Ulkona vihmoo keväinen sade,
tuoksu tulvii nenään hentoisen kasteen.
Raikkauden täyttämä tuulahdus tuo
kaipuun polttavan,ikävän lailla haikean
soinnun.
Pisara kohtaa maailman
kovuuden ja keveyden, jonka säälimättä
polkunsa valitsee. Voikukat kukkii keltaisine ohuine lehtineen ja elämän epätietoisuus tunteiden aallokossa heittelehtii.
Keltainen väri kuvastaa
valoisuutta ja elämän siloista pintaa, tulppaanien väri toivottoman rakkauden
armotonta kipua. Jos voisi vihdoinkin helpotuksen saada,oman kullan vierellä levätä ja ajatella, että mikään ei voisi sitä enää evätä.
Esteitä ja mahdottomuutta, onko tämä kaikki vain irrottomuutta.
Rakkaus toisi kotiin paikkaan lämpimään, silloin tietäisi, että
olet perillä ,siellä missä olisi hyvä olla.
Paikkana loputtomuus; alla
pilven hattaroiden. Öisen kuun ja loisteen auringon. Onnellisten tähtien tuikkeen joka kantaa tiellä tuskaisen. Olet kaikki ja kokonaisuus, taivaankappaleiden kirkkain loiste sielussani.
Kanssasi tuntuisi kuin olisin taivaanradan tuolla puolen, pehmoisten peitteiden päällä, maailmassa jossa ulkopuolinen maailma eläisi omaa elämäänsä...
https://www.youtube.com/watch?v=g-k9Cvj9Hvo
tuoksu tulvii nenään hentoisen kasteen.
Raikkauden täyttämä tuulahdus tuo
kaipuun polttavan,ikävän lailla haikean
soinnun.
Pisara kohtaa maailman
kovuuden ja keveyden, jonka säälimättä
polkunsa valitsee. Voikukat kukkii keltaisine ohuine lehtineen ja elämän epätietoisuus tunteiden aallokossa heittelehtii.
Keltainen väri kuvastaa
valoisuutta ja elämän siloista pintaa, tulppaanien väri toivottoman rakkauden
armotonta kipua. Jos voisi vihdoinkin helpotuksen saada,oman kullan vierellä levätä ja ajatella, että mikään ei voisi sitä enää evätä.
Esteitä ja mahdottomuutta, onko tämä kaikki vain irrottomuutta.
Rakkaus toisi kotiin paikkaan lämpimään, silloin tietäisi, että
olet perillä ,siellä missä olisi hyvä olla.
Paikkana loputtomuus; alla
pilven hattaroiden. Öisen kuun ja loisteen auringon. Onnellisten tähtien tuikkeen joka kantaa tiellä tuskaisen. Olet kaikki ja kokonaisuus, taivaankappaleiden kirkkain loiste sielussani.
Kanssasi tuntuisi kuin olisin taivaanradan tuolla puolen, pehmoisten peitteiden päällä, maailmassa jossa ulkopuolinen maailma eläisi omaa elämäänsä...
https://www.youtube.com/watch?v=g-k9Cvj9Hvo
Vastaukset 3
Vanhimmat
taas niin nätti runo, tuo loppuosa varsinkin, tiedän ettei mulle ollut mutta kiitokset silti.
auringonsäteet tuo utumaisen tunnelman.
Kohta aurinkokin menee nukkumaan,
paistaakseen jälleen huomenna,
ja antaen kesäisen elämän tunnelma.
Hyvää yötä, kauniita unikuvia ja jaksamista huomiseen.
Totta hieno runo, mutta minä menin myrskyn silmään tänään katsomaan, että mitä tapahtuu, noh onneksi kävi hyvinkin... sitten kun tulin takaisin alkoi tulla sadetta joten kiireesti kotiin.
Persaukinen 2m kaljupää siinä aukoo, mitään ammusta ei ole millä laukoo!
Uhoaa tuhoja, omaksi mielituhoksi, ja toisten mielten hyvien ajatuksien tuhoksi.