Saanen avautua vähän viime kuukausista, pliis älkää välitäkö kirjoitusvirheistä tämä tulee turhautuneisuuden ja vitutuksen alla tehtynä.
Kaikki alkoi talvella helmikuussa vähän ennen syntymäpäiviäni( täytin 25), sairastuin eturauhastulehdukseen johon sain lääkkeet joita söin tietysti kunnes erään yönä mahaa vihlas oikealta puolelta ikävästi ja (umpilisäke on poistettu 2013 jouluna) jouduin menemään sairaalaan jossa lääkärit teki kaikki peruskokeet joissa ei näkynyt mitään poikkeavaa ja antoivat tehokkaammat lääkkeet jotka sit sai minun mahan iha kuralle, ruoka ei maistunut, oli huono olla ja arvatenkin stressitaso kasvaa ja epätietoisuuskin kasvaa, kunnes menin yksityiselle lääkärille joka vaikutti että häntä ei edes kiinnosta koko asia maksoin, lähdin pois entistä epätietoisena ja pelossa, muutaman yön nukuin huonosti, kunnes menin uudestaan eräälle tutulle lääkärille joka kuunteli ja ehdotti että otetaan helikobakteeri verikokeella ja sieltä ei löytynyt mitään ja tuttu lääkäri kokeili mahan alueelta kaikki kohat ja totesi että ei ole mitään hätää kun olin sanonu että olin ollut kuoleman pelossa ja syövän pelossa( kuulostaa ehlä hölmölle teistä mutta näin minulla kävi mielessä) no sain sieltä joksikin aikaa mielenrauhan, tätä oli jatkunut helmikuusta huhtikuuhun (edelleen oli pieni stressitaso päällä ja pienet pelot joka kehon ärsykkeestä ja suoliston toiminnasta)kunnes koitti päivä(7.4) kun rakas kissani kuoli ja maha meni uudestaan sekaisin ja kaikki mitä olin talven aikana kestämään purkautui ulos itkuna ja raivona, en voinut oikein olla töissäkään, meni ehkä pari viikkoa kun tuttuni isä kuoli (erittäin mukava mies oli) nyt sain kokea samat asia uudestaan jolloin kirosin että eikö kohtalolla ole muuta tekemistä kuin suoraan sanottuna vittuilla minulle aiheuttaen pelkkää negatiivista itselleni tai tuttuilleni, koko alkuvuoden ajan on ollut pelkkää negatiivista sontaa ja nyt tänä aamuna taas maha on sekasin vaikken edes ole syönyt mitään normaalista poikkeavaa, eilen mitä join paljon enemmän vettä kun oli niin kuuma ei kait nyt kroppa voi siitä mennä sekasin. En tiiä, välillä tuntuu että sekä oma kroppa rankaisee että universumi siin samalla, en juo alkoholia en polta tupakkaa jokunen kilo on ylipainoo, siitäkö minua rangaistaan *kyllä ja entäpä jos vielä heittäisin vielä viiskyt syöpä kasvainta ja loppuelämäksi mielenvikaisuutta* ajattelee kehoni. En paljoa pyydä muuta kuin että tämä kaikki loppuis ja voisin elää ilman sen suurempia pelkoja. Joillekin nämä saattaa kuulostaa keveyille jutuille mutta satun olemaan vähän herkempi ihminen niin reagoin rajusti joihinkin asioihin, oikeasti minun tuurilla kuolen johonki syöpään joka hiljalleen vain kasvoi sisuksissa ja heikensi minua. Psykiatrilleki pääsen vasta ensi kuussa puhumaan ja sekkii on loppukuusta, tiiä vaikka kerkiän kuolla ennen kun pääsen sinne se olisikin minun tuuria ja universumi ja kuollut kroppani iloitsisivat. No en haaskaa enempää aikaanne vaan menen sängylle lepäämään ja murjottamaan.
Kaikki alkoi talvella helmikuussa vähän ennen syntymäpäiviäni( täytin 25), sairastuin eturauhastulehdukseen johon sain lääkkeet joita söin tietysti kunnes erään yönä mahaa vihlas oikealta puolelta ikävästi ja (umpilisäke on poistettu 2013 jouluna) jouduin menemään sairaalaan jossa lääkärit teki kaikki peruskokeet joissa ei näkynyt mitään poikkeavaa ja antoivat tehokkaammat lääkkeet jotka sit sai minun mahan iha kuralle, ruoka ei maistunut, oli huono olla ja arvatenkin stressitaso kasvaa ja epätietoisuuskin kasvaa, kunnes menin yksityiselle lääkärille joka vaikutti että häntä ei edes kiinnosta koko asia maksoin, lähdin pois entistä epätietoisena ja pelossa, muutaman yön nukuin huonosti, kunnes menin uudestaan eräälle tutulle lääkärille joka kuunteli ja ehdotti että otetaan helikobakteeri verikokeella ja sieltä ei löytynyt mitään ja tuttu lääkäri kokeili mahan alueelta kaikki kohat ja totesi että ei ole mitään hätää kun olin sanonu että olin ollut kuoleman pelossa ja syövän pelossa( kuulostaa ehlä hölmölle teistä mutta näin minulla kävi mielessä) no sain sieltä joksikin aikaa mielenrauhan, tätä oli jatkunut helmikuusta huhtikuuhun (edelleen oli pieni stressitaso päällä ja pienet pelot joka kehon ärsykkeestä ja suoliston toiminnasta)kunnes koitti päivä(7.4) kun rakas kissani kuoli ja maha meni uudestaan sekaisin ja kaikki mitä olin talven aikana kestämään purkautui ulos itkuna ja raivona, en voinut oikein olla töissäkään, meni ehkä pari viikkoa kun tuttuni isä kuoli (erittäin mukava mies oli) nyt sain kokea samat asia uudestaan jolloin kirosin että eikö kohtalolla ole muuta tekemistä kuin suoraan sanottuna vittuilla minulle aiheuttaen pelkkää negatiivista itselleni tai tuttuilleni, koko alkuvuoden ajan on ollut pelkkää negatiivista sontaa ja nyt tänä aamuna taas maha on sekasin vaikken edes ole syönyt mitään normaalista poikkeavaa, eilen mitä join paljon enemmän vettä kun oli niin kuuma ei kait nyt kroppa voi siitä mennä sekasin. En tiiä, välillä tuntuu että sekä oma kroppa rankaisee että universumi siin samalla, en juo alkoholia en polta tupakkaa jokunen kilo on ylipainoo, siitäkö minua rangaistaan *kyllä ja entäpä jos vielä heittäisin vielä viiskyt syöpä kasvainta ja loppuelämäksi mielenvikaisuutta* ajattelee kehoni. En paljoa pyydä muuta kuin että tämä kaikki loppuis ja voisin elää ilman sen suurempia pelkoja. Joillekin nämä saattaa kuulostaa keveyille jutuille mutta satun olemaan vähän herkempi ihminen niin reagoin rajusti joihinkin asioihin, oikeasti minun tuurilla kuolen johonki syöpään joka hiljalleen vain kasvoi sisuksissa ja heikensi minua. Psykiatrilleki pääsen vasta ensi kuussa puhumaan ja sekkii on loppukuusta, tiiä vaikka kerkiän kuolla ennen kun pääsen sinne se olisikin minun tuuria ja universumi ja kuollut kroppani iloitsisivat. No en haaskaa enempää aikaanne vaan menen sängylle lepäämään ja murjottamaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.