Mielestäni onnellisuus on elämänvaiheen tuottama tunne siitä, että olet tarpeellinen kappale toiselle ihmiselle, hänelle, joka on tarpeellinen kappale minulle.
Joojoo tätähän tämä on näitä viisauksia joita on aivan liialti somessa. jaa, jaa ja jaa.
Joojoo tätähän tämä on näitä viisauksia joita on aivan liialti somessa. jaa, jaa ja jaa.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Vai tarpeellisia KAPPALEITA ollaan toisillemme - no kuka mitenkin asian haluaa ajattelee. Mitä sitten jos käytettäisiin sanontaa #sovite osia# kuten elektroniikassa sanontaa käytetään.
Kappaleilta ja soviteosilta puuttuu #tunne# ja se on paljon se.
Miten on asianlaita jjoutava oletko täysin #frigidi tapaus jolta puuttuu tunne!#.
Kas kun et käytä ihmisistä nimitystä, komponentti, elektroniikkaan viitaten.
Lykkyä tykö vaan, komponenteille!
Kauhistuttavaa on lukea vastauksesi. Olenhan äärimmäisen tunneälyinen henklö, rakastava, toisen huomioon ottava, keitän aamulla kahvit jos vastaanottava henkilö ei jo aikaisemmin keittänyt.
Tuli mieleeni erään viisaan ajatukset;
Onnellinen hän, ja onnellinen yksin hän.
Ken voi kutakin päivää omaksensa kutsua: Ken voi itseensä luottaen sanoa.
Huominen: en pahaasi pelkää, sillä tänään olen elänyt.
Siellä missä on suuri rakkaus, on aina ihmeitä.
ihmisen laatu. Joskus sanotaan sellaisesta kylähöppänästä, että hän on sellainen "onnellinen. Onnellinen jostakin mitä ei käsitetä. Onnellinen voi lausua koulun päättäjäisissä, lastensa juhlassa, omia runojaan joista johtajaopettaja sanoo. "Hän on Runoilija Jumalan armosta".
Olkoon onnellinen onnessaan ja rikas riemussansa yksin vaan.
Yksi rakennusmestari putosi mökkisä katon läpi permannolle, vaimonsa sano. siinä on rakennusmestari - oikein jumalan armosta.
Onhan se ihan hyvää ratekiaa ettei tarvitsi olla kamoissa tai pössyissä voidakseen tuntea olonsa tasapainoiseksi.
Humaanisista syistä jätä kertomatta kantavani taskusssa käpyjä tai pieniä virtuaalisia kiviä joilla nakkelen onnellisuushömpästä puhuvia.
Tasapainoisen olotilan kyllä pitäisi riittää.
Jos tuntee olonsa tarpeelliseksi ei tarvi vetää niin paljon tärpättiä, että vadit kaatuvat, tapetit tuhraantuvat tai sivulliset pahoittavat mielensä.
Tiedän tyyppejä, jotka auttavat jollain tasolla vanhuksia tai vammaisia palkkiota pyytämättä. Ihan hyvä alotus Jj.
Jjoutavalta ihan oikea aloitus. Tekis mieli hehkaista, "hei, me ajatellaan,"!
Anna Onnen tulla, anna Onnen olla.
Anteeksi että tungettelen tänne.
Mutta onnellisuus tulee siitä että tiedostaa mitä voi menettää. Enkä tarkoita toista ihmistä. Voihan se sitäkin olla, mutta ei välttämättä.
Miksi hemmetissä sinä pyytelet anteeksi?
Lukeehan se siinä.
Miksi sinä kiroilet?
Miten sinä "tungettelet" ja mihin? Hemmetti ei ole kirosana eikä edes voima-.
Olenkohan elänyt onneni ohi koska en ole kummemmin miettinyt koko asiaa. Minulle riittää kunhan olen tyytyväinen olooni ja elämääni.
Jokunen, itsestä riippumaton takaisku vain vahvistaa tyytyväisyyttä kun niistä selviää.
Tämän hieman pilailevan ketjun sanavaihdoissa, näyttää tekstien olevan syvälle luotaavien tuntemusten käsittelyä. Lukiessa on jäänyt ikäänkuin kosketuksen jälki ajatusmaailmaan jonka toivoisi tuovan uusia näkemyksiä elämään.
