Tarina 29.12.2004 6:41:16
Se alkoi tutusti näivertää jo itseasiassa huhtikuun 10. Genitaaleja kutitti ja tuli katsottua naisia ja miehiä ahnehtien vartalojen kaaria, ja panetti niin, että itketti. Huomasin töissä flirttaavani toimiston tytöille katseita kerjäten, istuen haarat auki, kalu kiemurrellen. Oikein esittelin itseäni. Viime vuonna viraston pikkujouluissa, loistokkaassa kaatumahumalassa, pyysin kaikilta anteeksi edellistä kiimaani, joten tämä oli heille ikävän tuttua, ja moni oli hyvin, hyvin vaivaantunut. Itseasiassa se vain nauratti minua ja kannusti yhä härskimpään limakatseeseen, en minä rivoja sentään puhunut. Katse sen jo kertoi. Postinkantajallekin hymyilin maireasti, hampaat välkähdellen, vaivihkaa pyllistelin hänelle siinä kirjeluukuillamme. Saisin varmaan jossain toisessa työpaikassa syytteen seksuaalisesta häirinnästä, potkut myös. Mutta olin puhunut niin kai vakuuttavasti talvella juhlissamme ja jotkut tytöt sanoivat, että olisipa heidänkin miehensä tuollaisia. Eli että he ymmärsivät upeasti ja kihersivät sitten oikeastaan loppuvuoden. Sain diplomin töistä: KevätOrhi 2001. Erektio kesti tuolloin oikeastaan kuukauden.
Ystävä ehdotti ilmoituksen laittamisesta deittipalstalle. Hän päätti myös, että tekisimme ilmoituksesta mahdollisimman suoran ja että kuvailu poikkeuksellisesta intohimon kaudesta sävyttäisi sen jotenkin kohtalokkaaksi. "Naiset pitävät sellaisesta traagissävytteisestä naimisesta", hän kertoi maailmanmiehenä hyvin vakavalla äänellä. Nauroin! miten muka saisimme ilmoitukseen Greta Garbon äänen: I dont want to be alone.
Ilmoitus teksiteeveen sivulla 369 perjantaina, 29. lokakuuta 2000:
Oskarin mystinen kevätkiima. Turvallinen herkkä ori kaipaa Sinua, älyäsi, seikkailunhaluasi.
3456090
Oli ilmoitus tosiaankin suorahko ja traaginen. Tuo herkkä ori oli minusta hyvin keksitty. Edellisessä kevät hulmahduksessani olin istunut baarissa oikeastaan kuukauden, pidin kertyneet talvilomat ja ylityöt pois siinä, kesälomaakin viikon. Valloittavina värähtelivät sieraimeni kun nuuhkin kuuluvasti baaritiskillä viivähtäviä rakkausehdokkaita ja pohdin sopivia hurmaamistyylejä. Ja en nukkunut montakaan tuntia yössä, kun oirehdinta oli kliimaksivaiheessaan. Voimat loppuivatkin pian, olen jo 42-vuotias kuitenkin. Mutta siis asiallisesti lähestyin ihmisiä. Kerroin usein olevani mystinen, intohimoinen, turvallinen yhden illan seuralainen. Lisäksi tanssisin. Naiset kysyivät heti, että miten niin mystinen, ai mystinen metsätyömies vai? "Ei vaan asianajaja, vaikka halusin kyllä metsänhoitajaksi pikku poikana." vastasin ja niin silmät kirkastuivat mummosta teinipoikaan.. ja siitä oli helppo jatkaa tarinaa, kohta jo tanssimmekin, tarjosin muutaman drinkin, monesti päädyimme lähihotelliin kalliiden lakanoiden väliin, monasti emme (ja teimme temput milloin missäkin "Jännittävästi", eräskin sanoi). Joskus olin liian innokas ja sain iloiset pakit, släm! Niin silloin menin kotiin ihanan vaimoni viereen häpeillen.
Vaimoni Katriina sieti vierailuni kiimasyistä muidenkin vuoteissa, emme olleet eronneet, mutta kyllä inhosi sitä todella, en kuulemma ollut oma itseni. Hän patisti minut kaupungille "limailemaan vastenmielisesti". "Mene siitä, oksetat minua tuollaisena tahdottomana valheellisena nilviäisnaissankarina. HYI! Yöksi tulet kotiin! Sinne et jää vaikertamaan. Annan Sinulle pikaiset sitten, jos olen hereillä. Vielä ainakin 2 viikkoa jumalauta tuota. Mene hei ihan tosi lääkäriin tai jotain, tilaan sinulle ajan. Onhan tuolle nyt oltava jokin.. jotain.. Hei nyt lopeta! Oskari! Ulos! Vai että kiihottava…"
Ilmoituksen laitoin sekä mies-nainen, että mies-mies -palstoille. Muutama vastaus tulikin. Ehkä ilmoitukseni oli jotenkin visuaalisesti härnäävä?? Vastaajat olivat kaikki nimittäin eri alan ja tyylin taiteilijoita, toimittajia. Ja jokainen heistä tunsi toisensa sitten lopulta ja kaikki sekosivat kiimaani, joka oli heille inspiraatio kuulemma. Kauheaa sekoilua lopulta 5 ihmisen ryhminä. Niin että, että lääkäri Kaipiainen, mikä minulla oikeastaan on ja annatko minulle… lääkettä. Teillä on niin kauniit samettiset hiukset, ja tuoksut, hetkinen kevätpäivänhatulta.
Arttu
Se alkoi tutusti näivertää jo itseasiassa huhtikuun 10. Genitaaleja kutitti ja tuli katsottua naisia ja miehiä ahnehtien vartalojen kaaria, ja panetti niin, että itketti. Huomasin töissä flirttaavani toimiston tytöille katseita kerjäten, istuen haarat auki, kalu kiemurrellen. Oikein esittelin itseäni. Viime vuonna viraston pikkujouluissa, loistokkaassa kaatumahumalassa, pyysin kaikilta anteeksi edellistä kiimaani, joten tämä oli heille ikävän tuttua, ja moni oli hyvin, hyvin vaivaantunut. Itseasiassa se vain nauratti minua ja kannusti yhä härskimpään limakatseeseen, en minä rivoja sentään puhunut. Katse sen jo kertoi. Postinkantajallekin hymyilin maireasti, hampaat välkähdellen, vaivihkaa pyllistelin hänelle siinä kirjeluukuillamme. Saisin varmaan jossain toisessa työpaikassa syytteen seksuaalisesta häirinnästä, potkut myös. Mutta olin puhunut niin kai vakuuttavasti talvella juhlissamme ja jotkut tytöt sanoivat, että olisipa heidänkin miehensä tuollaisia. Eli että he ymmärsivät upeasti ja kihersivät sitten oikeastaan loppuvuoden. Sain diplomin töistä: KevätOrhi 2001. Erektio kesti tuolloin oikeastaan kuukauden.
Ystävä ehdotti ilmoituksen laittamisesta deittipalstalle. Hän päätti myös, että tekisimme ilmoituksesta mahdollisimman suoran ja että kuvailu poikkeuksellisesta intohimon kaudesta sävyttäisi sen jotenkin kohtalokkaaksi. "Naiset pitävät sellaisesta traagissävytteisestä naimisesta", hän kertoi maailmanmiehenä hyvin vakavalla äänellä. Nauroin! miten muka saisimme ilmoitukseen Greta Garbon äänen: I dont want to be alone.
Ilmoitus teksiteeveen sivulla 369 perjantaina, 29. lokakuuta 2000:
Oskarin mystinen kevätkiima. Turvallinen herkkä ori kaipaa Sinua, älyäsi, seikkailunhaluasi.
3456090
Oli ilmoitus tosiaankin suorahko ja traaginen. Tuo herkkä ori oli minusta hyvin keksitty. Edellisessä kevät hulmahduksessani olin istunut baarissa oikeastaan kuukauden, pidin kertyneet talvilomat ja ylityöt pois siinä, kesälomaakin viikon. Valloittavina värähtelivät sieraimeni kun nuuhkin kuuluvasti baaritiskillä viivähtäviä rakkausehdokkaita ja pohdin sopivia hurmaamistyylejä. Ja en nukkunut montakaan tuntia yössä, kun oirehdinta oli kliimaksivaiheessaan. Voimat loppuivatkin pian, olen jo 42-vuotias kuitenkin. Mutta siis asiallisesti lähestyin ihmisiä. Kerroin usein olevani mystinen, intohimoinen, turvallinen yhden illan seuralainen. Lisäksi tanssisin. Naiset kysyivät heti, että miten niin mystinen, ai mystinen metsätyömies vai? "Ei vaan asianajaja, vaikka halusin kyllä metsänhoitajaksi pikku poikana." vastasin ja niin silmät kirkastuivat mummosta teinipoikaan.. ja siitä oli helppo jatkaa tarinaa, kohta jo tanssimmekin, tarjosin muutaman drinkin, monesti päädyimme lähihotelliin kalliiden lakanoiden väliin, monasti emme (ja teimme temput milloin missäkin "Jännittävästi", eräskin sanoi). Joskus olin liian innokas ja sain iloiset pakit, släm! Niin silloin menin kotiin ihanan vaimoni viereen häpeillen.
Vaimoni Katriina sieti vierailuni kiimasyistä muidenkin vuoteissa, emme olleet eronneet, mutta kyllä inhosi sitä todella, en kuulemma ollut oma itseni. Hän patisti minut kaupungille "limailemaan vastenmielisesti". "Mene siitä, oksetat minua tuollaisena tahdottomana valheellisena nilviäisnaissankarina. HYI! Yöksi tulet kotiin! Sinne et jää vaikertamaan. Annan Sinulle pikaiset sitten, jos olen hereillä. Vielä ainakin 2 viikkoa jumalauta tuota. Mene hei ihan tosi lääkäriin tai jotain, tilaan sinulle ajan. Onhan tuolle nyt oltava jokin.. jotain.. Hei nyt lopeta! Oskari! Ulos! Vai että kiihottava…"
Ilmoituksen laitoin sekä mies-nainen, että mies-mies -palstoille. Muutama vastaus tulikin. Ehkä ilmoitukseni oli jotenkin visuaalisesti härnäävä?? Vastaajat olivat kaikki nimittäin eri alan ja tyylin taiteilijoita, toimittajia. Ja jokainen heistä tunsi toisensa sitten lopulta ja kaikki sekosivat kiimaani, joka oli heille inspiraatio kuulemma. Kauheaa sekoilua lopulta 5 ihmisen ryhminä. Niin että, että lääkäri Kaipiainen, mikä minulla oikeastaan on ja annatko minulle… lääkettä. Teillä on niin kauniit samettiset hiukset, ja tuoksut, hetkinen kevätpäivänhatulta.
Arttu
Vastaukset 1
Vanhimmat
vai niin.on se vaan surullista,toivotaan et
sä löydät jonkun.
;)