rakastua? Mistä tiedän olinko pitkän liittoni aikana rakastunut? Miltä rakastuminen tuntuu? Itse tyydyin: luottamukseen (mennyt), ystävyyteen (kai vähän jäljellä?), turvaan (molemminpuoliseen), yhteisiin kokemuksiin niin hyvässä kuin pahassa, toisen läpikotaiseen tuntemiseen (jota ei sitten kai ollutkaan?). Mitä minä oikein nyt teen tällä elämällä?
voinko vielä....
alakuloinen nainen
3537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä sen tietää kun rakastuu. Ajatukset alkavat
kulkea runomuodossa, luonto on kauniimpi kuin
koskaan, on hirveä tarve kertoa koko maailmalle
tunteistaan.
Sinä saatkin olla apea, kun kainalo, johon käper-
tyä, onkin poissa. Älä kuitenkaan jää muistele-
maan kaihoisasti menneitä, tai luule että elämä
olisi ohi. Elämä on tässä ja nyt. Tätä hetkeä et
pysty elämään uudelleen. Tee sitä mitä juuri nyt
haluaisit joskus tehdä.
apaattiselta vaikutat..Tekstiä lukiessani sain sen kuvan, että ehkä olet elänytkin toisen kautta. Että tyydyit liian vähään.. Katkeruus pilkistää rivien välistä, ja se ei ole hyvä juttu.
Aikaa on niin kauan kuin itse haluaa, ja maailma on täynnä ihania asioita. Itse olet kuitenkin pääasemassa, ja itsestäsi sinun pitää pitää huolta jatkossa. Mahdollisuuksia on, jos tarvitsee apua. Luottamusta ihmisiin ei saa takaisin märehtimällä menneitä vaan ottamalla itseä niskasta kiinni.
En tahtoisi kuulostaa katkeralta.Olen kai hämmentynyt ja ehkä hieman peloissani?? En usko, että olen elänyt toisen kautta, olen pikemminkin elänyt toisen 'ohi'. Tämä on kuin sumuista elokuvaa katselisi. Matkustamme kaikesta huolimatta vielä pitkälle lomalle yhdessä. Perillä tapaamme minulle tärkeän henkilön - miehen. 'Syötetäänkö' minua nyt hänelle, kun minusta vihdoin tulee 'vapaa'??? Minkälaista tunnetta minun pitäisi siinä tapauksessa tuntea? Eikö minun tulisi täristä, vapista ja pyörtyillä onnesta?? Ainoa kuitenkin mitä kaipaan on omat hiljaiset hetkemme (ystäväni kanssa)ohikulkevia ihmisiä katsellen lentoaseman kuppilassa siellä kaukana. Ainoa 'palo' on haluni kertoa tämä suttuinen, usvainen tapahtuma hänelle. On tämä kyllä omituinen tunne. Harmaata edessä ja harmaata takana. Samalla ihan pikkainen halu tai uteliaisuus sanaa 'rakkaus' kohtaan. Taisi olla liian kauan hukassa. Minä olen ollut suhteessani tähän saakka oikeastaan aika onnellinen, joten en ihmettele vaikka 'märehdin'. Kiitos teille. Tämän harmaan mössön keskellä selkeät sanat tuntuvat virkistäviltä ja viileiltä. Ja niin pitääkin!