Apua, mä oon ihastunut opeen. Mä oon täysi-ikäinen nainen, hän on yli 2 kertaa vanhempi mies. Hän on ilmeisesti naimisissa, kun hänellä on sormus.
Vihaan itseäni sen takia, että mä oon ihastunut. Sellaista ei tapahtunut ikinä, mulla on aina ollut korkea moraali. Varattu mies ei ole mies. En aiheuttaisi koskaan surua kenellekään. Mä sain paljon surua ja en haluaisi, että jonkun vaimo/tyttöystävä saisi surua, varsinkin mun takia. Tiedän ihan hyvin, miltä tuntuu, kun menettää joku, jota rakastaa, en halua, että joku muu tuntee.
Oon sinkku ja etsin reippaasti sitä oikeaa, mutta ei mua klikkaa kenenkään kanssa :( Teen jotain koko ajan, mulla on mielenkiintoinen elämä, paljon harrastuksia, ei ole paljon vapaa-aikaa.
Kamalaa, mutta silti en voi lakata ajattelemasta ihastustani. Hän on komea, pitkä, ystävällinen, kohtelias ja aina niin rauhallinen mies. Tykkään kaikesta hänessä. Joka kerta kun näen hänet, mulla on perhosia vatsassa, joka kerta en voi ajatella mitään monta päivää. Ymmärrän kyllä, etten mä oikeastaan tiedä mitään hänestä. Meillä ei ollut usein hänen oppitunteja - vain kerran viikossa tai joka toinen viikko. Mutta aina kun törmäsin häneen koulussa, hän jutteli mun kanssa mielellään, vaikka ei ollut syitä, ja hymyili aina mulle ja näytti niin iloiselta. Silloin tällöin kun meillä ei ollut hänen tunteja, hän kävi kysymässä mitä kuuluu. Joka kerta kun en huomannut häntä ja en moikkanut, hän moikkasi mut kovaäänisesti, vaikka ei hän välittänyt, jos joku muu ei moikkanut. Hän kehui mut eniten ja jutteli mun kanssa eniten. Eli tuntuu, että se ois kiinnostunut musta.
En kertonut hänelle koskaan, että oon ihastunut häneen, enkä meinaa tehdä mitään.
Mä valmistuin ja en näe häntä enää. Nyt tajuan, etten näe häntä enää, ja mulla on niin paha olo. Sydän särkyi. Auttakaa, miten mä voin unohtaa hänet???
Vihaan itseäni sen takia, että mä oon ihastunut. Sellaista ei tapahtunut ikinä, mulla on aina ollut korkea moraali. Varattu mies ei ole mies. En aiheuttaisi koskaan surua kenellekään. Mä sain paljon surua ja en haluaisi, että jonkun vaimo/tyttöystävä saisi surua, varsinkin mun takia. Tiedän ihan hyvin, miltä tuntuu, kun menettää joku, jota rakastaa, en halua, että joku muu tuntee.
Oon sinkku ja etsin reippaasti sitä oikeaa, mutta ei mua klikkaa kenenkään kanssa :( Teen jotain koko ajan, mulla on mielenkiintoinen elämä, paljon harrastuksia, ei ole paljon vapaa-aikaa.
Kamalaa, mutta silti en voi lakata ajattelemasta ihastustani. Hän on komea, pitkä, ystävällinen, kohtelias ja aina niin rauhallinen mies. Tykkään kaikesta hänessä. Joka kerta kun näen hänet, mulla on perhosia vatsassa, joka kerta en voi ajatella mitään monta päivää. Ymmärrän kyllä, etten mä oikeastaan tiedä mitään hänestä. Meillä ei ollut usein hänen oppitunteja - vain kerran viikossa tai joka toinen viikko. Mutta aina kun törmäsin häneen koulussa, hän jutteli mun kanssa mielellään, vaikka ei ollut syitä, ja hymyili aina mulle ja näytti niin iloiselta. Silloin tällöin kun meillä ei ollut hänen tunteja, hän kävi kysymässä mitä kuuluu. Joka kerta kun en huomannut häntä ja en moikkanut, hän moikkasi mut kovaäänisesti, vaikka ei hän välittänyt, jos joku muu ei moikkanut. Hän kehui mut eniten ja jutteli mun kanssa eniten. Eli tuntuu, että se ois kiinnostunut musta.
En kertonut hänelle koskaan, että oon ihastunut häneen, enkä meinaa tehdä mitään.
Mä valmistuin ja en näe häntä enää. Nyt tajuan, etten näe häntä enää, ja mulla on niin paha olo. Sydän särkyi. Auttakaa, miten mä voin unohtaa hänet???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Unohdat vain.
Joo, toivottovasti aika auttaa...
se on paskaa täysin paska, katselee muita naisia, ja pane
ja vanha hyi
mä oon itse nainen ja kiinnostunut miehistä :D :D :D
Ihastuminen on niin luonnollista.Sitä tapahtuu ihmisten välillä.Tunteet heräävät ja voimistuvat toista kohtaan.Anna niiden tulla ja olla.Ne ovat aina tärkeitä vaikkeivat johtaisikaan sen enempään.
Jälkeenpäin ihastumisen kohdalla voi olla kiitollinen niistä tunteista.Tunsin ne.Hän oli tärkeä.Rakas ihminen.Ihastuminen opettaa sen miten tärkeä toisesta voi tulla elämääsi.Ihan tietämättäsi.Aina ihastuksen kanssa ei jaeta elämää.Molemmat jatkavat omaansa.Tietävät olleensa tärkeitä toinen toisilleen.Kiitos kun sain vielä ihastua.
Kiitos!
Olet oikeassa, kannattaa koittaa löytää hyviä puolia tästä tilanteesta.
Olin ainakin onnellinen vähän aikaa ja olen onnekas, koska sain mahdollisuuden tutustua niin mukavaan ihanaan ihmiseen.
Nyt täytyy mennä eteenpäin yksin.
Sitä ihastuu ihaniin ihmisiin, jotka kohtelevat sua hyvin ja oikein. Kunnioittavat ja kannustavat. Ilahtuvat nähdessään sut. Mitäpä siitä. Niitä samoja ominaisuuksia kannattaa katsella etsiessään tulevaa kumppania. Tsemppiä.
Kiitos :)
Meinaan varmasti etsiä samoja ominaisuuksia...
Vuosi on mennyt. En pysty silti unohtamaan sinua V. :( Laittaisit mulle viestin. Sä tiedät mun puhelinnumeron ja sähköpostin ja kuulit varmaan tuttavilta, missä olen töissä. Sä tiedät mistä mut löytää...
Tuskin luet sitä. Olet jo varmaan unohtanut minut.
Mutta en voi unohtaa päivää, kun kohtasin sinut kahvilassa ja sä sanoit eräästä asiasta "se ei ole vaalea". Siinä päivänä sun katse vei jalat alta. Näin susta unta viime yönä :(