Mitä tämä on?

Oon ollu jo pitkään ihan hukassa itteni kanssa koska en tiedä mikä mulla on mutta haluaisin nopeasti vaan apua ja selityksiä. Tää tila on kestäny noin 8 kuukautta. Oon siis yhdeksännellä luokalla, kohta kesälomalainen. Mua ahdistaa ihan älyttömästi sosiaaliset tilanteet, ainoat paikat jonne lähen vapaa ehtosesti kotoa on poikaystävän koti. Esimerkiksi ulos, kaupungille tai vaikka kouluunki lähteminen on mulle aina iso kynnys. Koulussaki ainoat ihmiset joihin luotan on omat luokkalaiset johtuen siitä että oon tuntenu heidät yhdeksän vuotta, osan jopa tarhasta saakka. Tuntuu että koulussaki kaikki, jopa pienimmät oppilaat ois mua vastaan ja puhuis musta paskaa selän takana ja mun kuullen. Tuntuu ku kaikki yökkis mulle tai nyrpistäis nenää. Kerran mulle kävi niin ku tulin kouluun, että kuulin jonkun yökkivän mun takana ja sitte käännyin kattomaan eikä siellä ollukkaan ketään. Välillä tuntuu että kuulen omiani ja monesti kuulen jopa omien kavereiden sanovan hyi mulle. Sitte tietenki alan tingata että "mihin sä sanoit hyi" ja sittepä kaverit monesti ihmettelevät ja sanovat ettevät ole sanoneet niin vaan kertovat sanoneensa jotain aivan muuta. Välillä mun on hieman vaikea luottaa jopa omiin kavereihin. Tämmöset samanlaiset oireet toistuu myös kadulla kävellessä tuntemattomien ihmisten kohdalla. Tän myötä mulle on noussut sellanen ihmispelko ja ihmisviha, tuntuu ettei missän saa olla rauhassa. Sen myötä olen yhä enemmän ja enemmän alkanut viettää aikaa yksin kotona. Mulla on ollu aika paljon kaikkea elämässä viimisen viiden vuoden aikana, joten uskon niiden vaikuttaneen tähän. Tän kanssa eläminen on ihan hirveetä ja on tuonut mukanaan vihasta käyttäytymistä ja ahdistuneisuutta, ajoittaista alkoholin käyttöä (joka loppui kiinni jäätyä), sosiaalisten suhteiden huononemista kun ei vaan jaksa nähdä kavereita, itsetuhoisia ajatuksia ja lähimmäisten huolen. Käyn puhumassa yhessä nuorille suunnatussa paikassa, mutta en koe sen vielä auttaneen. Toistan siis itseäni, mikä mulla on?
153
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kuulostaa siltä, että sinulla olisi ahdistuneisuushäiriö. Terapiaa tarvitset välittömästi. Kuinka usein käyt terapiassa? Ota sosialityöntekijöihin yhteyttä ja kerro tilanteestasi, myös niistä jotka tuntuu kiusalliselta.

Oletko miettinyt psykiatrista sairaalaa? Siellä saisit tukea ongelmiin. Hoito olisi sinulle hyväksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hallon68 kirjoitti:

Oon ollu jo pitkään ihan hukassa itteni kanssa koska en tiedä mikä mulla on mutta haluaisin nopeasti vaan apua ja selityksiä. Tää tila on kestäny noin 8 kuukautta. Oon siis yhdeksännellä luokalla, kohta kesälomalainen. Mua ahdistaa ihan älyttömästi sosiaaliset tilanteet, ainoat paikat jonne lähen vapaa ehtosesti kotoa on poikaystävän koti. Esimerkiksi ulos, kaupungille tai vaikka kouluunki lähteminen on mulle aina iso kynnys. Koulussaki ainoat ihmiset joihin luotan on omat luokkalaiset johtuen siitä että oon tuntenu heidät yhdeksän vuotta, osan jopa tarhasta saakka. Tuntuu että koulussaki kaikki, jopa pienimmät oppilaat ois mua vastaan ja puhuis musta paskaa selän takana ja mun kuullen. Tuntuu ku kaikki yökkis mulle tai nyrpistäis nenää. Kerran mulle kävi niin ku tulin kouluun, että kuulin jonkun yökkivän mun takana ja sitte käännyin kattomaan eikä siellä ollukkaan ketään. Välillä tuntuu että kuulen omiani ja monesti kuulen jopa omien kavereiden sanovan hyi mulle. Sitte tietenki alan tingata että "mihin sä sanoit hyi" ja sittepä kaverit monesti ihmettelevät ja sanovat ettevät ole sanoneet niin vaan kertovat sanoneensa jotain aivan muuta. Välillä mun on hieman vaikea luottaa jopa omiin kavereihin. Tämmöset samanlaiset oireet toistuu myös kadulla kävellessä tuntemattomien ihmisten kohdalla. Tän myötä mulle on noussut sellanen ihmispelko ja ihmisviha, tuntuu ettei missän saa olla rauhassa. Sen myötä olen yhä enemmän ja enemmän alkanut viettää aikaa yksin kotona. Mulla on ollu aika paljon kaikkea elämässä viimisen viiden vuoden aikana, joten uskon niiden vaikuttaneen tähän. Tän kanssa eläminen on ihan hirveetä ja on tuonut mukanaan vihasta käyttäytymistä ja ahdistuneisuutta, ajoittaista alkoholin käyttöä (joka loppui kiinni jäätyä), sosiaalisten suhteiden huononemista kun ei vaan jaksa nähdä kavereita, itsetuhoisia ajatuksia ja lähimmäisten huolen. Käyn puhumassa yhessä nuorille suunnatussa paikassa, mutta en koe sen vielä auttaneen. Toistan siis itseäni, mikä mulla on?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu