Iseille kysymys: mitä mieltä te oikeasti olette vaimonne raskausarvista? Pystyttekö hyväksymään vaimonne muuttuneen vartalon ja pitämään sitä jopa kauniina, rakastamaan sitä?
Nykymaailma tuntuu niin pinnalliselta, kuitenkin on mahdotonta säilyttää parikymppisen sinkun vartalo jos äidiksi haluaa. Kyllä itseltäni itku pääsi kun huomasin ensimmäiset raskausarvet ja vasta rv 20 menossa.. Mieheni kuitenkaan ei tunnu välittävän niistä, hän on niin innoissaan vauvasta. Vai onko rakkaus vain sokea tässäkin asiassa?:)
Nykymaailma tuntuu niin pinnalliselta, kuitenkin on mahdotonta säilyttää parikymppisen sinkun vartalo jos äidiksi haluaa. Kyllä itseltäni itku pääsi kun huomasin ensimmäiset raskausarvet ja vasta rv 20 menossa.. Mieheni kuitenkaan ei tunnu välittävän niistä, hän on niin innoissaan vauvasta. Vai onko rakkaus vain sokea tässäkin asiassa?:)
Vastaukset 52
Vanhimmat
En mä edes huomaa niitä enää. Enkä taitais oikein innostua siitä sinkkutytöstäkään koska hlauan olla vaimoni eli NAISEN kanssa... :)
inhottavia ovat, en voisi sietää. Jos muija haluu paksuksi tekee sen sitten jonkun sellasen kanssa joka jaksaa kattella ennen aikojaan nahistunutta naisvartaloa. Mä en katsele.
Mikäs mies oot? Oletko kenties naisesta syntynyt vai tullut jotain yliluonnollista tietä?
Elämään kuuluu synnytys ja raskausarvet ovat luonnollinen asia joka kuuluu osana elämään. Se ei naiseutta eikä kauneutta vie mihinkään. Tervetuloa todellisuuteen! Taidat vielä elää kuvamanipuloitujen playboy-typyjen maailmassa. Varoitan pudotus todellisuuteen voi olla kova. Nahistunutta vartaloa paljon vaarallisempaa on nahistuneet aivot ja elämästä irrallaan oleva ajattelutapa.
Hienot mielipiteet sulla. Vaimosi on varmasti onnellinen, kun saa rakastaa tuollaista miestä!
Noh, kyllähän meitäkin on jotka ei miksikään muutu synnytyksestä...itse olin 170cm 58kg kun aloin odottamaan, kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen samoissa mitoissa ja puoli vuotta synnytyksestä 170/54, takaisin missin mitoissa. Rinnoille ei tapahtunut imetyksen jälkeen mitään, arven arpea en saanut(välilihassa taitaa olla ainoa arpi)...ja olen siis aivan ihanan prinsessan äiti, että näin täälläpäin, eipä se silti miestä kotona pitänyt, joten ulkonäkö on aivan sivuseikka näissä asioissa, kaksin elellään.
Olet hieno mies!
oman naisen vartalo on aina päivä päivältä kauniimpi.itestäni kans tulee isä ja raskausarvet: se ei vaikuta mihinkään ku onni kukoistaa korvistakin jo melkein pihalle :O)
on piloilla, kun on kyseessä naisen liha. Puhumattakaan värkistä joka synnytyksessä venyy ihan hervottomaksi...
kyllä on omassa värkissäsi vika jos naisen vekotin tuntuu hervottoman löysältä! Ensinnäkin, ota selvää asioista ennenkuin tulet paasaamaan älyttömyyksiäsi tänne! Olet varmasti vielä niin kakara, ettet tajua sitä että useimmat naiset vasta synnytyksen jälkeen puhkeavat oikein kukkaan seksin suhteen ja orgasmin saantikin on helpompaa, mutta mitäpä sinä siitä tietäisit kun sinulle on tärkempää pelkästään että vehkeesi uppoaa tiukkaan lihaan. Sinulle nainen on pelkkää "lihaa", joten osta itsellesi pumpattava Barbara, siinä on sinulle naista ihan riittävästi.
Jabba puhuu asiaa!
Ja tosiaan kun palstan otsikko on isien jutut, niin ihmetyttää välillä kun täällä ei puhuta muuta kun vieraissa käymisestä ja ns kakkosnaiset tilittää tuntojaan. Eikö näille toisille naisille voisi perustaa oman palstan jonne mennä vikisemään kun poikaystävä viettääkin joulun vaimon luona (ai hurja ai hurja.......)
millä ilveellä miehen värkissä on vika jos muija käy synnärillä venyttämässä vit..nsa ja kotiin palattuaan (kun jälleen pääsee pukille), on kuin vetelisi käsäiseen yöhön ladon ovesta? Vaikka ennen oli tiukka? Kysyn vaan.
Tiedoksi myös toinen homma. Barbara (se pumpattava malli) ei ole lihaa.
Oman avokkini vekotin ei muuttunut kyllä suuntaan eikä toiseen vaikka onkin synnyttänyt, enkä ole kuullut kenenkään kaverinkaan valittaneen löystyneistä paikoista joten uskallanpa väittää että moinen väite on täyttä kakkaa. Ei se tuhero siitä mihinkään löysty, eri asia on jos lantionpohjalihakset löystyvät mutta siihen ei tarvitse välttämättä edes synnytystä jos niin käy!
Seurustelinpa aikoinaan erään kahden lapsen äidin kanssa josta ei olisi ikikuuna päivänä uskonut että on alakautta synnyttänyt, sen verran pinkeät olivat paikat!
Eikä se ole muuten pakko kytistää heti oven suussa mela ojossa kun se vaimokulta saapuu synnäriltä, kai ne paikat tarttee aikaa palautuakseen ja muijalla on varmaan muutakin mielessä kuin naimaan pääseminen, törttö.
Ps. En väittänytkään että PB olisi lihaa, kehotin kirjoittajan hankkimaan itselleen sellaisen koska sitä ei tarvitse tyydyttää eikä ottaa huomioon millään tavalla, senkus PUMPUM-Pumppaa vaan eikä tarvitse pelätä että lihat alkavat riippumaan!(mutta sinähän et sitä tajunnut)
Minä tiedän äitinä miten juttu menee.
Ei millään muotoa voi olla mahdollista ettei emätin veny alatiesynnytyksessä. Se on aivan täysi mahdottomuus!!
Se, että mies ei sitä huomaa, voi johtua esim. siitä, että raskauskin venyttää ja pehmentää emätintä. Tiukan muisto katoaa hiljakselleen raskauden edetessä ja venymistä tuskin enää huomaa. MUTTA. Jos tämä kaikki tosiaan tapahtuisi yhdessä humauksessa, sen huomaisivat kaikki miehet vaimoistaan.
Joten paskaa laulat.
niin se ei tarkoita että kaikilla olisi tehnyt samoin. Otan osaa. Luulisi sinunkin naisena ja äitinä tietävän että emätin on todella venyvää kudosta, eikä todellakaan ole näin etteikö paikat voisi palautua ennalleen synnytyksen jälkeen. On tässä sen verran tullut lueskeltua lääketiedettä
miksi käytät sanontaa "ettei voisi"? Jos kerta oot varma että palautuu, mikset sano niin????
Jaaha, nyt sitä ollaan jo tohtoria...naurettava ainakin oot.
Ei ole synnyttänyt sama kuin synnyttämätön, vaikka synnyttäneet niin hyvin mielellään haluavatkin ajatella.
KUN perse on revitty, se on ikuisesti revitty, eikä ikinä palaudu ENTISELLEEN.
Se että palautumista tapahtuu, EI tarkoita, että emätin palautuu ennalleen!
PS. Etsi täältä netistä kuva synnyttäneen naisen emätimestä ja synnyttömättömän ja tuu sitte sanoon mulle, ettei niillä ole eroa! Niillä on jopa päällisin puolin silminnähtävä ero!
Sille en voi sitte mitään mitään jos sun vehkees on niin pieni ettei se tunne mitään eroja! Mut siinä tapauksessa katso päältä!
