"Ite oon parisuhteessa mieheen jolla on diagnosoitu epävakaa.. Mies osaa olla mulle mitä ihanin, hellii, todistaa rakkauttaan sanoilla ja teoilla, tekee kaikkensa mun vuoks.. Mut sit on se toinen, huutaa, haukkuu, uhkailee mua ja mun perhettä. Haukkunu mua mitä kauheimmilla sanoilla.. väkivaltaseks ei oo viel ruvennu. Ja aina riidat johtuu musta, mä oon sanonu tai tehny jotain väärin hänen mielestään. Miesystäväl on ollu traumaattinen lapsuus, hyppiny laitoksesta toiseen ja perheessä väkivaltaa, koulukiusaamista.
Kantaa kaunaa menneille asioille, miettii satuttavansa kaikkia ihmisiä jotka on sitä joskus satuttanu. Ja nää asiat, mitkä se ottaa näin raskaasti, on asioita mitkä mä osaisin laittaa toisest korvast sisään ja toisest ulos. Ei kestä yhtään kritiikkiä tai vitsiä itestään. Ja on tosiaa uhannu "lahtaa" mun koko suvun koiraa myöten, sanonu menevänsä sylkemää mun rakkaan edesmenneen mummon haudalle, ja nauranu räkäsesti päälle ku sanonu nää.
Sit voi mennä 5min tai 4päivää kunnes se tajuu et on sanonu ja tehny väärin ite, jolloin itkee ja anelee anteeks pyyntöö.. jonka mä tietty aina annan ku rakastan ja haluisin vaan auttaa täs asias sitä, se on mulle maailman tärkein ihminen.
Miten te muut ootte jaksanu parisuhtees epävakaan ihmisen kans? Voiks se kantaa pitkälle?"
Voimia kaikille!
Kantaa kaunaa menneille asioille, miettii satuttavansa kaikkia ihmisiä jotka on sitä joskus satuttanu. Ja nää asiat, mitkä se ottaa näin raskaasti, on asioita mitkä mä osaisin laittaa toisest korvast sisään ja toisest ulos. Ei kestä yhtään kritiikkiä tai vitsiä itestään. Ja on tosiaa uhannu "lahtaa" mun koko suvun koiraa myöten, sanonu menevänsä sylkemää mun rakkaan edesmenneen mummon haudalle, ja nauranu räkäsesti päälle ku sanonu nää.
Sit voi mennä 5min tai 4päivää kunnes se tajuu et on sanonu ja tehny väärin ite, jolloin itkee ja anelee anteeks pyyntöö.. jonka mä tietty aina annan ku rakastan ja haluisin vaan auttaa täs asias sitä, se on mulle maailman tärkein ihminen.
Miten te muut ootte jaksanu parisuhtees epävakaan ihmisen kans? Voiks se kantaa pitkälle?"
Voimia kaikille!
Vastaukset 19
Vanhimmat
No kohta 12 vuotta sellasen ihmisen kanssa. Melkoista pujottelua se on ollut.
Eli tuohan on siis skitsofreenikko joka aina välillä ottaa alkoa, jota ei saisi ollenkaan ottaa ja unohtaa lääkkeensäkin miten sattuu, luulen.
Varmaankin aika vaikeata on elää sellaisen ihmisen kanssa. En tiedä kannattaako kovin kauaa tuollaisen kanssa jatkaa omaa kiduttamistaan sitten.
Ellet sitten itse pidä kiduttamisesta?
Vaikeita ja tuskasia asioita. Itekkin oon kärsinyt 8 vuotta huonossa suhteessa. Nyt tuntuu et alan olla kuollut ja kaipailen tällä palstalla toista miestä. Kaipaan rakkautta, kohteliaita ja kauniita sanoja. Koko suhteen ajan on kyllä ollut niin näivettynyt olo. Keskusteluthan ei auta miehen kans, tiedän. Mies väittää että rakastaa mut teot sanoo muuta.
Missäpäin suomea väsynyt vielä valvoo ?
Kuulostaa niin tutulta. Tsemppiä sinulle! Pidä pintasi. Älä anna tuhota itsetuntoasi ja uskoasi rakkautee, sekä normaaliin parisuhteen mahdollisuuteen.
Pohjoissavossa.
Kiitos sanoistasi. Tuntuu tosiaan niinkuin olisi umpikujassa. Itsessäkin on kyllä vikaa. Yrittää vaan päivä kerrallaan.
Kuulostaa inhottavalta. En ikinä rupeaisi seurustelemaan miehen kanssa jolla on vaikea mielisairaus.
Entäs jos olisitte naimisisissa ja hänelle puhkeaisi vaikea mielisairaus. Niin vasta kuin myötämäessäkö?
On.
Enpä antaisi paljon painoa noille diagnooseille. Tietysti, jos noiden arvioiden pohjalta arvioitavaan kohdistetaan jotain toimenpiteitä, niin on syytä huoleen. Psykiatrit ja psykologit ovat kuitenkin lähinnä nykyajan astrologeja, tähdistäennustajia tietotasonsa puolesta.
Vaikuttaa kyllä epäsosiaaliselta persoonallisuushäiriöltä, kun ei tule depis jaksoja, viiltelyä ja itsemurhayrityksiä.
Olet tainnut alkaa seurustelemaan lapsuudessa niin pahoin vioittuneena kanssa että hänestä on muokkaantunut psykopaatti. Monilla sarjamurhaaja psykopaateilla on väkivaltaa ja seksuaalistahyväksikäyttöä lapsuudessa.
Sarjamurhaaja psykopaateilla on lapsuudessaan ollut esimerkiksi taipumusta eläinten kiduttamiseen ja tappamiseen. Siitä on saanut nautintoa. Aikuisuudessa se on voinut olla ensin toisten ihmisten henkistä kiduttamista ja tappamista sanallisesti, mutta siirtynyt sitten kiduttamiseen ja murhaan.
Psykopaateilla ei ole empatiakykyä ja heillä on vaikeuksia hallita vihan purkauksia. Ne ovat voimakkaita
Oli sellainen sillä erolla, ettei koskaan teoin, eikä sanoin todistanut rakkauttaan, muutoin kuin, että pysyi mun kanssa, eikä hakenut eroa, vaikka uhkailii sillä. Ei myöskään koskaan pyytänyt anteeksi. En tiedä mitä oli. oliko epävakaa vai mikä, mutta kaikki ei ollut kunnossa. Tunnepuolen kehitys mättäsi pahasti.
Aika vahva pitää ihmisenä olla, jotta jaksaa sellaisen ihmisen kanssa. Nuoruuden ensimmäinen pitkä parisuhde sairaalloisesti mustasukkaisen alkoholistin kanssa opetti mulle ne omat jaksamisen rajat ja jos en olisi lopettanut suhdetta, niin olisin varmasti jo haudassa. Kaikkea ei tarvitse suhteessakaan kestää ja myös omaa itseä pitää oppia rakastamaan ettei anna kohdella itseään väärin tai muuten menettää lopulta sen oman mielenterveyden.
Kuullostaa erittäin tutulta. Mun miehellä ei ole diegnoosia koska ei suostu hakeutumaan hoitoon, ei ole omasta mielestään hullu...... Hänen mielestään ainoastaan hullut hakeutuu hoitoon.....
Mieheni vihaa sukulaisiani. Hän haukkuu minua erittäin rumasti ja välillä on taas niin ihana. Aina olen anteeksi antanut ja toivonut että hän "heräisi" tajuamaan käytöksensä....... Minulla on aivan samat tuntemukset kuin aloittajalla. Kiitos kun kerroit elämästäsi vaikean ihmisen rinnalla. Olen aina ajatellut olevani jotenkin yksin tämän asian kanssa
En pilaisi elämääni mielenterveyspotilaan kanssa, anteeksi vaan. One life.
Ja varsinkaan lapsia ei pitäisi tehdä mielipuolisen kanssa. Mieti miten lapsetkin kärsii koko lapsuutensa ja aikuisenakin.
Entäs jos osoittautuukin vasta myöhemmin sekopääksi.
No mielestäni sillehän ei voi mitään. Elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Uskon, että itse en olisi siinä ensimmäisten joukoissa, että hylkäisi kumppaniani, jos hän sairastuisi. Yrittäisin ainakin pysyä vierellä niin paljon, kun se olisi mahdollista siinä tilanteessa, niin paljon kuin sairastunut puolisoni antaisi siihen mahdollisuuden.
Mutta että aloittaisin suhteen epävakaan kanssa, niin se on jo eri asia. Koska silloinhan jo tietäisi ainakin suurin piirtein, mihin olen ryhtymässä tai ainakin pitäisi tietää. Siihen en ryhtyisi. Mutta jos sairaus tulisi elämän kuluessa, niin en varmaankaan luovuttaisi kovin herkästi. Tietysti siinä vaiheessa, jos huomaa, että on itse jo ihan loppu, niin silloin ei ole järkevää jatkaa suhdetta, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että sairas ihminen sairastuttaa vielä muitakin. Se ei ole tarkoitus. Sitä varten ovat ammattilaiset ja hoitohenkilöstö.