Olen naimisissa oleva nainen. Ihastuin toiseen mieheen ja kerroin tunteeni sekä hänelle että omalle miehelleni. Ajattelin että tunne katoaa kun sen tuo julki. Mies kiisti omat tunteensa mutta näytti olevan kyllä erittäin otettu tunteistani häneen. Molemmat olemme siis naimisissa ja mihinkään suhteeseen en hänen kanssaan olisi ollut alkamassa vaan tahto on unohtaa hänet. On jäänyt kuitenkin vaivaamaan että valehteliko ihastukseni ettei ole mitään tunteita minua kohtaan, sillä aistin jotain aivan muuta. Meillä molemmilla lapsia joten hän ei varmasti olisi myöskään halunnut rikkoa mitään. On vaan jäänyt niin kovasti kaihertamaan, että miten voin kuvitella ne kaikki katseet ja hymyt...tuntuu tosi pahalta. Helpompi olisi minulle ollut jos mies olisi myöntänyt tunteensa jos niitä olis siis ollut... Voisko joku kieltää tunteensa valehtelemalla koska pelkää et molemminpuoleinen tunteiden ilmaisu vois olla jokin merkki suhteeseen hyppäämisestä. Molemmilla jo lähes täysikäiset lapset ja tässä teinin tasolle itse taantunut..
kertokaaJokuViisasIhminen
rakkauttaVaiIhastumista
10357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On voinut myös ihan tahallaan pistää vettä myllyyn. Halunnut pitää ihailijansa.
Sen vois toisaalta uskoakin. Olen häntä kuitenkin nuorempi ja ikäisekseni vielä nuoren ja nätin näköinenkin (en ole itserakas vaan rehellinen). Toisaalta en voi uskoa ku tavallaan tuntui et hän välitti minusta hyvin paljon ja ihaili minua (hymyili ja nauroi joka jutulle silmät tuikkien). Oli myös todella surullinen erotessamme. En edes odota saavani täältä mitään vastausta mutta oon vain niin rikki ja ikävissään että puran tunteitani tänne
Vaikea tietää kenenkään toisen ajatuksia. Itse toin julki sähköpostilla ihastuneeni häneen tälle ihastukselleni, joka ilmoitti, et ystävinä jatketaan. Ketään ei voi pakottaa tuntemaan enempää kuin tuntee. Varmaan on varattu (en tiedä) ja tää juttu siks meni niin kuin meni. Ystävänä haluan jatkaa kuitenkin. Miksi en jatkaisi. Kenenkään tuntemattoman ei ole helppo kertoa mitään yleispätevää ohjetta mitä sinun tulisi tehdä tässä tilanteessa. Sama vastaus voi yhdelle olla oikea ja toiselle väärä. Kukaan ei tiedä oikeaa vastausta. Tilanteet elää ja muuttuu koko ajan.
Onpa sulla huoli siitä, että tunteeko hän samoin, hän voipi vaan nauttia huomionosoituksistasi ja ihastuksestasi, mutta olla ihan onnellisessa parisuhteessa siitä huolimatta. Ihastuneena saatat tulkita asioita väärin ja lähinnä omaksi voitoksesi kääntää, vaikka todellisuus on sitä toista. Sinun asemassasi kantaisin huolta ennemminkin siitä, miten miehesi asiaan reagoi ja miten teidän yhteinen matka jatkuu tämän jälkeen.
Olet oikeassa monessa suhteessa joo.. En todellakaan tiedä miksi mietin koko asiaa vielä. Taisin vaan ihastua melko pahasti ko mieheen. Omaa parisuhdettani olen miettinyt tässä koko ajan, siksi yrittänyt unohtaa ja lopettanut yhteydenpidon. Jos parisuhdetta en ois miettinyt, oisin jo eronnut...
Saman kokenut. Unohda ja jatka elämääsi. Jos suhde muutoin kunnossa tulee ne tunteet omaan takaisin kun olet toipunut. Voin sanoa että vaikka ette ole tekemisissä niin ottaa muutaman vuoden ennenkuin heräät taas ja huomaat upean miehesi! Sitten aloitatte uuden suhteen miehesi kanssa. Ja lupaan että on maailman upein tunne nyt kun löysimme toisemme uudestaan! Tuplaten parempi suhde nyt kuin ennen!
mitä jamiten ajattelit ihastuksesi kanssa toimia...päivä unissa ...miettiä häntä kun rakastelet oman miehesi kanssa...joko teillä on tosi tylsää oman miehesi kanssa tai ette enää rakasta toisianne. tai miehesi ei välitä pennin vertaa...odottaa että lapset pois kotoa ja löytää uuden ...noita juttuja on vaikea unohtaa. ihastuksia tulee ja menee ja hyvä kunhan ei muita loukkaa. rakkaus onkin eri juttu ja rakastaminen. se vasta taito laji. noin kun ihastuit niin selvästi itsekin haluat edes pientä huomiota..niitä hymyja ym. se on luonnollista jos kotona toista pidetään ns. itsestään selvyytenä taloudenhoitajana..jos ett mieheltäsi saa huomiota jota me naiset edes vähän kaivataan että jaksetaan arkea...jätä se. elämä liian lyhyt...nauti...ja vähän vaadi itsellesikin.
Hyvänen aika! Täällä jo kehoitetaan jättämään! Nyt täytyy sanoa, että jos yhtään on elämä hyvää sen nyxn kanssa, niin yrittää kannattaa.
Erilaisia aikoja on kaikissa suhteissa ja välillä tulee ihastuksia. En kylläkään kertoisi ihastuksesta toiselle. Vain turhaa mielen murhetta kumppanille. Yleensä nuo menee ohi. Sen sijaan hyvä herätys hoitaa parisuhdettaan ja aloittaa se itsestä.
Ja muuten, tuo ihastuksen kohde on saattanutkin tuntea jotain, ainakin tykkäämistä, mutta ei ehkä halua sanoa mitään. Ei edes aloittaa keskustelua asiasta, koska silloin joutuu jo vesille joilla on jotain tunnustettu. Ehkä hän viisaana ei lähde edes siihen. Niin minä toimisin, jos tietäisin etten koskaan tee liikettä lähemmäksi ihastumisesta huolimatta.
Tällaisen viestin olisin kaipaamaltani tarvinnut. Ihan selvästi sanottuna.
Jos kuitenkin tuntee, että toinenkin kaipaa....
No jaa kyllä näitä ihmetapauksia on matkalla välillä ilmennyt. Yksikin talon asukas rupesi kerran polvellaan vehtaamaan minua halatessaan noin viikon jälkeen? Kaiken kukkuraksi kadulla ja keskellä päivää. Yritin olla mahdollisemman pidättyväinen siinä tapauksessa luonnollisestikin mutta miksi ihmeessä?