Avautuminen

Mee juttelemaan vaikka koulun terveydenhoitajan kanssa. Tarttee saada puhua jollekin kun elämä on muuttunut niin paljon ja olo vähän orpo. Ei oo hyvä olla yksin. Pikku hiljaa siitä saat lisää rohkeutta. Sitten vaan tapahtumiin ja festareille, treffaan uusia ihmisiä, saamaan uusia inspiraatioita, uusia kavereita, uutta tekemistä, harrastuksia, ym. Kesä on hyvää aikaa laajentaa aisteja, hankkia mukavia kokemuksia ja kontakteja. Ei kukaan tuu kotoon hakemaan, ite se on kunkin lähdettävä elämään sitä omaa, uudistunutta elämää. Sitä vartenhan tänne on synnytty. :)

Hienoa, että olet lopettanut päihteiden käytön ja ottanut niskalenkin aineesta josta monella on vaikeuksia päästä irti. Itse taistelen juuri tupakasta irti. Totta on että elämä muuttuu, itse muuttuu, kaikki muuttuu kun ei käytä enää ainetta joka sumentaa todellisuutta ja kokemusta elämästä kaikkine tunteineen. Sanotaan että kaikkeen tottuu ajan myötä. Olen tutkinut itsehoito-oppaita ja olen alkanut meditoida, liikkua enemmän, etsimään seuraa toisenlaisista piireistä kuin ennen, olen antanut kärsivällisesti muutoksen muuttaa kaiken ja uskoa että olen terveyden arvoinen. jos itse uskot että elämä hymyilee jälleen muutoksesta huolimatta, ovet avautuvat sinulle. Uusia ystäviä ja uutta ilon aihetta alkaa saapua elämääsi.

Vähän myöhäinen vastaus, mutta mene narkomaanien ryhmään, NA.
Tai sitten alkoholistien ryhmään AA.

Raitis elämä kyllä palkitsee monin tavoin itseä. Jää aikaa puuhata kaikkea kivaa..elimistö kiittää ja rahaa säästyy asiallisempiin kohteisiin. Painon hallinta? helpottuu ja tapaturmat vähenee. Sekä asiointi poliisin kanssa. Monta, monta hyvää asiaa.

Kääntöpuoli on juuri tuo vanhan ystäväpiirin häviäminen. En kyllä itse jaksa katsella juopuneita ja niiden päätöntä hörötystä ja temppuja yhtään. Kotona olen tosi paljon. Yksin. Oikeasti pitäisi löytää uudet kuviot.

AA sopii joillekin. Minullekin alkuun. Nyt on sellaiset fiilikset, että haluan eroon koko yhteisöstä. Oman paikkakunnan alkoholistinaiset on tosi rasittavia. Kun puhuu itsestä palaverissa, ne alkaa arvostelemaan ja ohjeistamaan. Ihan on puurot ja vellit sekaisin eukoilla.
Itsestä siellä pitää puhua, eikä arvostella muita.

Pysy raittiina ja kuuntele sydämesi ääntä. Tee mikä tuntuu hyvältä ja älä välitä muiden vittuiluista. Ne on vain kateellisia.
Tiedän jo jotain raitistumisesta, kun viides vuosi on jo menossa ilman huikkaa..

Miten sulla menee nyt loppukesästä? Toivottavasti paremmin.

Oli samanlaista minulla myös... 8kk raittiina ollut nyt. Bentsoja menee ongelmaksi asti. 20mg pamia ja Rivatri paniikkikohtaukseen tarvittaessa... Ei huvin vuoksi vaan 10v kestäneen riippuvuuden, arkuuden paniikkihäiriön yms. hoitoon.. Ei oikein hyvä, mutta olen löytänyt työtä ja jokainen joka tunti minut ennen ei olisi uskonut, että voisin ikinä tehdä elämällääni enää mitään.

Minä muutin pois sieltä missä asuin, kun oli tarjolla töitä 500km päässä. Vanhemmat jaksoi tsempata muistaa rukouksin, kuljettaa hoitoon yms. ja Jumala auttoi masennuksen ja päihteiden keskellä.. Kukaan ei halunnut palkata kotikunnallani raitistuttuani sen takia kun olen mustalainen ja päihdehistorian vuoksi.

Nyt reilun 10 vuoden jälkeen olen iloinen, että pääsin elämän syrjään kiinni... Ei ole helppo tutustua uusiin "tavallisiin" ihmisiin. En esimerkiksi työpaikalla puhu entisestä elämästä, mutta isot viiltely arvet ja tatuoinnit käsissä kertovat jotakin... Ajattelenkin usein, että tietäisittepä vaan mitä olen käynyt läpi ennen kuin olen tähän päässyt.

Ns. tavalliset suomalaiset ovatkin erikoisia siitä, että jokaisen TULISI tehdä töitä SAADA asuntolaina HANKKIA kultainen noutaja ja vööhintään viis lasta... Mitäs jos ei asiat olekkaan menny ihan putkeen niin siinä sitten olet jollain tavalla muita huonompi. ONNEKSI kaikki ei ole samast muotista tehty ja on jäänyt muutama uskollinen päihteetönkin ystävä vuosien varrella matkaan ja hyvä puoliso.

Jokapäiväinen työ, harrasteet, kävely, autoilu, kaupassakäynti yms. pitävät järissään ihmistä. Liikunta on tärkeätä. Ystäviä löytää ja minä olen siitä eri mieltä mitä usein neuvotaan, että älä pidä enää yhteyttä vanhoihin ystäviin. Ei se niinkään mene, mutta ihmisen täytyy tehdä selväksi että ei halua nähdä esim. juomista tai kaman vetämistä tai sekasin oloa tms. Itse kävin polttamassa välillä vaikka tupakan jonkun vanhan kaverin kanssa, jos tuli joskus tosi yksinäistä ja kaveri sai olla vähän sekasinkin ei se mua haitannut. Ihmiset on erilaisia ja jokainen tietää omat rajat.

Jumala on ihmeellinen ja on mun voimia lisännyt paljon. Kiitän häntä hienosta perheestä ja sukulaisista. Pitää ottaa ite askelia ja lähtee liikkeelle, niin asioita vaan alkaa tapahtumaan. Jos joku ei toimi pitää koittaa toisella tavalla. Elämä on oppimista oli sitten 20, 30, 40, 50.........

Kiitos etä olette kertoneet kokemuksistanne, antaa rohkeutta muillekin jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa!

Kun se on niin että ihan kaikilla, - myös niillä joilla ei ole tälläisiä ongelmia -, on vaikeaa silloin tällöin. Kun se elämä on vain silleen: - "joskus lettuu, joskus huttuu".
Pitää vain kaikkien sinnitellä eteenpäin.

Erityisesti ne, jotka ovat nousseet "pohjalta ylös" ovat olleet erityisen hyviä!
Myssyn nosto kaikille teille!

Joo, kyllä Jumala auttaa!
Yhdyn täysin sinun mietteisiin!
Niin hyvä kun avaudutte ja kerrotte kokemuksistanne, kiitos!

Voimia teille kaikille!

On hyvä pakottaa itsensä ihmisten ilmoille ja vaikka paikkoihin jotka on suunnattu tukemaan tätä tarkoitusta varten. Yksin eläessä se onkin pakko ja siinämielessä hyvä, ei voi toiselle laittaa vastuuta ja on pärjättävä itse.

Mua auttaa ja motivoi mielikuvaharjoitukset siitä millaista olisi olla ilman päihteitä, ilman että pää on sekaisin. Vaikkei ne toteudukaan se motivoi yrittämään.

Ihan uusi tuttavapiiri tulee olemaan, pitkäjänteisyyttä tarvitaan, tuo on jo hyvä alku ja kuuluu asiaan. Kaipaa sitä tunnetta kun oli muka kaikkivoipaisempi ja pystyvämpi ja asiat muka sujui paremmin (mutta minkä avulla).. Ja töihin ja opiskeluihin ym. pääsee näiden aineiden avulla tulevaisuudessa, työnantajat ottaa varmaan mielellään.

Raitistuttua tulee ihmisiä ja asioita joiden asiat eivät pyöri ainoastaan aineiden ympärillä. Tsemppiä kaikille jotka räpistelevät irti niistä. Varsinkin yhdessä asuvat joista toinen yrittää päästä kuiville ja toinen ei, ei tule onnistumaan toisenkaan raittius jos siihen suhteeseen jää, koska on niiiiin helppo retkahtaa kerta toisensa jälkeen kun katsoo vieressä "entistä tai tulevaa elämää".

Mulla on ongelmana että otan liikaa ulkopuolisten signaaleja, katseita, oudoksuvia, vihaisia, äkäisiä vastaan enkä tiedä mistä ne johtuu ja vedän johtopäätöksiä että minussahan se vika on, josta masentuu vielä enemmän ja eristäytyy vielä enemmän, vaikka edes yrittää pyrkiä terveelliseen elämään ulkoillen, ostaen itse ruuat, siivoten kämpän itse jne. Olisi niin helppo mennä takaisin entiseen ja olla jälleen iloinen, eikä ihmiset katsoisi enää oudoksuen vaan hyväksyen, oi sitä tunnetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta! Mutta ei, mieluummin katsokoot ja mieluummin olen vaikka sitten yksin niin kauan kuin pystyn jälleen normaalisti kommunikoimaan.

Miten sulla menee nyt?

Ei kovin hyvin, päihteet tulleet takaisin elämään joissain määrin. Pyrkimys kuitenkin lopettaa. Olo on heikko ja olen tuntenut jonkin aikaa kuolevani "pian", vaikkei ole mitään sairautta tms. En vaan olisi ainut suvussani jolla elimistö ei vaan kestä.

Asia vaan on niin että yksin raittiina pysyminen ei onnistu.itse olin tasan vuoden raittiina hampaat irvessä ja akkojen kehuilla kuinka kova mies olen kun en ota mutta eihän sitä kestä kukaan .Sitten monen ojaan ajon ja yhden seutulan reissun jälkeen muistin että olin seutulasssa käynyt AApalaverissa ja kuullut että viinasta voi päästä eroon kun otaa AAohjelman elämän ohjeeksi ja käy kokouksissa .En onnistunut ensimmäisellä kerralla enkä vielä toisellakaan mutta sitkeästi yritettyäni ja täysin antauduttuani vihdoin onnistuin .Ne jotka väittävät että AA ei auta ovat ihmisiä jotka eivät halua lopettaa juomista ja eivät ole rehellisiä itselleen.Nyt olen vanha ukko ja ollut raittiina 37v. Hoidan vieläkin mielen rauhaani ja käyn AAntoveri seurassä

Minulle on käynyt aivan samoin. Lopetin päihteet elokuussa ja sen jälkeen olen ollut oikeastaan täysin yksin. En poistu kotoa kuin ulkoiluttamaan koiran ja pari kertaa viikossa käymään ruokakaupassa. Ei ole ystäviä tai kavereita, enkä selvin päin kykene menemään yksin mihinkään. Lisäksi minulla on vaikea unettomuus johon en saa mistään mitään apua. Ei tunnu elämä enää elämisen arvoiselle. Päihteettömyys ei todellakaan parantanut elämäni laatua.

Sopiva määrä 14 olutta päivässäl Lääkärin määräys.
T Lääkäri

Huonoissa kantimissa elämä silloin jos pitää elää aineiden vaikutuksen alaisena
Hae apua että saat puhua jonkun osaavan kanssa ja yritä saada itsesi kuntoon.
Päihteet ovat ehkä hetkeksi helpottaneet olotilaa mutta sekin on valheellinen olotila jos ei ilaman päihteitä pysty elämään.
Kunhan löydät itsesi niin tulet näkemään että elämä on elämisen arvoista ilman apukeinoja

Runsas alkoholin käyttö/alkoholismi aiheuttaa aika usein häpeää.
Jos juomisen lopettaa, se häpeä ei välttämättä katoakaan noin vain.
Jos häpeää itseään, ( entistä ) elämäänsä, voi hyvinkin tulla estoja osallistua muiden kanssa yhteiseen toimintaan, harrastamiseen, kavereiden tapailuun, jne.

Häpeästä on mahdollista päästä eroon, jos ei itse onnistu, voi hakeutua ammattilaisen juttusille.
Runsas juominen, joskus vähäisempikin, saattaa myös heikentää itsetuntoa.
Monien raitistuneiden on, ja on ollut, hankalaa päästä kiinni niin sanotusti normaaliin elämään. Ja monet ovat kuitenkin siinä onnistuneet.