Johan alkoi mietityttää minuakin avioliitto

On puute ja läheisriippuvuutesi rajua ja sairasta jos kaheksankymmpisen kaa aviota suunnittelet. Olkaa platonisii ja silleen, käsi kädessä istuen, ei muuta touhua. Auringon valo väärästä kulmasta hajottaa ihmisen, sekoittaa pään.
Omaishoidon sudenkuoppaan oot matkalla.

Omaishoitajan osa on todella rankka kuvio, tietysti panee miettimään, mutta eihän elämää voi koskaan varman päälle pelata. Voihan käydä, en tietenkään toivo tai edes ajattele, vaan ihan esimerkin vuoksi, että sinusta tuleekin hoidettava ja puolisostasi hoitaja. Ei se ikä kaikkea ratkaise.
Onnea vaan rohkeille askeleillesi.

Onko mies varakas ja tekisittekö täydellisen avioehdon ettei sinulle jäisi mitään miehen kuoltua? Sellaisen, että kummallakin on oma omaisuus. Tuskin teiltä enää tuossa iässä puuttuu mitään suurta hankintaa mitä pitäisi yhdessä hankkia.
Missä aikoisitte asua? Sinun vai miehen omistamassa asunnossa? Onko miehellä perillisiä? Jos miehellä ei olisi perillisiä ja hän testamenttaisi kaiken omaisuutensa sinulle, niin luulenpa ettet epäröisi mennä naimisiin:/
Laittaisit raihnaisen ukkelin tietenkin hoitokotiin ja nauttisit elämästä kun ukkeli ei seniiliydeltään huomaisi kuinka tyhjennät hänen tilejään. Eikä rahoja olisi perillisetkään vahtimassa.
Mutta jos on perillisiä etkä hyötyisi taloudellisesti ukkelista yhtään, niin sinua pelottaa puolison omaishoitajaksi jääminen. Eihän ilman taloudellisia etuisuuksia kukaan raihnaista ukkelia haluaisi hoitaa. Näin se vain menee....

Älä tee sivuasioista pääasioita. Mene naimisiin jos ukko tahtoo ja katso avoimin silmin mitä tapahtuu. Voihan olla et jompi kumpi kuolee kohta jos kauan empii.

EI ton ikäkäisten kannata, ei tarvi mennä avioliittoon enää,
mutta
toistensa rakastaminen, läheisyys, kaveruus on arvokasta,
tuolla joku jo sanoi, "pitäkää vaan toisianne kädestä kiinni "
se on hyvä neuvo,
viettäkää ihanaa aikaa yhdessä,
istukaa vierekkäin toistenne kainalossa,
nauttikaa kaikesta mukavasta yhdessä, jopa matkailusta jos jaksatte,
EI siinä avioliittoa tarvita,
tulee vain hankaluuksia lainkirjaimen kassa ,
jos ja kun toinen kuolee,
itse en enään menisi naimisiin,
mutta läheinen kaveri kyllä kelpaa vanhuuden iltojen iloksi,
onhan kaksin aina antoisampaa elämä,
virikkeelistä , pysyy paremmin elämässä kiinni
ku on rakas mukava kaveri vielä vanhanaki ,