Minua ihmetyttää viime päivien yksipuolinen uutisointi hankkeilla olevasta pääsykoeuudistuksesta. Ääneen ovat vain päässeet ne tahot jotka väkisin haluaa luopua pääsykokeista. Pääsykokeista luopuminen olisi kohtalokas virhe.
Itse en lukioaikana ollut millään tavalla tarpeeksi kypsä tietämään mitä elämältä haluan saatika keskittymään koulunkäyntiin. Elin lapsuutta ja nuoruutta ilman turhia menestymispaineita tai stressiä. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 7,7 ja yo-kokeista sain M:n paperit. Hain lukemaan ammattikorkeakouluun maanmittausinsinööriksi. Valmistuin 25-vuotiaana ja työskentelin ammatissani kymmenisen vuotta kunnes päätin toteuttaa pitkäaikisen haaveeni: hain lääketieteelliseen. Pääsin kiitos 5 kuukauden kovan lukemisen ansiosta sisälle ensiyrittämällä. Vuoden päästä valmistun lääkäriksi. Se ei olisi koskaan ollut mahdollista, mikäli yo-paperit olisivat ratkaisseet opiskelupaikan kohtalon.
Olen kiitollinen siitä, että järjestelmämme mahdollistaa ahkeraa, periksiantamatonta yrittäjää. Itselläni on neljä lasta (12-, 10-, 7- ja 5-vuotiaita). Minua suorastaan hirvittää ajatus siitä, että yksi koe 18-19-vuotiaana tehtynä ratkaisee jolaisen opintokohtalon. Kaikki ei ole varhaiskypsiä ja kun mietin omaa lukioaikaa, niin en todellakaan ollut valmis lääkäriopintoihin. Olin rauhaton ja lapsenmielinen sielu, joka ei todellakaan tietänyt mitä tulevaisuudelta haluaa. Kun näen omia lapsiani, näen itseni: lapsenmielisiä, huolettomia ja liikunnallisia. Ei mitään kympin oppilaita, mutta äärettömän hyväsydämisiä ja terveellä tavalla eheitä yksilöitä. Minua kauhistuttaa ajatus missä minun lapset (ja kaikkien muiden lasten) pitää alkaa taistelemaan opiskelupaikoista jo 15-16 -vuotiaina. Ei se ole millään tavalla tervettä!
Luin perustelut uudistukselle (ei haluta kuormittaa abeja liikaa, vain kolmasosa tuoreista ylioppilaista aloittaa heti opinnot, alalle saadaan oikeat ihmiset). Anteeksi vain rouva opetusministeri. Ensinäkin kaikki tähänkin asti ovat olleet abeja ja mielestäni jos jotain oikeasti haluaa, niin sen eteen on valmis tekemään työtä. Alhainen aloitusprosentti johtuu yksinomaan siitä, että puolet (miehet) menevät lukion jälkeen asepalvelukseen. Ei mistään muusta. Ja sitten lopuksi se tosiasia, että pääsykokeiden ansiosta tuleva opiskelija tulee tutuksi alan opetuksilla ja ne jotka jaksavat puurtaa ovat aivan varmasti opiskelupaikkansa ansainneet. Me olemme motivoituneita ja intohimoisia. Siksi olemme saaneet opiskelupaikan.
Uusi järjestelmä suosii kilttejä, rauhallisia, varhaiskypsiä nuoria. Se on kaikin tavoin vääränlainen tapa uudistaa yliopistoihin pääsemistä. Järki käteen päättäjät!
Itse en lukioaikana ollut millään tavalla tarpeeksi kypsä tietämään mitä elämältä haluan saatika keskittymään koulunkäyntiin. Elin lapsuutta ja nuoruutta ilman turhia menestymispaineita tai stressiä. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 7,7 ja yo-kokeista sain M:n paperit. Hain lukemaan ammattikorkeakouluun maanmittausinsinööriksi. Valmistuin 25-vuotiaana ja työskentelin ammatissani kymmenisen vuotta kunnes päätin toteuttaa pitkäaikisen haaveeni: hain lääketieteelliseen. Pääsin kiitos 5 kuukauden kovan lukemisen ansiosta sisälle ensiyrittämällä. Vuoden päästä valmistun lääkäriksi. Se ei olisi koskaan ollut mahdollista, mikäli yo-paperit olisivat ratkaisseet opiskelupaikan kohtalon.
