Narsistimiehen kumppanina...

Olen 27 v nainen. Tapasin viime vuonna kesän lopulla miehen, joka asui toisella paikkakunnalla. Vietin kaiken vapaa-aikani miehen luona ja rakastuin täysin tähän hurmaavaan ja kaikin puolin ihanalta vaikuttavaan mieheen. Hän osti minulle kukkia, kehui ja vannoi rakkauttaan ja kertoi miten kovasti hän minua ikävöi arkisin kun en ollut hänen kanssaan. Puolen vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme muuttaa yhteen, hänen luoksensa. Minä sain helposti töitä ja kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Miehen käytös on kuitenkin muuttunut paljon siitä mitä se ennen yhteenmuuttoa oli. Toki olimme saaneet joskus riitaa aikaiseksi ennen yhteen muuttoakin ja tiedostin että mies on suuttuessaan hyvin äkkipikainen, eikä säästele sanojaan, mutta hänellä oli tapana lähteä tilanteesta pois, esim pihalle kävelemään ja rauhoittumaan. Nykyään mies syyttelee minua menneestä elämästäni ja suhteistani ja suuttuu jos suunnittelen jotain ilman häntä. Jos käyn moikkaamassa ystäviäni hän on takaisin tultuani vihainen ja piikittelee minulle "kenen kanssa kävit minua pettämässä" "tuliko eksiä vastaan" "täytyy varmaan itekin lähteä tästä reissuun" tai sitten hän saattaa arvostella ulkonäköäni, esim. haukkua läskiksi...minun pitäisi hänen mielestään vaan niellä nämä kommentit ja hetken päästä hän selittää minulle jotain omaa juttuaan, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen mieleestään on myös ok että hän vitsailee siitä miten helposti pystyisi pettämään minua. Luonnollisesti pahoitan kommenteista mieleni johon mies alkaa hetken kuluttua tivaamaan "mikä sulla nyt taas on?" vaikka ihan varmasti tietää että olen loukkaantunut hänen sanoistaan. Tämän jälkeen mies suuttuu minulle siitä että aina otan kaiken niin tosissani ja ilta päättyy siihen että hän mököttää ja menee nukkumaan ja jatkaa samaa vielä seuraavana päivänä. Hän saattaa suuttuessaan sanoa "en jaksa olla enää sun kanssa. Kerää kamas ja häivy" ja minuutin kuluttua vetää minua kainaloon ja kertoa miten rakastaa minua. Huomaan varovani paljon, mistä aiheista viitsin hänelle puhua, koska pelkään että hän saa päähänsä taas alkaa syyttää että haikailen eksieni perään. Tosiasia on se, että minulla ei ole ollut vakavaa parisuhdetta ennen häntä. Hän on myös huoritellut minua vaikka asia on niin että minun sänkykumppanit pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Hänellä itsellään on ollut monta pieleen mennytta parisuhdetta ja myös muutamia ei niin vakavia suhteita. Hän kertoi aikaisemmin minulle että on kerran lyönyt yhtä entistä kumppaniaan avokämmenellä poskelle, mutta vähän aikaa sitten paljastui että hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti myös muita kohtaan ja itsekin olen jo oman osani saanut..Kerran mies tukisti minua, painoi seinää vasten...ranteeseen ja kyynärpäähän olen saanut mustelmaa....silloin kun mieheni haluaa olla ihana hän on ihana.... Mutta jos sanon yhdenkin väärän sanan ja arvostelen jotain hänen tekemistään alkaa helvetti, jota saattaa kestää monta päivää...Mies väittää ettei jaksa riidellä ja häntä väsyttää johon olen monesti vastannut "miksi sitten aloitat?" Hänen mielestään minä olen se syy riitoihimme. Hän ei pääse menneisyydestäni yli vaikka itse en koskaan anna hänelle mitään syytä olla mustasukkainen. Parhaat ystäväni joiden kanssa vietän aikaa ovat kaikki naispuolisia. Mies väittää että tanssimme aina minun pillini mukaan eikä yhteisinä vapaapäivinä tehdä koskaan mitä hän haluaa. Olin aivan suu auki tuosta kommentista, koska monesti hän on vain ilmoittanut, että tänään pitää käydä hänen vanhempiensa luona ja minä olen kiltisti lähtenyt...kysyn melkein kaikkiin asioihin hänen mielipiteensä, verhojen vaihdosta lähtien, mutta hänen mielestään kaikki tapahtuu aina minun pääni mukaan...Olen ollut viime viikot todella surullinen siitä miten asiat ovat ajautuneet tähän pisteeseen... Työpaikka ja ystävät jäivät ja tulin miehen vuoksi aloittamaan uutta yhteistä elämää....Tuntuu että hukkaan itseni, mutten tiedä mitä tekisin. Aloitin vasta uuden työn ja muutin koko elämäni tänne, mutta minulla ei ole täällä yhtään ystävää. Perheeni ja ystäväni luulevat että kaikki sujuu hyvin, enkä tiedä kenelle avautuisin asiasta... Mietin eroa mutta toisaalta osa minusta toivoo että mies ymmärtäisi korjata tapansa.... Pelkään myös mitä muut ihmiset ajattelevat, jos eroamme, koska muutimme yhteen niin lyhyen ajan jälkeen ja teimme nopeita ratkaisuja. Tiedän ettei sitä pitäisi ajatella, mutta minua väsyttää myös ajatus siitä että kaikki pitäisi taas rakentaa uudelleen x(

