pulma....

en tiedä mistä aloittaa... me ollaan seurusteltu kohta 5-vuotta ja viimeiset 10 kuukautta meil on ollu vapaasuhde. Eli kumpikin saa mennä niinkuin huvittaa. Vieraan kanssa sänkyyn menemisestä ei varsinaisesti ole sovittu mut on itsestään selvää ku yhdes asutaan et kotiin ei voi vieraita tuoda. Toistaiseksi mieheni on tullut reissuiltaa kotiin yöksi.

Itse olen ollut yötä miehen luona ja asiasta ei tiedä kukaan. mies on poikaystäväni kaveri. ja myönnän et mulla on tunteita tätä tyyppiä kohtaan... (en tunne mitään seksuaalista vaan viihdyn miehen seurassa) Poikaystävällä ei ole mitään tietoa ja ehkä parempi niin. En halua sotkea heidän välejään miehen ja mun ystävyydellä. mies ehkä haluaisi enemmän mut mä en ole valmis sellaiseen kun välitän poikaystävästäni.

Idea vapaasta suhteesta lähti siitä kun riitelimme jatkuvasti ja kumpaakin tympäisi pakonomainen ajatus siitä että mennään aina yhdessä jokapaikkaan, olihan niin menty jo neljä vuotta. Ja ottaen huomioon et poikaystäväni on tosiaan ensimmäinen poikaystävä ja ensimmäinen seksipartneri. Tunnen itseni ja tiedän etten pysty hyppäämään sänkyyn tuosta vain baari-illan jälkeen ventovieraan kanssa, jos tutunkaan. Mutta olen ruennut miettimään pystyiskö poikaystäväni? Miehethän ajattelvat usein alapäällään tai ovat jokseenkin sen vietävissä... Tämä poikaystäväni kaveri sanoi mulle et mistä mä tiedän mitä mieheni tekee kun olen töissä ja hän kotona... että onko mieheni niin viaton kun antaa ymmärtää. (mieheni ei kuulema voisi mennä sänkyyn muiden kanssa, ja olen saanut sen kuvan ettei hän välitä muista naisista) Tai mitä hän touhuaa baarissa poikien kanssa...ennen en tota aatellut. Aattelin vaa et tanssin ja flirttailenhan mäkin muiden kans.

No viikonloppuna oltiin sattumalta samassa baarissa kavereidemme kans. Oltiin tyttöjenkans tanssimassa kun huomasin poikaystäväni tanssilattian vieresä olevassa pöydässä. (itse tanssin aika pimeässä nurkassa joten mua oli vaikea huomata ja kun ihmisiä oli aika paljon.) eräs tyttö tanssi heidän pöytänsä vieressä ja tanssi toisin ajoin kuin strippari (tanssin tietysti itsekin joskus seksiskkäästi ihan huvikseni....) Pyöritti persettään poikien edessä ja varmaan hieroikin itseään! (en kehdannut koko aikaa kytätä et pystyin itekki tansiin ja eds vähä keskittymään kamuihini.) Tyttö istui poikien seurassa muutenkin. Jossain vaiheessa huomasin mieheni kiusoittelevan tyttöä... (tökki vatsaan jne) Siinäkin vaiheessa aattelin vaan et antaa olla ja asia oikeestaan unohtu. ja myöhemmin törmäsin poikaystävääni ja hänen kavereihinsa ja he pyysivät mut kamuineen pöytäänsä. Tää tyttö istui edelleen heidän pöydässään toisin ajoin, mut jotenki musta tuntu et kaikki oli jotenki vaitonaisia.

No eilen illalla sitte muistin asian ja mua alkoi vähän kiukututtaa... ja en tietenkään voinut naisena olla piikittelmättä asialla... Mieheni vain sanoi et mä TAAS kuvitteln jotain...kuvittelen näkemäni...??? mun piti vain kiusata miestäni mut yhtä äkkiä mua tosissaan raivostutti... Hävett oikeen huomata et mä olen noin mustis...mustis ku näin et mieheni on kuin muutkin miehet...itehän mä halusin tällaisen suhteen ja kun nään mieheni toisen naisen kans niin vedän herneet nokkaan...

Mieheni ei ole muutenkaan hyvä puhumaan asioistaan joten pattitilanteita tulee usein...Hän vain usein suuttuu kun haluaisin puhua tai selvittää jonkin asian... Miehni ei myöskään näytä välittävän jos tanssin muiden kanssa jne. Mutta en halua tanssia muiden kanssa mieheni ollessa paikalla.

Kun myöhemmin baarissa menimme tanssimaan yhdessä, hän tanssi selin muhun... tuli tosi loukattu olo... jutteli vieressä oleville naisille. Iahn ku mua ei ois ollu olemassa...lähdinkin sit kesken biisin pöytään kamujeni luo. Mies ei edes kyselly et minne menin ja miks.

Taidan lähteä meneen tästä suhteesta... vai mitä pitäs tehdä...

Parivuotta sitten miehelleni soitteli (emme asuneet vielä yhdessä ja miehen työn takia välimatkaa oli 400km, mut olin hänen luonaan käymässä) eräs mua nuorempi tyttö. Kuulin kyllä et soittaj oli tyttö mut mieheni kiisti asian... kun kysyin et kukas soitti (mieheni oli puhelun aikana tosi vaivautunut) niin mies sanoi et yks kaveri vaa ja kun kysyin et kuka kaveri (ihan leikilläni) niin se suuttu... sanoin sitte iahn suoraan et kuulin kyllä et mikä sieltä soitti...tuli pieni riita siitä...kuulin kyllä kun tyttö kysyi et mitä mieheni tekee ja olisko hällä aikaa johonki... mieheni kiisti pitkään ettei edes tunne tyttöä... ja ihmettelinkin miks tommoinen salailu. Mieheni kyl tietää miespuolisista ystävistäni, tai siis tiesi tuolloin. ja tää tyyppi (mieheni kaveri) joskus sanoikin kun asiasta humalassa tuli puhetta, et mistä mä tiedän mitä mun mieheni teki kun olimme kaukana toisistamme... ihan kuin se tietäis jotain tai haluais mun jättävän mieheni.

Miks miehet ei voi vain olla avoimia... on näitä tähän yllä mainittuu likkaan liittyen muitakin juttuja, joita itse olen saanut selville ja mieheni on suuttunut täysin kun olen loukattuna kysynyt asiasta...ja mitään ei ole koskaan pystytty selvittämään perinpohjin... koska mieheni saa kauhean raivarin ja yleensä pötkii pakoon...eli ei halua edes oikoa (jos on aihetta...) mun mielipiteitä ja ajatuksia...

muilla samnlaista...? välitän miehestäni mut tuntuu etten jaksa sitä et asioista ei oi puhua kuin aikuiset... :(
71128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

"Itse olen ollut yötä miehen luona ja asiasta ei tiedä kukaan. mies on poikaystäväni kaveri. ja myönnän et mulla on tunteita tätä tyyppiä kohtaan... (en tunne mitään seksuaalista vaan viihdyn miehen seurassa) Poikaystävällä ei ole mitään tietoa ja ehkä parempi niin."

"Miks miehet ei voi vain olla avoimia"


Mietippä todella tarkkaan näitä kahta kirjoittamaasi lausetta! Eikö olekin helppo vaatia toiselta täydellistä avoimuutta ja rehellisyyttä, mutta paljon vaikeampi kysymys piilee siinä, pystyykö itse siihen, mitä toiselta vaatii.

Äänestä

Kyllä tuo kuulostaa siltä, että miehelläs on paljonki salattavaa...Ei se muuten raivostuis! Kuulostaa kummalta tommonen vapaa suhde, että kun ootte aina menny yhdessä jonnekin niin nyt ei enää jaksa...Mä ainakin viihdyn mieheni seurassa edelleen, ja meillä on hauskaa yhdessä. Eri asia sitten että välillä mennään tuulettuu omien kavereiden kanssa (molemmilla sekä mies-, että naispuoleisia kamuja). Silloin ei kuitenkaan petetä. Pikku flirtti (mahaan tökkiminen..) vois olla sallittua, mutta en itse haluaisi nähdä semmoista mieheni tekevän. Olen tosi mustis ja kuvittelen helposti muuta kuin asia oikeasti on, mutta onneksi voin luottaa mieheeni täysin.