Olen kiitollinen siitä, että järjestelmämme mahdollistaa ahkeraa, periksiantamatonta yrittäjää. Itselläni on neljä lasta (12-, 10-, 7- ja 5-vuotiaita). Minua suorastaan hirvittää ajatus siitä, että yksi koe 18-19-vuotiaana tehtynä ratkaisee jolaisen opintokohtalon. Kaikki ei ole varhaiskypsiä ja kun mietin omaa lukioaikaa, niin en todellakaan ollut valmis lääkäriopintoihin. Olin rauhaton ja lapsenmielinen sielu, joka ei todellakaan tietänyt mitä tulevaisuudelta haluaa. Kun näen omia lapsiani, näen itseni: lapsenmielisiä, huolettomia ja liikunnallisia. Ei mitään kympin oppilaita, mutta äärettömän hyväsydämisiä ja terveellä tavalla eheitä yksilöitä. Minua kauhistuttaa ajatus missä minun lapset (ja kaikkien muiden lasten) pitää alkaa taistelemaan opiskelupaikoista jo 15-16 -vuotiaina. Ei se ole millään tavalla tervettä!
Luin perustelut uudistukselle (ei haluta kuormittaa abeja liikaa, vain kolmasosa tuoreista ylioppilaista aloittaa heti opinnot, alalle saadaan oikeat ihmiset). Anteeksi vain rouva opetusministeri. Ensinäkin kaikki tähänkin asti ovat olleet abeja ja mielestäni jos jotain oikeasti haluaa, niin sen eteen on valmis tekemään työtä. Alhainen aloitusprosentti johtuu yksinomaan siitä, että puolet (miehet) menevät lukion jälkeen asepalvelukseen. Ei mistään muusta. Ja sitten lopuksi se tosiasia, että pääsykokeiden ansiosta tuleva opiskelija tulee tutuksi alan opetuksilla ja ne jotka jaksavat puurtaa ovat aivan varmasti opiskelupaikkansa ansainneet. Me olemme motivoituneita ja intohimoisia. Siksi olemme saaneet opiskelupaikan.
Uusi järjestelmä suosii kilttejä, rauhallisia, varhaiskypsiä nuoria. Se on kaikin tavoin vääränlainen tapa uudistaa yliopistoihin pääsemistä. Järki käteen päättäjät!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jalkaanhan tuolla itseään ammutaan, kun yhä enempi rupeaa viipymään lukiossa sen 4 vuotta kolmen sijasta. Kuitenkin pitäisi jo periaatteesssa yläasteen lopulta tietää mihin hauaa lukion jälkeen, että voi valita kurssit sopivasti.
Olen paljolti samaa mieltä. Lisään vain vielä yhden näkökohdan.
Jos pelkällä hyvällä yo-todistuksella pääsee joka paikkaan, tehdään paljon vääriä ratkaisuja helppouden vuoksi. Joka ei viitsi nähdä pääsykokeiden vaivaa, harvoin menestyy opinnoissakaan.
Yksi perustelu pääsykokeiden lopettamiselle on varmasti niiden kalleus oppilaitoksille ja siten meille kaikille veronmaksajille. Sitä paitsi pääsykokeet eräille aloille asettavat hakijat lähtökohdiltaan eriarvoiseen asemaan. Toisilla on varaa kalliisiin valmennuskursseihin, toisilla taas ei.
Koulutus on kuitenkin yhteiskunnalle kallista. Siksi on tärkeää, että valikoidaan opiskelijoiksi mahdollisimman oikeat ihmiset oikeille aloille. Tähän tarvitaan pääsykokeet. Säästäminen pääsykokeet lopettamalla tulee kalliiksi.
Hyviä pointteja. Valmennuskurssiasiaan lisäisin vielä, että tuskin valmennuskurssit mihinkään häviäisivät. Niitä vain alettaisiin entistä tehokkaammin tarjota abeille ja mahdollisesti jo alemmillekin luokka-asteille hyvien tulosten varmistamiseksi. Ja taas olisivat oppilaat eriarvoisessa asemassa.