Kaipaisin ajatuksi muilta samassa tilanteessa olevilta tai olleilta....Oletteko lähteneet suhteesta vai oletteko saaneet asioita rauhoittumaan.
2125
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Samassa tilanteessa olleena voin sanoa että miehesi ei muutu. Itse katsoin aina sormien läpi tapahtumia ja jaksoin uskoa että hän muuttuu. Ei muuttunut, paheni vain. Osasi kyllä esittää muuttuneensa pienen paussin jälkeen, mutta sama hirviö sieltä tuli esiin viikon kuluttua takaisin muutostani. Huorittelua, väkivaltaa, myös just sitä henkistä aina; sua ei huoli kukaan jos sä mut jätät, olet pelkkä nolla ym. Mulla kans oli vähän silloin kokemusta oikeasta parisuhteesta ja miten ihanaa sellasessa tasapainosessa suhteessa onkaan olla. Halusin vain rakkautta ja hyväksyntää enkä tajunut lähteä ennen kuin alkoi tulla muitakin iskuja kuin pelkkiä henkisiä. Pakkasin miehen töissä ollessa kamani ystäväni kanssa ja häivyin. Vittuilua ja vainoamista kännykän kautta siitä seurasi joksikin aikaa. Nyt olen hyvässä suhteessa enkä varmaan osaisi arvostaa miestäni sen paskan jälkeen niin kuin nyt! Muutos on iso, mutta muutoksesta seuraa lopulta aina pelkkää hyvää! Lähde kultapieni ja pelasta itsesi, ihan totta. Älä jää, se on virhe. Olet itse vastuussa omasta onnestasi ja sulla on oikeus olla onnellinen. Puhu ystäville ja vanhemmillesi että saat tuki- ja apujoukon ja sitten lähdet!! Voimia sisko!!

Äänestä

Tuollainen henkilö ei koskaan kykene muuttumaan, lapsia ei kannata hankkia.
Valmistele lähtösi, kun kerrot voi tulla turpaan yllättävänkin lujaa. Poliisi voi auttaa tavaroiden hakemisessa. Pääasia että et ala perumaan päätöstäsi, sitten kun olet sen tehnyt.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksinyhdessä- kirjoitti:

