Sain perinnöksi autotallin ja parin huoneen käsittävän piharakennuksen. Sen sijaan muut henkilöt perivät päärakennuksen ja tontin, jolla tämä minunkin rakennukseni siis on. Nämä toiset ilmeisesti haluaisivat myydä kaiken perunkirjoituksen jälkeen.
Mitä tapahtuu, jos en halua myydä omaa rakennustani (kennellekään)? Voivatko he jollain tavalla pakottaa?
Kiitos.
Mitä tapahtuu, jos en halua myydä omaa rakennustani (kennellekään)? Voivatko he jollain tavalla pakottaa?
Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onpa idioottimaisin testamentti ikinä.
Rakennusten ja maapohjan omistuksen pitäisi aina olla sama. Muuten joudutaan pohtimaan juuri tämän kaltaisia ongelmia.
Kysymykseesi ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Koittakaa sopia jotain.
Sama ongelma on edessä jos lahjoitetaan lapselle tontti jolle hän sitten yhdessä puolisonsa kanssa rakentaa talon. Parhaassa tapauksessa tuo tontti vielä määrätään avio-oikeudesta vapaaksi. Sitten kun erotaan, onkin kiva riidellä siitä miten omaisuus jaetaan. Tai jos se myydään, niin mikä osa kauppahinnasta oli maapohjan hintaa ja mikä rakennuksen hintaa.
Tästä näyttäisikin olevan tulossa kova riita.
Sopiminen ei näytä onnistuvan, koska rakennuksen arvosta ollaan täysin eri mieltä.
Eikö siis tuohonkaan ole mitään vastausta, että voivatko he pakottaa minut myymään (tai purkamaan&siirtämään) rakennuksen?
Voivat jollei sinulla ole oikeutta pitää tönöäsi heidän maallaan (esim. maanvuokrasopimusta).
Kuka sinulle on noin kurjan tempun testamentillaan tehnyt?
Kyseessä on erään lähisukulaiseni testamentti.
Kannattaisiko sitten ennemmin purkaa koko rakennus, jotta hekään eivät pääse hyötymään siitä? Sen verran vähän he ovat siitä nimittäin tarjonneet.
Entä kenelle mahtaa kuulua betonialusta, jonka päällä tontti seisoo? Katsotaanko sen olevan osa rakennustani vai ei?
Tarkoitan tuolla siis sitä osaa, joka on minun rakennukseni alla.
Betonilattia/jalusta liene rakenuksen ainesosa, eli osa rakenusta.
Testamentti on tosiaankin sangen epäonnistunut. Rakennuksen omistusta ei pitäisi juuri koskaan erottaa maapohjan omistuksesta.
Näin vähän ajattelinkin.