Etsi itsellesi kumppani johon voit luottaa, joka keskustelee ongelmat halki ja jonka kanssa on hauskaa vielä vuosienkin päästä! =) Tsemiä!

Äänestä

Kuulostaa ainakin minun mielestä hieman omituiselta tuo teidän suhde. Asutte yhdessä, mutta elätte ns. vapaassa suhteessa..Noh, onko teillä kotona vielä jotain säpinää yhdessä vai onko yhdessäolonne vai saman katon alla oleilua? Rakastatteko toisianne vai oletteko yhdessä vain sen takia, että olisi joku johon turvautua pahan päivän aikaan?

Miksi ylipäänsä olette yhdessä jos tunnette siten,että ette jaksa enää mennä "joka paikkaan" yhdessä? (välihuomautus:joka paikkaan ei tarvitse mennä yhdessä)Minun mielestäni parisuhteeseen kuuluu ilo toisesta ja toisen seurasta...sen takia olenkin hieman hämilläni siitä, kuinka kukaan ylipäänsä pystyy tuollaiseen. Vaatii aika paljon varmasti myös henkisesti nähdä omaa miestä muiden naisten piirittämänä ja mahdollisesti tilanteessa, jossa mies itse on selvästi kiinnostunut muista naisista..Minkä takia moiseen sitten täytyy ryhtyä? Kai tiedostat, että vapaassa suhteessa et tosiaan ole ainut, joka saa mennä miten huvittaa? Tietenkin on sitten ihan yhteisistä "säännöistä" kiinni, että miten sitten käyttäydytään jos molemmat sattuvatkin vaikka samaan baariin. Onko sillon reilua toimia toisen nenän edessä ihan miten sattuu ja kuin ei näkisikään omaa kumppania? Ehkä teidän pitäisi sopia noista säännöistä jos kyseinen baari-ilta sinua jäi niin vaivaamaan...

Kuinka kauan meinasitte vapaata suhdettanne jatkaa? Lopun elämäänne? Vai luuletko, että kun olet nautiskellut mahdollisesti muista miehistä (luultavasti miehesi myös muista naisista) suhde voi jatkua siitä mihin se jäi noin vuosi sitten?

Tämmöisiä kysymyksiä herätti tämä aihe. Mitään en pahalla tarkoita, en vaan ihan ymmärrä näitä "vapaita suhteita"... :)

Äänestä
  • kiitos vastauksestasi. Nostin eilen kissan TAAS pöydälle ja keskustelimme asioista. Kysyin mieheltäni et mitä hän sanoisi jos olisin ollut toisen kanssa sängyssä. mieheni sanoi että tuntisi itsensä loukatuksi jne. kerroin sitten että näin olen tehnyt. (en kertonut miehestä, kun he ovat kavereita) mieheni suuttui, oletettavastikin. Mökötti pari tuntia kunnes mentiin nukkumaan ja kysyin häneltä että miten meidän pitäis jatkaa koska musta on alkanut tuntua (kiitos teidän vastausten!) että en voi jatkaa näin. (Vaatia mieheltä jotain mihin itse en pysty jne.) Puhuimme asumuserosta, et jos muutaisin pois vähäksi aikaa. Mieheni sanoi ettei haluaisi luopua musta, että rakastaa mua. Mieheni sanoi haluavansa lopettaa tämän vapaan suhteen. Sanoin että jutellaan siitä sitten myöhemmin.

    Mut kiitos kaikille vastanneille. Rakastan miestäni ja viisainta olisi kai aloittaa alusta. Ehkä erillään asuminen ja tapailu kuten suhteen alussa tekisi hyvää. Saisin omaa tilaa (ei muita miehiä!) samoin kuin mieheni. tiedä vielä...

    Äänestä

  • nti20 kirjoitti:

    kiitos vastauksestasi. Nostin eilen kissan TAAS pöydälle ja keskustelimme asioista. Kysyin mieheltäni et mitä hän sanoisi jos olisin ollut toisen kanssa sängyssä. mieheni sanoi että tuntisi itsensä loukatuksi jne. kerroin sitten että näin olen tehnyt. (en kertonut miehestä, kun he ovat kavereita) mieheni suuttui, oletettavastikin. Mökötti pari tuntia kunnes mentiin nukkumaan ja kysyin häneltä että miten meidän pitäis jatkaa koska musta on alkanut tuntua (kiitos teidän vastausten!) että en voi jatkaa näin. (Vaatia mieheltä jotain mihin itse en pysty jne.) Puhuimme asumuserosta, et jos muutaisin pois vähäksi aikaa. Mieheni sanoi ettei haluaisi luopua musta, että rakastaa mua. Mieheni sanoi haluavansa lopettaa tämän vapaan suhteen. Sanoin että jutellaan siitä sitten myöhemmin.

    Mut kiitos kaikille vastanneille. Rakastan miestäni ja viisainta olisi kai aloittaa alusta. Ehkä erillään asuminen ja tapailu kuten suhteen alussa tekisi hyvää. Saisin omaa tilaa (ei muita miehiä!) samoin kuin mieheni. tiedä vielä...

    Hienoa, että olette tosiaan yrittäneet keskustella tilanteesta!

    Miehesi loukkaantui, kun kerroit olleesi toisen miehen kanssa. Sinä taas loukkaannuit tuosta baari-illasta, jolloin hän ei tuntunut huomioivan sinua ollenkaan jne. Vaikuttaa todellakin siltä, ettei tuo avoin suhde toimi teidän kohdallanne (harvan kohdalla loppupeleissä varmaan toimii..) ja teidän kannattaisi nyt todellakin miettiä mitä oikein haluatte. Tämän varmaan nyt olet tajunnut itsekin :)

    Miehesi sanoo ettei halua luopua sinua ja rakastaa sinua (vaikka olet juuri tunnustanut olleesi toisen miehen kanssa). Samoin sinä sanot, että rakastat häntä. Nyt mietipäs näitä ajatuksia..vaikuttaa siltä, että sovitte toisillenne ja todellakin rakastatte toisianne, MUTTA avoin suhde teille ei sovi..ja jos jotain "uutta" kaipasitte suhteeseenne, niin avoin suhde saattoi olla huono ratkaisu silloin kun siihen ryhdyitte..Toisaalta nyt ehkä olette tajunneet mitä merkitsette toisillenne..?

    Koittakaa nyt keksiä jotain yhteistä puuhaa tai just jotain treffejä tms. Olkaa hetkinen "erossa" (tiedostaen kuitenkin, että olette edelleen pari ettekä hölmöile muitten kanssa) ja katselkaa rauhassa tilannetta..Olette asuneet yhdessä varmaan jonkin aikaa ja suhde on jumittunut ns. arkeen..Treffailkaa ja katselkaa olisiko mahdollista taas nauttia toisen seurasta..mikäli näyttää/tuntuu siltä, että ette edes kaipaa toisianne, niin sitten on aika ehkä keskustella olisiko järkevintä erota..

    Siitä kai kaikki lähti, että olitte "kyllästyneitä" siihen, että olitte joka paikassa yhdessä. Koittakaa nyt siis treffien ja tapailun ohessa tapailla ystäviänne! Älkää menkö joka paikkaan yhdessä..vaikka seurustelee, ei elämän tarvitse pyöriä vain ja ainoastaan kumppanin ympärillä :) Sinäkin voisit vaikka rueta harrastamaan jotain ja sehän olisi täysin omaa aikaasi - poikakaverisi tuskin mukaan haluaisi aerobic-tunneille tm =D Äläkä sinäkään änkää miehesi mukaan joka paikkaan. Hänkin varmaan tarvitsee omia juttuja..

    Tuo avoin suhde saattoi vaikuttaa hieman negatiivisesti esim. siihen miten hyvin voitte nykyisin sitten luottaa toisiinne. Jos näin on, niin koittakaa rakentaa myös keskinäistä luottamusta toisianne kohtaan.

    Toivon, että saatte tilanteen ratkaistua molempia miellyttävällä tavalla :)

    Äänestä

Täysin avoimet suhteet toimivat joillain ihmisillä. Jos lähtöasetelmana on kiinteä, uskollinen suhde, niin siirtyminen avoimeen suhteeseen toimii erittäin harvoin. Ei millään pahalla, päin vastoin, mutta sinä vaikutat sellaiselta ihmiseltä, jolle avoin suhde ei oikein sovi. Joten kannattaisi miettiä, haluatko olla poikaystäväsi kanssa vai et, ja selvittää mitä hän haluaa.

Tai pitäsköhän teidän ainakin sopia, että voiko mennä toisten kanssa sänkyyn vai ei? Saatais jokin verran selkeyttää tilannetta sekin.

Äänestä

Sinä olet ollut yötä toisen miehen kanssa, muttet sallisi poikaystävällesi samaa. Katsopa välillä peiliin. Ehkä sieltä löytyy syy ihmissuhdeongelmiisi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nti20 kirjoitti:

en tiedä mistä aloittaa... me ollaan seurusteltu kohta 5-vuotta ja viimeiset 10 kuukautta meil on ollu vapaasuhde. Eli kumpikin saa mennä niinkuin huvittaa. Vieraan kanssa sänkyyn menemisestä ei varsinaisesti ole sovittu mut on itsestään selvää ku yhdes asutaan et kotiin ei voi vieraita tuoda. Toistaiseksi mieheni on tullut reissuiltaa kotiin yöksi.

Itse olen ollut yötä miehen luona ja asiasta ei tiedä kukaan. mies on poikaystäväni kaveri. ja myönnän et mulla on tunteita tätä tyyppiä kohtaan... (en tunne mitään seksuaalista vaan viihdyn miehen seurassa) Poikaystävällä ei ole mitään tietoa ja ehkä parempi niin. En halua sotkea heidän välejään miehen ja mun ystävyydellä. mies ehkä haluaisi enemmän mut mä en ole valmis sellaiseen kun välitän poikaystävästäni.

Idea vapaasta suhteesta lähti siitä kun riitelimme jatkuvasti ja kumpaakin tympäisi pakonomainen ajatus siitä että mennään aina yhdessä jokapaikkaan, olihan niin menty jo neljä vuotta. Ja ottaen huomioon et poikaystäväni on tosiaan ensimmäinen poikaystävä ja ensimmäinen seksipartneri. Tunnen itseni ja tiedän etten pysty hyppäämään sänkyyn tuosta vain baari-illan jälkeen ventovieraan kanssa, jos tutunkaan. Mutta olen ruennut miettimään pystyiskö poikaystäväni? Miehethän ajattelvat usein alapäällään tai ovat jokseenkin sen vietävissä... Tämä poikaystäväni kaveri sanoi mulle et mistä mä tiedän mitä mieheni tekee kun olen töissä ja hän kotona... että onko mieheni niin viaton kun antaa ymmärtää. (mieheni ei kuulema voisi mennä sänkyyn muiden kanssa, ja olen saanut sen kuvan ettei hän välitä muista naisista) Tai mitä hän touhuaa baarissa poikien kanssa...ennen en tota aatellut. Aattelin vaa et tanssin ja flirttailenhan mäkin muiden kans.

No viikonloppuna oltiin sattumalta samassa baarissa kavereidemme kans. Oltiin tyttöjenkans tanssimassa kun huomasin poikaystäväni tanssilattian vieresä olevassa pöydässä. (itse tanssin aika pimeässä nurkassa joten mua oli vaikea huomata ja kun ihmisiä oli aika paljon.) eräs tyttö tanssi heidän pöytänsä vieressä ja tanssi toisin ajoin kuin strippari (tanssin tietysti itsekin joskus seksiskkäästi ihan huvikseni....) Pyöritti persettään poikien edessä ja varmaan hieroikin itseään! (en kehdannut koko aikaa kytätä et pystyin itekki tansiin ja eds vähä keskittymään kamuihini.) Tyttö istui poikien seurassa muutenkin. Jossain vaiheessa huomasin mieheni kiusoittelevan tyttöä... (tökki vatsaan jne) Siinäkin vaiheessa aattelin vaan et antaa olla ja asia oikeestaan unohtu. ja myöhemmin törmäsin poikaystävääni ja hänen kavereihinsa ja he pyysivät mut kamuineen pöytäänsä. Tää tyttö istui edelleen heidän pöydässään toisin ajoin, mut jotenki musta tuntu et kaikki oli jotenki vaitonaisia.

No eilen illalla sitte muistin asian ja mua alkoi vähän kiukututtaa... ja en tietenkään voinut naisena olla piikittelmättä asialla... Mieheni vain sanoi et mä TAAS kuvitteln jotain...kuvittelen näkemäni...??? mun piti vain kiusata miestäni mut yhtä äkkiä mua tosissaan raivostutti... Hävett oikeen huomata et mä olen noin mustis...mustis ku näin et mieheni on kuin muutkin miehet...itehän mä halusin tällaisen suhteen ja kun nään mieheni toisen naisen kans niin vedän herneet nokkaan...

Mieheni ei ole muutenkaan hyvä puhumaan asioistaan joten pattitilanteita tulee usein...Hän vain usein suuttuu kun haluaisin puhua tai selvittää jonkin asian... Miehni ei myöskään näytä välittävän jos tanssin muiden kanssa jne. Mutta en halua tanssia muiden kanssa mieheni ollessa paikalla.

Kun myöhemmin baarissa menimme tanssimaan yhdessä, hän tanssi selin muhun... tuli tosi loukattu olo... jutteli vieressä oleville naisille. Iahn ku mua ei ois ollu olemassa...lähdinkin sit kesken biisin pöytään kamujeni luo. Mies ei edes kyselly et minne menin ja miks.

Taidan lähteä meneen tästä suhteesta... vai mitä pitäs tehdä...

Parivuotta sitten miehelleni soitteli (emme asuneet vielä yhdessä ja miehen työn takia välimatkaa oli 400km, mut olin hänen luonaan käymässä) eräs mua nuorempi tyttö. Kuulin kyllä et soittaj oli tyttö mut mieheni kiisti asian... kun kysyin et kukas soitti (mieheni oli puhelun aikana tosi vaivautunut) niin mies sanoi et yks kaveri vaa ja kun kysyin et kuka kaveri (ihan leikilläni) niin se suuttu... sanoin sitte iahn suoraan et kuulin kyllä et mikä sieltä soitti...tuli pieni riita siitä...kuulin kyllä kun tyttö kysyi et mitä mieheni tekee ja olisko hällä aikaa johonki... mieheni kiisti pitkään ettei edes tunne tyttöä... ja ihmettelinkin miks tommoinen salailu. Mieheni kyl tietää miespuolisista ystävistäni, tai siis tiesi tuolloin. ja tää tyyppi (mieheni kaveri) joskus sanoikin kun asiasta humalassa tuli puhetta, et mistä mä tiedän mitä mun mieheni teki kun olimme kaukana toisistamme... ihan kuin se tietäis jotain tai haluais mun jättävän mieheni.

Miks miehet ei voi vain olla avoimia... on näitä tähän yllä mainittuu likkaan liittyen muitakin juttuja, joita itse olen saanut selville ja mieheni on suuttunut täysin kun olen loukattuna kysynyt asiasta...ja mitään ei ole koskaan pystytty selvittämään perinpohjin... koska mieheni saa kauhean raivarin ja yleensä pötkii pakoon...eli ei halua edes oikoa (jos on aihetta...) mun mielipiteitä ja ajatuksia...

muilla samnlaista...? välitän miehestäni mut tuntuu etten jaksa sitä et asioista ei oi puhua kuin aikuiset... :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu