Taas on kansakunta yhtenä nyyhkimässä tv-kyyneleitä. Puhutaan surusta, mälvätään kriisistä, jauhetaan murheesta. Lähimmäistä ei kotimaassa huomata vaikka mätänis. Ei, siihen tarvitaan joku hyväosainen poppari johonkin fantastiseen lomaparatiisitsunamiin niin jo vollotetaan kaduilla ja kerätään rahaa lämpö sydämessä. Suomalaiset ovat mediassa elävää hollywoodin hapattamaa roskaporukkaa.
Sudanin sadoissa tuhansissa luurankolapsissa ei ole ihan yhtä paljon tragedian glamouria kuin meikäläisten rikkaiden huvittelijoiden ' vaatimattomissa ja uhrautuvissa' Aasian matkailupalvelijoissa...
Sudanin sadoissa tuhansissa luurankolapsissa ei ole ihan yhtä paljon tragedian glamouria kuin meikäläisten rikkaiden huvittelijoiden ' vaatimattomissa ja uhrautuvissa' Aasian matkailupalvelijoissa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä,olen itse samaa mieltä 90 luvulla laman ja konkurssien runtelemassa suomessa,tuli ennätysmäärä avioeroja,itsemurhia jopa kokonaisia perheitä riisti hengen itseltään.Heille sanottiin vain,mitäs rupesitte yrittäjäksi,no leveämmän leivätoivossa ehkä!Samaa voisimme kysyä heiltä,leipähän heillä oli jo leveämpää.
mutta menin tekemään sen feminismi palstalla, jossa sain vastaukseksi että olen kylmä ja tunteton ihminen.
Vaikka olisinkin, se ei muuta sitä tosiasiaa, että touhu alkaa muistuttaa suurta sirkusta.
Mieleen tuli tänä aamuna myös, kun kaupungilla aamulla näin iltapäivälehden lööpin, että sekoaako osa porukasta surusta, kuten me toiset ilosta ja onnesta?
Hyvä määritelmä tuo tv-kyynel ja hyvin oikeaan osunut.
Myös mietin, että millä perusteella vainaja saa vastaanoton joka tänään toteutui? Lähes valtiolliset hautajaiset, vaikka ei vieläkään hautaan laskettu. Miksi hänen lähimpänsä eivät olleet riittävät vastaanottajat, valtion johdon mielestä? Vaan tarvittiin poliisisaattueet ja piispat ja valtion pääministerikin paikalle torvisoiton kera?
Kaikkia ulkomailla kuolleita ei oteta näin vastaan.
Siis millä perusteella näin tehdään?
Olen täysin samaa mieltä edellisten kanssa, kylläpäs alkaa menemään yli ymmärryksen.
Suru on suru, siihen auttaa aika, ei tällainen vouhotus kaikkine vastaanottajaisineen.
Tuli vaan mieleen, että kuinka otetaan YK-joukoisssa menehtynyt sotilas vastaan kun sinkki arkussa koto maahan roudataan??!
Onko nyt tehty historiallien pelinavaus/käytäntö suomalaisvainajien kotiinpaluun suhteen, niinkuin yleisellä tasolla? Vai onko taas kerran seurattu Ruotsin esimerkkiä? On siinä pää- ja muilla ministereillä kova homma rampata lentoasemilla vastaanottamassa suomalaisvainajia!? Ovatko Aasian katastrofin uhrit jotenkin erityisasemassa, vai mistä on kysymys?
Kaikki kunnia ja lämpimin osanottoni omaisille, mutta ....
Itse menetin veljeni Bankokissa tapahtuneessa lento-onnettomuudessa ja silloinkin oli tunnistamisvaikeuksia, joten tiedän tunteen ja tunnelman.
Näin, kuulin ja selvisin Phuketin aalloista. Ei siellä hysteerisesti itketty. Kuolleet korjattiin, paikat siistittiin, elämä palasi parissa päivässä lähes normaaliin. Teatteri on täällä, etenkin iltapäivälehdet. Vaikka millä ne eläisivät, jos vain kehitysmaiden kurjuudesta kertoisivat. Vika on meissä kaikissa itsessämme.