Missä seison perheeni kanssa?

Äitini ja isäni ovat eronneet vajaa vuosi sitten. Olen juuri täyttänyt 16 v., ja asun suurimmaksi osaksi äidilläni, ja ehkä noin jokatoinen viikko olen isoveljeni kanssa muutaman yön isälläni.

Heti kun vanhempani erosivat isäni teki todella selväksi, että HÄNEN kotinsa EI OLE minun ja isoveljeni koti, vaan paikka jossa vierailla ja oleskella harvakseltaan. Muutenkaan välini isäni kanssa ovat hiukan kireät, sillä kun olin pieni, isäni suuttueessan haukkui ja mm. uhkaili piiskaamisella ja muulla satuttamisella.

Mutta tämä ei ole tämän hetkinen ongelmani, vaan se, että nyt minun pitäisi mennä käymään isäni luona. Isälläni on uusi naisystävä, joka ei ole ilkeä tai huono henkilö, mutta ei vaikuta kovinkaan lähestyttävältä. Hän ei pyri juttelemaan tai tutustumaan minuun tai isoveljeeni, ja sitten isäni valittaa minulle ja isoveljelleni, miksemme yritä tutustua siihen naiseen. Sitten kun isäni naisytävä puhuu jotain, se yleisimmin liittyy hänen omiin SM nuoriso tason urheilija lapsiinsa.

Aina kun olen isälläni en pysty rentoutumaan, vaan tuntuu kuin vieras henkilö olisi jatkuvasti paikalla tuomitsemassa. Tämän takia en viihdy isäni luona.

Sitten taas, en haluaisi olla äidilläni jotta äiti saisi edes välillä hiukan omaa rauhaa ja saisi rentoutua ilman että olisin siellä tiellä rasittavana lapsena. Pyrin muutenkin aina olemaan mahdollisimman vastuullinen ja hoitaa kotitöitä mahdollisimman paljon, jotta äitini ei rasittuisi liikaa. Hän työstääkin varmaan tälläin hetkellä kolmea eri projektia yhtä aikaa saadakseen suurin piirtein edes minimipalkkaa työstään.

Äitini kyllä selittää minulle, etten ole tiellä, ja tiedän että äitini rakastaa minua todella äärimmäisen paljon, mutta silti voin nähdä äitini ilmeestä että hän on välillä helpottunut kun hänen ei tarvitse jatkuvasti ajatella minua ja isoveljenäni.

En vain tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Joskus tuntuu että olisi paljon helpompaa jos en vain olisi kaikkien tiellä jatkuvasti. :(


Kiitän SUURESTI ja MILJOONASTI jos vastasit viestiini tai edes luit sen. Bye!
269
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ongelmasi on haastava. Muista miettiä mitä haluat ja mikä on sinulle helpoin päätös. Keskustele molempien vanhempiesi kanssa tästä aiheesta avoimesti.

Jaksamisia sinulle.

Äänestä

Pystytkö puhumaan tästä isällesi? Entäpä isäsi naisystävälle, joka saattais yllättää sut positiivisesti, jos avaudut hänelle lempeästi? Sulle vois tulla isän luona parempi fiilis, jos olisit mukavammissa suhteissa siellä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


joskusvainsattuu kirjoitti:

Äitini ja isäni ovat eronneet vajaa vuosi sitten. Olen juuri täyttänyt 16 v., ja asun suurimmaksi osaksi äidilläni, ja ehkä noin jokatoinen viikko olen isoveljeni kanssa muutaman yön isälläni.

Heti kun vanhempani erosivat isäni teki todella selväksi, että HÄNEN kotinsa EI OLE minun ja isoveljeni koti, vaan paikka jossa vierailla ja oleskella harvakseltaan. Muutenkaan välini isäni kanssa ovat hiukan kireät, sillä kun olin pieni, isäni suuttueessan haukkui ja mm. uhkaili piiskaamisella ja muulla satuttamisella.

Mutta tämä ei ole tämän hetkinen ongelmani, vaan se, että nyt minun pitäisi mennä käymään isäni luona. Isälläni on uusi naisystävä, joka ei ole ilkeä tai huono henkilö, mutta ei vaikuta kovinkaan lähestyttävältä. Hän ei pyri juttelemaan tai tutustumaan minuun tai isoveljeeni, ja sitten isäni valittaa minulle ja isoveljelleni, miksemme yritä tutustua siihen naiseen. Sitten kun isäni naisytävä puhuu jotain, se yleisimmin liittyy hänen omiin SM nuoriso tason urheilija lapsiinsa.

Aina kun olen isälläni en pysty rentoutumaan, vaan tuntuu kuin vieras henkilö olisi jatkuvasti paikalla tuomitsemassa. Tämän takia en viihdy isäni luona.

Sitten taas, en haluaisi olla äidilläni jotta äiti saisi edes välillä hiukan omaa rauhaa ja saisi rentoutua ilman että olisin siellä tiellä rasittavana lapsena. Pyrin muutenkin aina olemaan mahdollisimman vastuullinen ja hoitaa kotitöitä mahdollisimman paljon, jotta äitini ei rasittuisi liikaa. Hän työstääkin varmaan tälläin hetkellä kolmea eri projektia yhtä aikaa saadakseen suurin piirtein edes minimipalkkaa työstään.

Äitini kyllä selittää minulle, etten ole tiellä, ja tiedän että äitini rakastaa minua todella äärimmäisen paljon, mutta silti voin nähdä äitini ilmeestä että hän on välillä helpottunut kun hänen ei tarvitse jatkuvasti ajatella minua ja isoveljenäni.

En vain tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Joskus tuntuu että olisi paljon helpompaa jos en vain olisi kaikkien tiellä jatkuvasti. :(


Kiitän SUURESTI ja MILJOONASTI jos vastasit viestiini tai edes luit sen. Bye!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu