Ketunajokokeiden säännöt: EI OLE MITÄÄN JÄRKEVIÄ SÄÄNTÖJÄ!
Jossakin päin kaunista maatamme "korkea eliitti" löi viisaat päänsä yhteen ja tuloksena oli tämän hetken ketunajokokeiden säännöt ja ohjeet. Tarkoituksena lienee ollut luoda sellaiset säännöt, jotka yksinkertaisuudessaan tekisivät kettukoirien jalostuksesta helpompaa ja ehkä vaativampaakin. Siinä kyseinen "korkea eliitti" ainakin onnistui, että niistä tuli niin vaativat, etteivät maamme palkintotuomarit saatikka ylituomarit tunnu olevan niistä yhtä mieltä oikein missään. Täten lienee sanomattakin selvää, että koska tulkinnallisia eroja esiintyy, on mahdotonta vuosikirjan selaajan tietää kokeissa käydyn koiran ominaisuuksien arvostelusta kovinkaan luotettavaa saatikka varteenotettavaa jalostuksellista tietoa puhumattakaan siitä, että nykyiset säännöt sallivat tuomareiden sekä ylituomareiden lukea niitä "kuin piru Raamattua" jonka tähden pahimmillaan kokeissa voi syntyä hyvinkin pahoja ristiriitoja niin tuomareiden kuin koiranohjaajienkin välillä. Ketunajokokeiden sääntöjä tulisikin reippaasti yksinkertaistaa ja taas toisaalta puuttua riittävästi yksityiskohtiin, mikäli tahdomme saavuttaa maassamme tilanteen, jossa kaikkia kokeissa käytyjä koiria arvosteltaisiin samalta viivalta eli toisin sanoen: ketunajokokeiden sääntöjen tulisi olla sellaiset, ettei tulkinnalle jäisi paljoakaan sijaa, jos ollenkaan…
Nykyiset ketunajokokeiden säännöt eivät palvele ollenkaan paljaan maan kettukokeita siitä yksinkertaisesta syystä, että tuomareiden on lähes mahdotonta seurata koiran työskentelyä yöjäljellä, sillä todistettavasti kukaan normaali aisteilla varustettu tuomari ei pysty paljaalla maalla toteamaan milloinka ketut ovat liikkuneet saatikka missä. Toisaalta säännöt eivät koske laisinkaan hakua ilman yöjälkeä, joten koiran hakuominaisuuksien arvostelu paljaalla maalla on mahdotonta sääntökirjan mukaan etenkin herättelemättömällä koiralla saatikka edes silläkään, sillä mistä kukaan tietää lumettomassa maastossa, minkä yöjäljelle koira pieniä haukkusarjoja antaa vai onko siinä edes jälkeä ollenkaan. Näin ollen paljaan maan hakupisteet annetaan koiralle puhtaasti "arvalla heittäen" ja tuosta arvan heittämisestä ei voi syyttää palkintotuomareita saatikka ylituomareita, vaan sääntöjen laatijoiden "viisasta eliittiä", koska sääntökirja ei anna asiasta mitään selkeää määritelmää…
Nykyiset säännöt haun osalta koskevat vain ketun yöjäljellä seurattua koiran työskentelyä ja siinäkin sääntöjen laatijat ovat surkeasti epäonnistuneet, sillä nopeat, ilmavainua käyttävät, herättelemättömät (herättelemättömän koiran hakua vaikeampi seurata) ketun ylösottajat saavat rangaistuksena huonot hakupisteet, kun taas jäljillä puurtavat hitaat hakijat sitä vastoin palkitaan. Lumikelillä jäljettömässä maastossa ketun hakuominaisuuksista sääntökirja ei kerro mitään ja mikäli koira ketun puhtaasti ilmavainun perusteella löytää jäljettömästä maastosta, minkä pitäisi olla hyvä ominaisuus, sen mahdollisuudet saada korkeat hakupisteet ovat minimaalisen pienet, sillä nykyiset säännöt palkitsevat ruhtinaallisesti vain pitkän yöjäljen seuraamisen. Herääkin kysymys; mikäli koiranomistaja tahtoo saada koiralleen korkeat hakupisteet, kannattaako sitä nykyisten sääntöjen puitteissa edes päästää hakemaan lumikelillä jäljettömään metsään?