Olen 27 v nainen. Tapasin viime vuonna kesän lopulla miehen, joka asui toisella paikkakunnalla. Vietin kaiken vapaa-aikani miehen luona ja rakastuin täysin tähän hurmaavaan ja kaikin puolin ihanalta vaikuttavaan mieheen. Hän osti minulle kukkia, kehui ja vannoi rakkauttaan ja kertoi miten kovasti hän minua ikävöi arkisin kun en ollut hänen kanssaan. Puolen vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme muuttaa yhteen, hänen luoksensa. Minä sain helposti töitä ja kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Miehen käytös on kuitenkin muuttunut paljon siitä mitä se ennen yhteenmuuttoa oli. Toki olimme saaneet joskus riitaa aikaiseksi ennen yhteen muuttoakin ja tiedostin että mies on suuttuessaan hyvin äkkipikainen, eikä säästele sanojaan, mutta hänellä oli tapana lähteä tilanteesta pois, esim pihalle kävelemään ja rauhoittumaan. Nykyään mies syyttelee minua menneestä elämästäni ja suhteistani ja suuttuu jos suunnittelen jotain ilman häntä. Jos käyn moikkaamassa ystäviäni hän on takaisin tultuani vihainen ja piikittelee minulle "kenen kanssa kävit minua pettämässä" "tuliko eksiä vastaan" "täytyy varmaan itekin lähteä tästä reissuun" tai sitten hän saattaa arvostella ulkonäköäni, esim. haukkua läskiksi...minun pitäisi hänen mielestään vaan niellä nämä kommentit ja hetken päästä hän selittää minulle jotain omaa juttuaan, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen mieleestään on myös ok että hän vitsailee siitä miten helposti pystyisi pettämään minua. Luonnollisesti pahoitan kommenteista mieleni johon mies alkaa hetken kuluttua tivaamaan "mikä sulla nyt taas on?" vaikka ihan varmasti tietää että olen loukkaantunut hänen sanoistaan. Tämän jälkeen mies suuttuu minulle siitä että aina otan kaiken niin tosissani ja ilta päättyy siihen että hän mököttää ja menee nukkumaan ja jatkaa samaa vielä seuraavana päivänä. Hän saattaa suuttuessaan sanoa "en jaksa olla enää sun kanssa. Kerää kamas ja häivy" ja minuutin kuluttua vetää minua kainaloon ja kertoa miten rakastaa minua. Huomaan varovani paljon, mistä aiheista viitsin hänelle puhua, koska pelkään että hän saa päähänsä taas alkaa syyttää että haikailen eksieni perään. Tosiasia on se, että minulla ei ole ollut vakavaa parisuhdetta ennen häntä. Hän on myös huoritellut minua vaikka asia on niin että minun sänkykumppanit pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Hänellä itsellään on ollut monta pieleen mennytta parisuhdetta ja myös muutamia ei niin vakavia suhteita. Hän kertoi aikaisemmin minulle että on kerran lyönyt yhtä entistä kumppaniaan avokämmenellä poskelle, mutta vähän aikaa sitten paljastui että hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti myös muita kohtaan ja itsekin olen jo oman osani saanut..Kerran mies tukisti minua, painoi seinää vasten...ranteeseen ja kyynärpäähän olen saanut mustelmaa....silloin kun mieheni haluaa olla ihana hän on ihana.... Mutta jos sanon yhdenkin väärän sanan ja arvostelen jotain hänen tekemistään alkaa helvetti, jota saattaa kestää monta päivää...Mies väittää ettei jaksa riidellä ja häntä väsyttää johon olen monesti vastannut "miksi sitten aloitat?" Hänen mielestään minä olen se syy riitoihimme. Hän ei pääse menneisyydestäni yli vaikka itse en koskaan anna hänelle mitään syytä olla mustasukkainen. Parhaat ystäväni joiden kanssa vietän aikaa ovat kaikki naispuolisia. Mies väittää että tanssimme aina minun pillini mukaan eikä yhteisinä vapaapäivinä tehdä koskaan mitä hän haluaa. Olin aivan suu auki tuosta kommentista, koska monesti hän on vain ilmoittanut, että tänään pitää käydä hänen vanhempiensa luona ja minä olen kiltisti lähtenyt...kysyn melkein kaikkiin asioihin hänen mielipiteensä, verhojen vaihdosta lähtien, mutta hänen mielestään kaikki tapahtuu aina minun pääni mukaan...Olen ollut viime viikot todella surullinen siitä miten asiat ovat ajautuneet tähän pisteeseen... Työpaikka ja ystävät jäivät ja tulin miehen vuoksi aloittamaan uutta yhteistä elämää....Tuntuu että hukkaan itseni, mutten tiedä mitä tekisin. Aloitin vasta uuden työn ja muutin koko elämäni tänne, mutta minulla ei ole täällä yhtään ystävää. Perheeni ja ystäväni luulevat että kaikki sujuu hyvin, enkä tiedä kenelle avautuisin asiasta... Mietin eroa mutta toisaalta osa minusta toivoo että mies ymmärtäisi korjata tapansa.... Pelkään myös mitä muut ihmiset ajattelevat, jos eroamme, koska muutimme yhteen niin lyhyen ajan jälkeen ja teimme nopeita ratkaisuja. Tiedän ettei sitä pitäisi ajatella, mutta minua väsyttää myös ajatus siitä että kaikki pitäisi taas rakentaa uudelleen x(

Kaipaisin ajatuksi muilta samassa tilanteessa olevilta tai olleilta....Oletteko lähteneet suhteesta vai oletteko saaneet asioita rauhoittumaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu