Ajattelin onko kellään tietoa/kokemusta sellaisesta jatkuvasta pahanolon tunteesta? Välillä se saattaa olla parikin viikkoa pois ja sit alkaa taas.
Pelkään kamalasti että minulla on jokin syöpä tai aivokasvain. Koko ajan mieltä vain raksuttaa se,enkä pysty keskittymään edes opiskeluun.
Lääkärillä kävin ja se tulkitsi tämän suoraan sterssiksi ja sanoi johtuvan siitä, että ajattelen liikaa ja koko ajan ko. pahoinvointia.
Kertaakaan en ole oksentanut enkä kuumeillut...3 kk sitten otettiin verikokeet ja niissa kaikki ok. Hemoglobiini oli tosi hyvä,147 mut leukosyytit aavistuksen yläkanttiin 9,1, mutta niiden sanottiin johtuvan silloisesta keuhkoputkentulehduksesta.Halusin valkosolujen erittelyn eikä siinä ollut mitään poikkeavaa. Samoin trombosyytit hieman koholla. Osaako joku auttaa tai kertoa omia kokemuksia? Oon kärsinyt tästä jo 3 kk ja olen vasta 21 vuotias....Kuumeilua ei ole eikä päänsärkyä.
Olisi ihana jos joku vastaisi..
Pelkään kamalasti että minulla on jokin syöpä tai aivokasvain. Koko ajan mieltä vain raksuttaa se,enkä pysty keskittymään edes opiskeluun.
Lääkärillä kävin ja se tulkitsi tämän suoraan sterssiksi ja sanoi johtuvan siitä, että ajattelen liikaa ja koko ajan ko. pahoinvointia.
Kertaakaan en ole oksentanut enkä kuumeillut...3 kk sitten otettiin verikokeet ja niissa kaikki ok. Hemoglobiini oli tosi hyvä,147 mut leukosyytit aavistuksen yläkanttiin 9,1, mutta niiden sanottiin johtuvan silloisesta keuhkoputkentulehduksesta.Halusin valkosolujen erittelyn eikä siinä ollut mitään poikkeavaa. Samoin trombosyytit hieman koholla. Osaako joku auttaa tai kertoa omia kokemuksia? Oon kärsinyt tästä jo 3 kk ja olen vasta 21 vuotias....Kuumeilua ei ole eikä päänsärkyä.
Olisi ihana jos joku vastaisi..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattaa varata aika lääkärille ja kävästä vatsantähystyksessä. Itse kärsin myös jatkuvasta pahanolon tunteesta pitkään ja syynä oli sitten pohjukkaissuolen haava.
Kysyin kyllä lääkäriltä suoliston sairauksista ja havaoistakin, mutta hän sanoi, että silloin esintyy myös kipua. Tää pahanolon tunne on vaan niin pirun riistävä. Sit se vain tulee aina uudestaan ku ajatukset osuu siihen. Lääkäri vain sanoi, että syöpäpelot pitäs nuorien ihmisten unohtaa... Mut miten unohtaa ku koko ajan painaa mieltä ja on huono olo.
Miten sä just syöpää keksit pelätä, miten KAIKKI aina pelkää syöpää? Sitä ei voi ku ihmetellä. On niitä muitakin sairauksia olemassa.
Veikkaan että joudut ramppaamaan lääkärillä vielä muutaman kerran ennenkuin vaivasi selviää. Tähystykseen pitäisi päästä. Ehkä sinua närästää, ts. vatsahapot nousevat ruokatorveen ja saattavat jatkuvana ilmiönä muuten ärsyttää pahastikin ruokatorvea. Saattaisiko vaikuttaa keuhkoputkiinkin, vierekkäinhän ne kulkee? Oletko kokeillut samariinia ja muita, vahvempia närästyslääkkeitäkin on olemassa? Hapolliset syötävät ja juotavat kannattaa jättää käyttämättä myös, esim. limut, alkoholi... Ja kahvia vähentää. Syötkö kunnolla, nukutko kunnolla?
Ai nuorien ihmisten pitäis unohtaa syöpäpelot? Ikinä en pelännyt että syöpä tulisi, en edes osannut ajatella niin käyvän. No, ikää 19 ja syöpä. Turha sitä tietenkään on pelätä, mutta valitettavasti syövät ovat nykyään melko yleisiä ja kaikenikäisten vaiva.
Ei minua närästä...Närästyksen tunteen tiedän.Tämä ei ole sitä. Kysyin toiselta lääkäriltä vielä ja hän sanoi, että ehdottomasti pahaoloni johtuu psyykkeestä. tapahtuneista elämänmuutoksista ja kauheasta pelosta ja stressistä. Kaipa siihen on sitten luotettava...ja kai se todennäköistä onkin, sillä yöni nukun täysin eikä pahaolo vaivaa. Itseasiassa pahaolo tulee aina ku miettii että "Eikö minulla olekaan enää paha olo"...Ja sit se olo taas tuleekin. Se ei edes okseta...ei yökkäilytä eikä mitään...se on vain pahaolo.Ihan niinku koko ajan jännittäis jotain.
Kai pelko ruokkii taas itseään täs...Pitäis kai vaan yrittää unohtaa koko asia.
Tähystystä ei oo kumpikaan lääkäri pitänyt tarpeellisena...En sit tiedä..
Minullakin on ollut käsittämäntöntä pahanolontunnetta noin pari vuotta. Nyt se on alkanut hieman vähenemään. Minäkään en ole oksentanut kertaakaan, vaikka on tuntunut et kohta lentää laatta ja oon lykännyt sormet kurkkuun et olo helpottuis.
Ramppasin kans lääkäreillä, mutta mitään ei löydetty. Mullakin on sellanen niinku jännityksen olotila koko ajan ja nyt oon alkanu tajuun et tää tunne tulee alitajunnasta ja johtuu paljon elämäntilanteesta. Itse kävin aika rankkoja aikoja läpi muutama vuosi sitten. Rakas lähiomaiseni kuoli syöpään ja paljon muutakin tapahtui, joita en tietyistä syystä voi tässä kertoa. Vieläkin kun alitajuisesti stressaa jollain tulevilla asioilla saattaa tulla se pahanolon ja heikotuksen tunne. Tarttis yrittää vaan olla rento ja nauttia tästä hetkestä.
Sinulla ystäväni ei varmistikaan ole syöpää. Minullakin on vielä aika paha syöpäkammo omaiseni kuoleman takia, mutta yritän siitä päästä koko ajan eroon. Kovaa työtä se on vaatinut ja yleensäkin tämä elämään takaisin kiinni pääseminen.
Meidän täytyy vain pakottaa itsemme ottamaan tämä elämä rennosti. Elää vain tätä hetkeä miettimättä tulevaa tai eilistä. Kyllä se olo siitä helpottuu!
Minullakin oli vaihe jolloin kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista, mutta kertaakaan en sen takia oksentanut. Oli myös huimausta. Stressistä ne saivat alkunsa, mutta meni tosi pitkään että pääsin noista sitkeimmistä ja arkielämää kurjistavista vaivoista eroon. Olen myös aika ujo, joten jännittävissä sosiaalisissa tilanteissa pahoinvointia ja huimausta tuli varmasti, etenkin kun sitä pelkäsi aina jo etukäteen. Kuitenkaan en itse uskonut että se olisi ollut paniikkihäiriötä, eikä lääkäritkään sitä "ehdottaneet" syyksi.
Omin voimin en päässyt eroon noista, vaan hain ja sain apua vaihtoehtohoidoista. Ns. perinteinen länsimainen lääketiede ei vielä oikein osaa nähdä että stressi on oma sairautensa, ja että miten sen saisi hoidettua, kun vanhat konstit ja hoidot eivät välttämättä pure siihen.
Jos n, niin onko raskauden mahdollisuus poissuljettu?
Kukaan ei siis enempää tiedä? Liittyykö johonkin syöpään sellainen pahanolon tunne? Ku lääkärit sanoo et se on sterssiä...Mut mä pelkään koko ajan. Voisiko se johtua vaan alitajunnasta ja siitä et pelkää pahaaoloa koko ajan...En tiedä...Pelkään vaan koko ajan et mul on jokun syöpä...
Kenelläkään ei oo tietoa? Nytkin pahaolo oli pois 2 viikkoa..mut sit se jotenkin hiipi takas..ehkä sit erään ikävän tapahtuman seurauksena mut kuitenkin...
Kenelläkään ei oo kokemusta?
Oon 20-vuotias miespuolinen henkilö ja täysin samoista oireista kärsinyt jo kolme vuotta. Tulee paha olo ja sydän käy tykyttämään, vaiko sitten toisin päin. Mutta sen olen huomannut, että kun sydän lyö rauhallisesti, niin olokin on normaali.
Useimmiten paha olo tulee kun tietää jonkin tapahtuman olevan edessä. Esimerkiksi uusi työpaikka jne... Etukäteen ajattelee sitä työntekoa siellä, ja siitäkin tulee jo paha olo. Mutta usein paikan päällä sitä oloa ei sitten tulekaan. Nämä oireet alkoivat 3 vuotta sitten koulussa. Aluksi pelkäsin hirveästi, että minulla on syöpä. Nykyään en pelkää enää niin pahasti, mutta alitajuisesti sekin on mielessä. Kilpirauhasarvot ja veriarvot normaalit. Olen miettinyt, että ehkä kyseessä on paniikkihäiriö?
Siihen liittyy usein myös epätavallinen olo - pakko päästä pois. Olen kuitenkin mielestäni varsin sosiaalinen ihminen tätä nykyä... Mutta sydän kun saattaa käydä tykyttämään ihan kotonakin, esimerkiksi tänään oli huono olo kun katselin telkkaria ja syke oli varmaan sata iskua minuutissa.
Usein kesäisin nää oireet poistuvat kokonaan. Nyt ovat taas talven mittaan alkaneet.
ps. Näkyykö verikokeissa, jos on syöpä? Kävin vastikään labrakokeissa... Kaikki arvot siis hyvät.
Kyl verikokeet yleensä jotain viitettä kai antaa... ainakin tulehdusarvot ovat yleensä koholla...ja hemoglobiini kuulemma voi olla hyvinkin matala,anemiaa.
Mulla oli hyvät veriarvot..ja tosiaan se pahoinvointi tulee aina yhtäkkiä.Vähän silleen et se ruokkii itseään jos sitä alkaa miettiin.
Sä olet kärsinyt jo kolme vuotta tosta..kyllähän sul ois tullut jo muitakin oireita ja todellakin näkyisin jo verikokeissa jos sul ois jotain vakavampaa.Tai ainakin luulisin.
Mulla tätä on kestänyt nyt puol vuotta..aina välillä se vaan on kokonaan poissa..Mä veikkaan et tää on vaan alitajunnasta tulevaa...pitäs vaan oppia unohtaa tollaset pelot ja keskittyy elämään,mut se aika vaikeeta ku pelkää esim.syöpää.
En taida olla sit ainut joka kärsii mystisestä pahoinvoinnista...=)
Hyvää jatkoa sulle!
Juu, kiitti samoin. :) Oon itekin miettinyt että kyllähän jotain pitäisi jo näkyä veressäkin, mutta silti tosi helpottavaa kuulla se toisen sanomana.
Se on just niin, että kun sitä käy miettimään, niin olo vaan pahenee... Jos onnistuu ajattelemaan, että ei minussa mitään vikaa ole, alitajunta keksii vain kaiken, niin yleensä oireet lievenee tai häviää kokonaan ainakin hetkeksi.
Yritetään tsempata ja muistaa huonona hetkenä, että ei olla yksin maailmassa näiden oireitten kanssa. Elämäähän tää kaikki vaan on. Hyvät harrastukset ja ystävät pitää järjen aisoissa. :)