Nykyiset säännöt ollaan tehty puhtaasti koiralle, joka lasketaan yöjäljelle, sillä tyhjän metsän hausta sääntökirja ei kerro mitään. Edellä mainitun syyn tähden maamme on täynnä kokeissa palkittuja koiria, joidenka tyhjän metsän hakuominaisuudet ovat surkeat. Mikäli tahdomme tulevaisuudessa saada kettukoiriimme laajaa tyhjän metsän hakutaitoa/ intoa, tulisi tyhjän metsän hakuominaisuuksia sääntöjen laatijoiden toimesta arvostaa ja täten luoda niihin selkeät ja yksinkertaiset ohjeet.
Joskus ketunajokokeissa käy niin, että tarvitaan siirtymistä varamaastoon. Varamaastoon siirtymisen syistä ei sääntökirja kerro paljoakaan. Joidenkin ylituomareiden mielestä lumikelillä varamaastoon voidaan siirtyä silloin, jos varsinaisessa maastossa ei ole ketun yöjälkeä. Toisten ylituomareiden mielestä koiraa tulee haettaa varsinaisessa maastossa hetken ajan, vaikka ei jälkeä löytyisikään ja sitten löytyy myös "koulukunta", joka ei salli varamaastoon siirtymistä ollenkaan, vaikka varsinaisessa maastossa ei ketun jälkiä tavattaisikaan. Ylituomareiden linjaukset monissa
muissakaan tapauksissa eivät valitettavasti ole yhtenäiset, mikä myös kertoo sääntökirjan suomista tulkinnallisista "vapauksista". Mainittakoon mm. se, että joidenkin ylituomareiden mielestä koiran voi laskea lumikelillä suoraan yöjäljelle eikä se vaikuta hakupisteisiin ollenkaan vähentävästi kun taas toisten mielestä suoraan jäljelle laskeminen niin tekee. Ristiriitaisuutta ylituomarilinjauksessa esiintyy myös lisähaun suhteen; toisten mielestä lisähaun vähimmäiskesto on puolituntia, kun taas jotkut vaativat vähintään tunnin lisähaun, mikäli hakuaika antaa siihen mahdollisuuden. Joidenkin ylituomareiden mielestä koira on päästettävä lumikelillä jäljettömään maastoon hakemaan, eikä sitä saa ilman vakavasti häiritsevää estettä kytkeä ja siirtyä toiseen kohtaan maastossa saatikka varamaastoon, toisten mielestä taas koiran voi kytkeä, mikäli jälkeä ei löydy ja siirtyä vaikka autolla toiseen kohtaan ja sitten löytyy niitäkin ylituomareita, joidenkin mielestä koiraa ei edes tarvitse päästää irti, ennen kuin löytyy yöjäljet? Monia muitakin erilaisia linjauksia suhteessa sääntöjen tulkitsemiseen ylituomareilla esiintyy, mutta niistä ehkä joskus toisella kertaa…
Ja sitten hyvin huolestuttava asia, josta keskustelin erään "hierarkiassa hyvin korkealla olevan" harrastajan kanssa. Aina silloin tällöin kuulee, kuinka kokeissa hyvin menestyneitä koiria solvataan toisten alan aktiivisten harrastajien toimesta selitellen, etteivät kyseiset koirat ole "paskaakaan parempia" vaan niiden korkea koemenestys on tekemällä tehty tuomarien toimesta. Miten se on mahdollista, sillä eihän aina samaa koiraa arvostele samat tuomarit vai onko syytöksellä sittenkin perää siksi, että säännöt todellakin mahdollistavat tuomareiden toimesta tulkinnallisen vapauden päättää siitä, onko koiran ominaisuudet hyviä vai huonoja. Jos näin on, silloin nykyiset säännöt tulee saattaa suurennuslasin alle, koska selvästikään monetkaan alan harrastajat eivät tunnu kyseisiä sääntöjä paljoakaan kunnioittavan, jota toisaalta en yhtään ihmettele..
Lopuksi muutama kysymys "ikään kuin jälkiruuaksi":
Miksi nykyiset säännöt ovat niin vaikeasti tulkittavissa, etteivät edes monet ylituomarit ole sääntöjen tulkinnasta yhtä mieltä? Myöskin tahtoisin tietää, sallittiinko kettukoirien parissa harrastavien esittää omia näkemyksiään sääntöjä muokattaessa puhumattakaan siitä, tahdottiinko heitä edes kuunnella? Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: Miksi aina silloin, kun "eliitti" tekee jotakin, ei siitä normaali kadun tallaaja ymmärrä paljoakaan, jos ylipäätänsä mitään ja luulenpa ettei tässä tapauksessa edes eliitti ole asioista perillä, tai sitten he vain yksinkertaisesti huvittelevat meidän normaalien kettukoiraharrastajien kustannuksella? Pallo on totisesti hukassa, mutta kysymys kuuluukin, että kenellä…
Ai niin, meinasi unohtua: Pyydän anteeksi näin julkisesti eräältä ketunajokokeiden ylituomarilta omaa asiatonta käytöstäni eräässä paikkakuntamme ketunajokokeessa. Teen sen näin julkisesti, koska julkisesti internetissä otin kantaa hänen tulkintaansa suhteessa ketunajokokeiden sääntöihin koskien varamaastoon siirtymistä. Kyseinen ylituomari on varmasti pyrkinyt vilpittömästi toimimaan sääntökirjan mukaan, vaikkakaan en silloin sitä ymmärtänyt. Näin jälkeenpäin, kun olen asiaa ajatellut, hänellä niin kuin ei muillakaan ketunajokokeiden ylituomareilla ole aina helppoa tehdä päätöksiä sääntökirjan mukaan, koska sääntöjen laatijat, tuo "korkea eliitti", on sen verran pahasti tehnyt hallaa kettukoiriemme jalostukselle väsäämällä nykyiset säännöt kaikkine puitteineen, ettei ylituomarin saatikka palkintotuomarinkaan rooli ole aina niin helppo kuin miltä se vaikuttaisi. Toivottavasti kyseinen ketunajokokeiden ylituomari antaa asiattoman käytökseni anteeksi ymmärtäen, etten minäkään ole täydellinen vaikkakin itseäni lohduttaa toisaalta se tieto, ettei täydellisyyttä olekaan, edes ketunajokokeiden sääntöjen suhteen, vaikkakin siihen toki jokainen pyrkikäämme. Huomioitavaa on kuitenkin se tärkeä tosiasia, ettei täydellisyyteen voi pyrkiä kukaan, ennen kuin huomaa erehdyksensä. Minä pyydän anteeksi kyseiseltä ylituomarilta, toivottavasti sääntöjen laatijat pyytävät anteeksi kettukoirien jaloilta harrastajilta laatimiaan mielivaltaisia ja erittäin puutteellisia tämän hetken ketunajokokeiden sääntöjä, sillä eihän hullu ole se, joka virheensä tunnustaa ja tahtoo parempaan, vaan se, joka niitä peittelee ja jatkaa niiden tekemistä…
Kunnioittaen ja asian tiimoilta "nöyrästi" keskustelua toivoen:
Marko Lind / Voittaja-kennel Gsm: 041-5714123
Jossakin päin kaunista maatamme "korkea eliitti" löi viisaat päänsä yhteen ja tuloksena oli tämän hetken ketunajokokeiden säännöt ja ohjeet. Tarkoituksena lienee ollut luoda sellaiset säännöt, jotka yksinkertaisuudessaan tekisivät kettukoirien jalostuksesta helpompaa ja ehkä vaativampaakin. Siinä kyseinen "korkea eliitti" ainakin onnistui, että niistä tuli niin vaativat, etteivät maamme palkintotuomarit saatikka ylituomarit tunnu olevan niistä yhtä mieltä oikein missään. Täten lienee sanomattakin selvää, että koska tulkinnallisia eroja esiintyy, on mahdotonta vuosikirjan selaajan tietää kokeissa käydyn koiran ominaisuuksien arvostelusta kovinkaan luotettavaa saatikka varteenotettavaa jalostuksellista tietoa puhumattakaan siitä, että nykyiset säännöt sallivat tuomareiden sekä ylituomareiden lukea niitä "kuin piru Raamattua" jonka tähden pahimmillaan kokeissa voi syntyä hyvinkin pahoja ristiriitoja niin tuomareiden kuin koiranohjaajienkin välillä. Ketunajokokeiden sääntöjä tulisikin reippaasti yksinkertaistaa ja taas toisaalta puuttua riittävästi yksityiskohtiin, mikäli tahdomme saavuttaa maassamme tilanteen, jossa kaikkia kokeissa käytyjä koiria arvosteltaisiin samalta viivalta eli toisin sanoen: ketunajokokeiden sääntöjen tulisi olla sellaiset, ettei tulkinnalle jäisi paljoakaan sijaa, jos ollenkaan…
Nykyiset ketunajokokeiden säännöt eivät palvele ollenkaan paljaan maan kettukokeita siitä yksinkertaisesta syystä, että tuomareiden on lähes mahdotonta seurata koiran työskentelyä yöjäljellä, sillä todistettavasti kukaan normaali aisteilla varustettu tuomari ei pysty paljaalla maalla toteamaan milloinka ketut ovat liikkuneet saatikka missä. Toisaalta säännöt eivät koske laisinkaan hakua ilman yöjälkeä, joten koiran hakuominaisuuksien arvostelu paljaalla maalla on mahdotonta sääntökirjan mukaan etenkin herättelemättömällä koiralla saatikka edes silläkään, sillä mistä kukaan tietää lumettomassa maastossa, minkä yöjäljelle koira pieniä haukkusarjoja antaa vai onko siinä edes jälkeä ollenkaan. Näin ollen paljaan maan hakupisteet annetaan koiralle puhtaasti "arvalla heittäen" ja tuosta arvan heittämisestä ei voi syyttää palkintotuomareita saatikka ylituomareita, vaan sääntöjen laatijoiden "viisasta eliittiä", koska sääntökirja ei anna asiasta mitään selkeää määritelmää…
Nykyiset säännöt haun osalta koskevat vain ketun yöjäljellä seurattua koiran työskentelyä ja siinäkin sääntöjen laatijat ovat surkeasti epäonnistuneet, sillä nopeat, ilmavainua käyttävät, herättelemättömät (herättelemättömän koiran hakua vaikeampi seurata) ketun ylösottajat saavat rangaistuksena huonot hakupisteet, kun taas jäljillä puurtavat hitaat hakijat sitä vastoin palkitaan. Lumikelillä jäljettömässä maastossa ketun hakuominaisuuksista sääntökirja ei kerro mitään ja mikäli koira ketun puhtaasti ilmavainun perusteella löytää jäljettömästä maastosta, minkä pitäisi olla hyvä ominaisuus, sen mahdollisuudet saada korkeat hakupisteet ovat minimaalisen pienet, sillä nykyiset säännöt palkitsevat ruhtinaallisesti vain pitkän yöjäljen seuraamisen. Herääkin kysymys; mikäli koiranomistaja tahtoo saada koiralleen korkeat hakupisteet, kannattaako sitä nykyisten sääntöjen puitteissa edes päästää hakemaan lumikelillä jäljettömään metsään?
Nykyiset säännöt ollaan tehty puhtaasti koiralle, joka lasketaan yöjäljelle, sillä tyhjän metsän hausta sääntökirja ei kerro mitään. Edellä mainitun syyn tähden maamme on täynnä kokeissa palkittuja koiria, joidenka tyhjän metsän hakuominaisuudet ovat surkeat. Mikäli tahdomme tulevaisuudessa saada kettukoiriimme laajaa tyhjän metsän hakutaitoa/ intoa, tulisi tyhjän metsän hakuominaisuuksia sääntöjen laatijoiden toimesta arvostaa ja täten luoda niihin selkeät ja yksinkertaiset ohjeet.
Joskus ketunajokokeissa käy niin, että tarvitaan siirtymistä varamaastoon. Varamaastoon siirtymisen syistä ei sääntökirja kerro paljoakaan. Joidenkin ylituomareiden mielestä lumikelillä varamaastoon voidaan siirtyä silloin, jos varsinaisessa maastossa ei ole ketun yöjälkeä. Toisten ylituomareiden mielestä koiraa tulee haettaa varsinaisessa maastossa hetken ajan, vaikka ei jälkeä löytyisikään ja sitten löytyy myös "koulukunta", joka ei salli varamaastoon siirtymistä ollenkaan, vaikka varsinaisessa maastossa ei ketun jälkiä tavattaisikaan. Ylituomareiden linjaukset monissa
muissakaan tapauksissa eivät valitettavasti ole yhtenäiset, mikä myös kertoo sääntökirjan suomista tulkinnallisista "vapauksista". Mainittakoon mm. se, että joidenkin ylituomareiden mielestä koiran voi laskea lumikelillä suoraan yöjäljelle eikä se vaikuta hakupisteisiin ollenkaan vähentävästi kun taas toisten mielestä suoraan jäljelle laskeminen niin tekee. Ristiriitaisuutta ylituomarilinjauksessa esiintyy myös lisähaun suhteen; toisten mielestä lisähaun vähimmäiskesto on puolituntia, kun taas jotkut vaativat vähintään tunnin lisähaun, mikäli hakuaika antaa siihen mahdollisuuden. Joidenkin ylituomareiden mielestä koira on päästettävä lumikelillä jäljettömään maastoon hakemaan, eikä sitä saa ilman vakavasti häiritsevää estettä kytkeä ja siirtyä toiseen kohtaan maastossa saatikka varamaastoon, toisten mielestä taas koiran voi kytkeä, mikäli jälkeä ei löydy ja siirtyä vaikka autolla toiseen kohtaan ja sitten löytyy niitäkin ylituomareita, joidenkin mielestä koiraa ei edes tarvitse päästää irti, ennen kuin löytyy yöjäljet? Monia muitakin erilaisia linjauksia suhteessa sääntöjen tulkitsemiseen ylituomareilla esiintyy, mutta niistä ehkä joskus toisella kertaa…
Ja sitten hyvin huolestuttava asia, josta keskustelin erään "hierarkiassa hyvin korkealla olevan" harrastajan kanssa. Aina silloin tällöin kuulee, kuinka kokeissa hyvin menestyneitä koiria solvataan toisten alan aktiivisten harrastajien toimesta selitellen, etteivät kyseiset koirat ole "paskaakaan parempia" vaan niiden korkea koemenestys on tekemällä tehty tuomarien toimesta. Miten se on mahdollista, sillä eihän aina samaa koiraa arvostele samat tuomarit vai onko syytöksellä sittenkin perää siksi, että säännöt todellakin mahdollistavat tuomareiden toimesta tulkinnallisen vapauden päättää siitä, onko koiran ominaisuudet hyviä vai huonoja. Jos näin on, silloin nykyiset säännöt tulee saattaa suurennuslasin alle, koska selvästikään monetkaan alan harrastajat eivät tunnu kyseisiä sääntöjä paljoakaan kunnioittavan, jota toisaalta en yhtään ihmettele..
Lopuksi muutama kysymys "ikään kuin jälkiruuaksi":
Miksi nykyiset säännöt ovat niin vaikeasti tulkittavissa, etteivät edes monet ylituomarit ole sääntöjen tulkinnasta yhtä mieltä? Myöskin tahtoisin tietää, sallittiinko kettukoirien parissa harrastavien esittää omia näkemyksiään sääntöjä muokattaessa puhumattakaan siitä, tahdottiinko heitä edes kuunnella? Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: Miksi aina silloin, kun "eliitti" tekee jotakin, ei siitä normaali kadun tallaaja ymmärrä paljoakaan, jos ylipäätänsä mitään ja luulenpa ettei tässä tapauksessa edes eliitti ole asioista perillä, tai sitten he vain yksinkertaisesti huvittelevat meidän normaalien kettukoiraharrastajien kustannuksella? Pallo on totisesti hukassa, mutta kysymys kuuluukin, että kenellä…
Ai niin, meinasi unohtua: Pyydän anteeksi näin julkisesti eräältä ketunajokokeiden ylituomarilta omaa asiatonta käytöstäni eräässä paikkakuntamme ketunajokokeessa. Teen sen näin julkisesti, koska julkisesti internetissä otin kantaa hänen tulkintaansa suhteessa ketunajokokeiden sääntöihin koskien varamaastoon siirtymistä. Kyseinen ylituomari on varmasti pyrkinyt vilpittömästi toimimaan sääntökirjan mukaan, vaikkakaan en silloin sitä ymmärtänyt. Näin jälkeenpäin, kun olen asiaa ajatellut, hänellä niin kuin ei muillakaan ketunajokokeiden ylituomareilla ole aina helppoa tehdä päätöksiä sääntökirjan mukaan, koska sääntöjen laatijat, tuo "korkea eliitti", on sen verran pahasti tehnyt hallaa kettukoiriemme jalostukselle väsäämällä nykyiset säännöt kaikkine puitteineen, ettei ylituomarin saatikka palkintotuomarinkaan rooli ole aina niin helppo kuin miltä se vaikuttaisi. Toivottavasti kyseinen ketunajokokeiden ylituomari antaa asiattoman käytökseni anteeksi ymmärtäen, etten minäkään ole täydellinen vaikkakin itseäni lohduttaa toisaalta se tieto, ettei täydellisyyttä olekaan, edes ketunajokokeiden sääntöjen suhteen, vaikkakin siihen toki jokainen pyrkikäämme. Huomioitavaa on kuitenkin se tärkeä tosiasia, ettei täydellisyyteen voi pyrkiä kukaan, ennen kuin huomaa erehdyksensä. Minä pyydän anteeksi kyseiseltä ylituomarilta, toivottavasti sääntöjen laatijat pyytävät anteeksi kettukoirien jaloilta harrastajilta laatimiaan mielivaltaisia ja erittäin puutteellisia tämän hetken ketunajokokeiden sääntöjä, sillä eihän hullu ole se, joka virheensä tunnustaa ja tahtoo parempaan, vaan se, joka niitä peittelee ja jatkaa niiden tekemistä…
Kunnioittaen ja asian tiimoilta "nöyrästi" keskustelua toivoen:
Marko Lind / Voittaja-kennel Gsm: 041-5714123
Vastaukset 2
Vanhimmat
nyt puhut asiaa.säännöt erittäin tulkinnanvaraset.yks juttu mättää pahasti,LISÄHAKU mikä pitäisi ehdottomasti ottaa jäljellä.näitä kusijoita on ihan tarpeeksi mitkä lisähaussa kuseksii ympäriinsä.MITÄ HAKUA se on? muitakin löytyy palaan niihin myöhemmin.
vai tänne tuo lindin poika on kadonnut.
ihmettelinkin kun ei miehestä ole kuulunut mitään tuolla metsästysnetin puolella