
Lapsen tulee pysyä kärryillä siitä, ketkä ovat hänen lähimmät ihmisensä- Isä, äiti, ketä muita omia oikeita sukulaisia hänellä on, ja hänellä tulee pysyä se tieto, mikäi vanhemmat ovat eronneet ettei kukaan pyri vanhemman paikalle.