Jää ihmisystävällinen kosketuksen jälki elämään joka antaa mietinnän aiheen
suvaitsevaisuudesta. Kaikki me olemme jo pitkän elämänmatkan kulkeneita. Lopulta olemme aitoja ihmisiä tunteiden ja puutteiden aallokoissa toisen henkilön läsnäoloa kaipaavia - edes keskustelun muodossa. Sitä palstalla olo tarjoaa jokaiselle tasapuolisesti. Vai kuinka?
Suvaitsevaisuus on hyve jota osoitamme kanssakulkijoita kohtaan. Palkintona tästä
saamme suvaitsevaisuuden moninkertaisena takaisin.
Suvaitsevaisuutta perään kuulutan vaikka se tulisikin jonkinverran pilailevan
vastauksen muodossa takaisin päivän piristeenä. Annetaan siis tilaa kaikille kirjoittajille. Kaikki olemme tasavertaisia, kutittaa sieltä tai närästää täältä, matka senkun jatkuu onnellisina uuden kevään avautumisesta rakkauden säkenein päiviin uusiin.
Itsekkyydestäni johtuen en viitsi olla suvaitseva. Elämäni sulostuttajan väittämän mukaa onnistun jokaisella reisulla suuttumaan jollekin kanssaihmiselle ja myös suututtamaan jonkun.
Viimeisen kuukauden aikana kumpikin onnistui.
Jos joku asia ärsyttää minua riittävästi niin en viitsi pidätellä.
Kun päivettynyt aurinkolasikauppias tulee kesken ruokailun työntämään eteeni lasejaan eikä täydellinen välinpitämättömyyteni tehoa. Eikä myöskään viittaukseni laseihini niin en säästellyt ilmaisuani. Suomenkielinenkin tehosi mutta olin varautunut, että lakupekka käy m inuun kiinni.
Koneeseen mennessä ilmaisin kantani erään kanssamatkustajan omahyväiseen kehuunsa määräysten kiertämisen onnistumisessa.
Vähiin jäivät kuukauden saavutukset.
Sellaisen suututtajan tunsin ennen. Hän suututti kaupan kassan, sitten mentiin käytävän penkeille hän suututti ukot jotka joutui nousemaan ylös ja siirtämään penkkiä kun se oli hieman vinossa. Joka reissulla jotakin rähinää.
Pieni onni tai onnellisuus tämäkin..
Toissapäivänä istuin yksin koirapuistossa. Koirat lähtivät, haukku vaimeni. Puistossa on komeita puita ja takaosa on metsäinen, linnut karjui ja lensivät maahan noukkimaan siemeniä. Sain katsella lintujen touhuja. Takaosassa kasvaa mm. metsätähteä, voikukkaa. Ajattelin että pohtiiko kukaan koiransa juoksuttaja miten hieno puisto koirilla on. Aurinko paistoi ja fiilikset oli mitä parhaimmat.
Onnen/onnellisuuden hetket voi olla arkisia joihin ei edes kiinnitä huomiota.
Onni ja onnellisuus on sitä, että oma sisikunta on tasapainossa, vaikka maailma melskaa ympärillä. Aniharva taitaa siihen tilaan oravanpyörässään päästä.
Konsulentit kertoo kuinka tullaan onnelliseksi. Mielen tasapaino tekee tyytyväiseksi. Kun mobiili räpsii kuvia niitä on kiva kattella talvella. Mobiili on mainio väline tuottamaan mielihyvää. Mielihyvä myös onnellistuttaa.
Hammasklinikan edestä Tampereen Rautatienkadulla olevassa puistosta valokuvaa ottaessani löysin edestäni 5c kolikon, vuosiluku oli, 1999. Arvelen kolikkoa onnenrahaksi.
Otin Tuomiokirkostakin kuvan etsiessäni sitä klinikkaa.
-
Olen onneton,
ennen oli toisin,
olin onnellinen
olin rikas,
oli puoliso elossa,
matkusteltiin, rakennettiin, suuniteltiin,
menetin hänet,
menetin myös elämän,
Just-just, noin siinä käy kun muuttuu puolikkaaksi. Ihminen on kuitenkin tarkoitettu kokonaiseksi omaksi itsekseen, ei kenenkään toisen puolikkaaksi.
on jotain suurempaa, luota siihen, elämä jatkuu,
https://www.youtube.com/watch?v=1XD5OLNUdyA
Väsymyksen ja tressin takia tänäänkin potutti ihan karseesti. Vanha työjuhta tietää että se menee ohi kun jotakin omalla vauhdillaan tekee. Se pätee aina meikällä.
"Jos suru tulee, anna surun mennä!
Jos ilo tulee, anna ilon olla."
Niin juuri, kun suuri suru kohtaa, on vain elettävä eteenpäin,
on annettava surun mennä.
Kyllä elämä kantaa, uusiakin iloja lahjoittaa.
jäädä tuleen makaamaan.
Olipa liian kevyt vastaus puolisonsa menettäneelle,
ilmeisesti " EI_SAA " ei ole kokenu itselleen tärkeän ihmisen menetystä koskaan,
muuten ei laukoisi suustaan noin kevyesti tommosta,
puolison menettäminen on elämän suuri prosessi toipua surusta,
moni ei toivu enään koskaan,
varsikaa vanhat pariskunnat,
hautuumaalla näen kuinka useinmiten puolisot ovat kuolleet melkein yhtäaikaa,
muutaman vuoden välein, vuoden parin välein,
se on merkki siitä että kuolema on aina raskasprosessi jälkeenjäävälle,
sen näkeminenki tuo lisä surua,
tietää että elämä on totaalisesti eletty takanapäin,
ei tän ikänen enään höyryä uusien perässä ,
vaikka niitäki joskus näkee,
niitten höyry vaikuttaa lähinnä omituiselta,
ei ne ole koskaan rakastaneet omaa puolisoa,
jotka noin käyttäytyy,
ovat olleet röyhkeitä oman puolison hyväksikäyttäjiä, rahan nyhtääjiä,
ovat ilmeisesti huoranneet jo aviossa ollessaan,
joten se on niille tuttua touhua heti,
joilaki on uusi puoliso jo heti valmiina hautajaisissa,
se on selvä merkki mitä on touhunnu jo toisen ollessa elossa,
tämmönen ihminen ei taatusti tunne surua omaa puolisoa kohtaan,
puistattaa ajatuski, hyiii,
"Liian kevyt vastaus" ei kerro mistään eikä kenestäkään muusta kuin - itsestään. Likainen mielikuvitus ja pienisieluisuus ovat ihmisen inhottavimpia ja ällöttävimpiä ominaisuuksia.
Onni on olotila, joka kumpuaa oman itsen sisältä, ei mistään ulkopuolelta tai ulkoisesta aiheesta.
Kyllä jokainen on onneton silloin, kun menettää rakkaansa.
Ja muitakin ulkopuolelta tulevia aiheita on, kauempaakin tulevia, oman maan sotaan joutuminen...vain kaksi mainitakseni.
Niinpä, kun suuri suru kohtaa on vain elettävä eteenpäin,
on annettava surun mennä.
Kyllä elämä kantaa, uusiakin iloja lahjoittaa.
Onko elämänhalun menettäminen surua,
kun puoliso on lopullisesti pois,
jostain syytä ei enää mikään kiinosta,
sinäki sanot " antaa surun menenä "
mutta kun ja jos se ei ikinä enää mene pois,
jos elänhalu ei koskaan enää palaakaa,
Kuuntele Lasse Mårtenssonin laulun sanoja, vaikka rytmi onkin turhan hakkaava. Ihan viisaita ajatuksia, kun ei odota liikoja!
https://www.youtube.com/watch?v=ur8TEOp88rk
Elämässä ja maailmassa koko ajan joku menettää jonkun; rakkaan, läheisen, kaukaisen, omaisen ... Kun kuolema on väistämätön juttu ja tulee jokaisen kohdalle kun aika on, niin miksi sen takia pitää menettää elämänhalunsa?
Ettei vain ole 'aikuiselta' ihmiseltä jääneet perustavaa laatua olevat elämän aiheet ja kysymykset miettimättä ja pohtimatta - aikanaan. Suru ainakaan ei elämänhalua lakkauta, suru on ihmissielun yksi suurimmista ja voimakkaimmista tunteista, eikö sen niin ollen pitäisi toimia juuri päinvastoin.
Joten elä kun elämää on vielä jäljellä. Vai juuri sitäkö sinä pelkäätkin? Sota tässä kohdassa on ehkä hieman liian kaukaa haettu esimerkki.
on jotain suurempaa, kun ei enää itse jaksa,
https://www.youtube.com/watch?v=KEpbD78s2mE
Sori vaan...on niitäkin puolisoita, jotka nopeuttavat puolisonsa poismenoa.On myös tuhansia parisuhteita, joista rakkaus on lentämyt ovista ja ikkunoista aikoja päiviä sitten.
Onnellisuudesta
Elämä on rakennettavissa pala palalta, päivä päivältä kuin vakavasti loukkantuneella ihmisellä on mahdollisuus tervehtyä, jos elinvoimaa ja tahtoa on.
Niin myös psyyken suhteen. Paremminkin tasapainoisten ja hyvänolon minuutteja päivää kohden voi rakentaa.
Tällä viikolla. Sanoin itsekseni viimeisenä lähes hellepäivänä; tänään olisi hyvä päivä kuolla. Ei tarvitsisi pilvisiä, kylmiä ja sadepäiviä kokea enää koskaan.
Korkean v-käyräisiä tunteja riittää, mutta niiden läpi on mahdollista puskea päivittäin. Se vaatii vaan sitkeyttä uskoa omaan asiaansa.
Arvelluuttaa kovasti pyrkiä kenenkään naisen holhoamaksi enää näillä vuosikymmenillä. Toisin hänelle enemmän huolta ja murhetta kuin hyvää oloa.
Niin on...kuolema tulee yllätyksenä silloinkin, kun on sairaus ja diagnoosi siitä saatu kymmenen vuotta sitten. Surun epätasaisessa maastossa pimeässä harhailin pitkään, vaikka rakkaat ihmiset ympärilläni lohduttivat. Toki hekin surivat.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin näen vielä joskus unta siitä, että hän nukkuu viereisessä sängyssä, koskettaa minun olkapäätäni ja tunnen hänen hyvän läsnäolonsa... Vielä aamulla tunnen hänen olleen täällä...
Vaikuttavatko kokonaishieronnat, joissa olen käynyt, siihen, että unet tulevat?
Onnellisuus on monimuotoissta, joskus oikullista mutta onnen sirpaleita mukana.
-joskus sateestakin nauttii, hyvän olon tunne siitä että lämmin sade kastelee kasvot.
-kun lapsen lapsi soittaa ja kertoilee niitä näitä.
-kun radiossa soi vanha kaunis iskelmä tuoden mieleen jonkun tapahtuman menneisyydestä.
-kun muistaa jonkun ikävän tapahtuman, siitä onkin tullut ajan myötä iloa tuottava.
-kun naapuri ajoi ojaan autonsa ja koko kylän voimin se sieltä pelastettiin.
-kun minkit sotkivat muikkuverkot, ;-))
On tämä niin sisään lämpiävää porukkaa ja mitä ne muka tiedtääonnesta?????????????
???????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
poloneeci :=
MÄ tiedän onnesta jotain,
olin rikas, voitin lotosta päävoiton,
raha teki onneliseksi, ostin asuntoja ja lahjoitin rahaa,
juuuu,,,
rahat tekee onneliseksi , raha kummasti rauhottaa,
on kiva ostaa ja rakentaa ku raha ei lopu kesken,
harmi vaan ku suuriki rahanippu loppuu joskus,
olen suurkuluttaja,
tykkään tuhlata, nyt olen taas köyhä en tykkää olla köyhä,
ristinsä kullaki
https://www.youtube.com/watch?v=Er1dzK7eQnk
Jatka vaan unelmointia jos se helpottaa!
Jos olisit varoissasi niin olisit havainnut, ettei raha tuo onnea ja tyytyväisyyttä mutta se poistaa tyytymättömyyden aiheita. Tuntuu saivartelulta mutta mietihän asian sisältöä!
Kiitos aloituksesta. Vaimoni kuolemasta on yli 9 vuotta, lapsillani omat perheet ja lapset.
Hon on ollut onni 6 vuotta ja toivon jatkuvan, men ... harrastukseni oli purjehdus eräässä ajassa ja nyt mielessä ei käy hänelle ( suomessa on homo kaikki hän) niin saa nähdä, tiden kan visa vägen. Ehkä olen liian vanha haaveisiin.
Kuka meistä on oinnellinen?
Jos on tai on ollut avioliitossa, kokee tuon ajan jatkuvasti riitoina ja erimielisyyksinä. Ei ole ollut juurikaan onnellinen.
Jos eiu ole eikä ole ollut avioliitossa, kokee yksinelämisen tappiona elämän kilpajuoksussa ja omana huonoutena.
Taitavat iloiset lesket olla ainoita onnellisia.
Väärin,
avioliitto kokonaisuutena on hyvin monisärmäinen,
jos ja kun katsoo kokonaisuutta ,
voi pistää hyvät ja huonot puolet puntariin,
katsoa sitten kokonaisuutta,
kokonaisuutena oma avioliitto oli onnellinen suhtessa noin 60% onnellinen ja 40 % elämisen normaalia " sotaa "
joka kuuluu jokaiseen avioliittoon muodossa tai toisessa,
-
vanha sanonta on " avioliitto on 30 vuotinen sota "
siis sopeutumista yhteiseen elämään,
-
lopputuloksena puolison menettäneenä sairaudelle,
tiedän että puolisoni oli elämäni terkein henkilö,
ei mikään ei kukaan olisi ikinä kävelly hänen ylitseen minun kauttani,
-
elämä oli täydellistä avioliitossa, suruineen, murheineen, onnen tunteineen.
Olen onnellinen, koska en ole onneton...voisiko sen vastakohdan kautta määritellä. Onnellisuus ei voi olla toisen vastuulla, vaikka rakkauttakin on tapana vakuutella sillä, että kumppani tekee onnelliseksi. Onnen jakaminen on onnellista ja onnekas se, ken sen voi tehdä. Iskelmien sanoituksista löytää helmiä : onnestain on puolet sinun...
Onnellisuuden tunteet nousevat helposti pintaan kuin pienet shampanjakulpat tällaisena suloisena kesäaamuna, avaten aistit kesän lämmölle ja kauneudelle. Ihmiset avautuvat kuin kesäkukat, hymy on herkässä, ihoa hellii aurinko ja kesätuuli, paksut vaatekerrokset eivät eristä .
Mielenrauha, tyytyväisyys omaan osaansa, kyky tuntea ja eläytyä toisten tunteisiin, elämän sykkeeseen antautuminen ... tällaisia pulpahtaa mieleeni onnellisuudesta tässä elämänvaiheessa. Ei elämän tarvitse olla täydellistä, luopumiseen voi liittyä uusia mahdollisuuksia, jotain uutta voi aina oivaltaa, vaikkei mistään kovin ihmeellisistä enää unelmoisikaan Ei tarvitse olla paras, ei niin kovin hyväkään, riittää kun on tarpeeksi hyvä . Viimeksi toivotin halaten sydämestäni onnea 16 vuotta täyttävälle tyttärentyttärelle sunnuntaina, täydellinen säteilevä elämään luottavainen sunnuntailapsi, peruskoulunsa päättävä ja mieluiseensa lukioon päässyt, koko elämä edessä.
"Da, wo du nicht bist, ist das Glück." (Siellä missä sinä et ole, on onni.)
Georg Philipp Schmidt von Lübeck, Des Fremdlings Abendlied (Muukalaisen iltalaulu) vuodelta 1821
Joku katkeroitunut 'kanavaras' ilmeisesti tuollaisen tehnyt vuonna 1821.
Missä tuo jjoutava mahtaa vaikuttaa , tietääkö kukaan ? Etsin kuukelista onnitteluvärssyä 80kymppiselle lapsuusystävälle ja tuli tämä aloitus vastaan. Onnen pipaoita joskus kohdalle sattuu , tuli kivoja muistoja mieleen.
Jjoutava on ilmeisesti palvelutalossa, kirjoittaa ja valokuvaa mukavasti Facebookissa nykyään, samassa ryhmässä kanssani.
Ystävä voi olla leskellä, sillä yksin kun jää puolison kuoltua, suru on helpompi kantaa.