Olepa hyvä ja tule alas pilvilinnoistasi. Sanon sinulle kuten edellinenkin kirjoittaja, sinun pilisi on vain niin pieni ettet tuntenut vaimon tiukkoinakaan aikoina yhtään mitään... ja sitä lääketiedettä on tullut opiskeltua aivan liian vähän, sillä 2Plus lehti väittää näin:
"Vastaanotto
Löystynyt emätin [1/1999]
Voiko emätin venyä synnytyksessä pysyvästi? Synnytettyäni esikoiseni kaksi vuotta sitten minulle jäi todellinen ongelma tästä "emättimen löystymisestä". Olen kyllä lukenut, että emättimen lihakset ovat synnytyksessä todella kovilla, mutta minulta tuntuu hävinneen kaikki. Olen yrittänyt lantiopohjalihasjumpalla palauttaa lihakset, tuloksetta. Virtsankarkailuongelmaa minulla ei ole. Kaikki tämä haittaa kovasti seksielämääni mieheni kanssa, koska en voi nauttia seksistä, kuten ei miehenikään, koska emätin on niin "löysä". Kuinka paljon näitä lantionpohjalihaksia tulisi harjoittaa, että tulosta syntyisi? Onko mahdollista "tiukentaa" emätintä? Mistä tällaista toimenpidettä voisi kysyä?
- Seksielämäkö vielä takaisin?
Seksielämä muuttuu aina alatiesynnytyksen jälkeen, koska emätin on sen jälkeen löysempi. Kuitenkin vain harva kokee seksielämän huonontuvan. Spontaani palautuminen synnytyksen jälkeen korjaa tilannetta, ja jos jaksaa päivittäin tehdä lantionpohjalihasten harjoituksia, niin tilanne korjaantuu yleensä nopeasti varsin hyväksi. Toisaalta se, että sinulla ei virtsa karkaile, puhuu sen puolesta, etteivät lihaksesi olisi huonot.Koska synnytyksestä on jo kaksi vuotta ja olet yrittänyt ahkerasti kuntouttaa itseäsi, saattaa olla, että tilanne ei enää harjoittelemalla tai odottamalla parane. Ehdotan, että käännyt erikoislääkärin puoleen, joka voi arvioida hoitomahdollisuudet. Emätintä voi "pienentää" ja tiukentaa alateitse tehtävällä leikkauksella, mutta sen jälkeen joudut synnyttämään seuraavat lapsesi todennäköisesti keisarileikkauksella. Siksi leikkausta suositellaan mieluummin siinä tilanteessa, kun perheen lapsiluku on täynnä. Leikkauksia tehdään kaikissa alue- ja keskussairaaloissa sekä joissakin yksityissairaaloissa.
- Erja Halmesmäki"
http://www.kaksplus.fi/vastaanotto/?id=344
Tosiaan kaikki naiset ovat yksilöitä, ei massa tuotantoa ennen synnytystä tai sen jälkeen suuri kunnia annettakoon geisha-kuulille, kun niiden kanssa jaksaa jumppailla on lihakset loisto kunnossa ja varmaan myös mies sen huomaa!
"Koska synnytyksestä on jo kaksi vuotta ja olet yrittänyt ahkerasti kuntouttaa itseäsi, saattaa olla, että tilanne ei enää harjoittelemalla tai odottamalla parane. Ehdotan, että käännyt erikoislääkärin puoleen, joka voi arvioida hoitomahdollisuudet. Emätintä voi "pienentää" ja tiukentaa alateitse tehtävällä leikkauksella, mutta sen jälkeen joudut synnyttämään seuraavat lapsesi todennäköisesti keisarileikkauksella. Siksi leikkausta suositellaan mieluummin siinä tilanteessa, kun perheen lapsiluku on täynnä. Leikkauksia tehdään kaikissa alue- ja keskussairaaloissa sekä joissakin yksityissairaaloissa.
- Erja Halmesmäki"
KYLLÄ SE ON NIIN ETTÄ KUN MIKÄÄN EI AUTA, NIIN SITTEN EI MIKÄÄN AUTA, MUU KUIN KIRURGIN VEITSI! Voit pettää itseäsi miten haluat, mutta totuus on ja pysyy. Yksikään alatiesynnytys ei mene vaurioitta läpi. Tai sitten on jo tosi iso peli alunperinkin. Pelaa vaan niillä kuulilla, tuskin muuta enää saatkaan.
miksi pelaat kuulilla kun synnytys ei venytä emätintä? Minkä mies huomaa? Heh, puhuit ittes pussiin. Äkkiä pussi kiinni ja Aurajokeen.
Siitä huolimatta, kuten tässä on jo sanottu, synnyttänyt ei ole synnyttämätön. Sen näkeekin tavarasta, onko se käynyt telakalla. Vai muuttaako kuulat ulkomuodonkin??
xDD
Aikas jännää;) Olen synnyttänyt kolme lasta ja kaikki alateitse. Koko on viimeisimmällä ollut lähemmäs viitisen kiloa ja ainut joka ei repinyt paikkoja reikaleiksikaan (kai pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi?) ja tämän kolmannen jälkeen on meillä ollut ukon kanssa ollut välillä vaikeuksia sen suhteen, että sitä lihatikkua sisään edes saa (ei niin ettei löydettäisi vaan niin, ettei se tahdo mennä) liekö sitten miehelläni vehje kasvannut lapsilukujen myötä..vai kyse siitä, että tälläkertaa huolehdin raskauden alusta, jotta paikat pysyvät kunnossa?
Ihan vaan mielenkiinnosta, kun kolmannen jlkeen olen enemmän kuin kerran saanut ukolleni nauraen todeta, että kuin olis neitsyys takaisin tullut.
Voi tietenkin olla, että kahden jälkeen paikkani ovat olleet niin römpsällään, jotta jumpan jälkeen onkin sitten palautuneet ja ukon vehkeen tai itseni pienuuden todellinen tila varmistunut;)
Ja onpa siitä tiukemmasta tavarasta muutakin todistusaineistoa, mutta se nyt on ehkä liian raisua tähän, kun tänne pääsee alle 18-vuotiaatkin lueskelemaan.
Lasten tekeminen ei ole pieni munaisten miesten hommaa! Jos joskus menen naimisiin ja hankin lapsia, miehellä on oltava tarpeeksi iso! Pikkupippelit jää rannalle ruikuttamaan.
Pienimunaset on isovittusten propagandaa...
Kyllä terveen nuoren naisen "värkki" palautuu ihan normaaliksi, Itsellä tuntuu jopa "kireemmältä" nykysin....
Lantionpohjan lihasten (nk. rakastelulihakset) kunto on oleellinen synnytyksen jälkeen. Heti synnärin jälkeen kyseisiä lihaksia ei nainen edes tunnista, mutta ahkera treenailu kannattaa (ei sen takia, että joku älypää ei halua heiluttaa patonkia leivinuunissa vaan siksi, että naisesta tuntuisi hyvältä...)
yhtyen. riippuva liha on kaameen näköstä.
Ehtiihän ne kakarat sitten ku ei enää ole väliä sillä millanen nainen rinnalla käpyttelee. vielä on väliä, joten ei pilata.
Millos sillä ei ole enää väliä et millanen nainen rinnalla "käpyttelee"?:) Kun olet 60v?
En itse ole isä, niin en voi vastata alkuperäisen kysymykseen mitään. Itseänikin aihe vain kiinnostaa, näin äitinä. Itse olen sitä mieltä että kaikenlaiset arvet kuuluvat elämään, ne ovat itsessään jo arvokkaat, kertovat eletystä elämästä.
arvet kuuluvat elämään. Mutta kuka idiootti hakee niitä hakemalla?
Mikään ei ole sen kammottavampi kuin ennen aikojaan elähtänyt nainen.
mikään ei ole kammottavampaa kuin nainen joka on itseään täynnä oleva tuulihattu jolla ei ole elämässä mitään muuta kuin oman vartalon ja lärvin palvominen. Yököttää sinunlaisesi ämmät!
Minä rakastan omaa avokkiani yli kaiken raskausarpineen ja muine "kauneusvirheineen" enkä vaihtaisi häntä ikinä mihinkään pakkeloituun silikonihärdelliin jolla on aivojen tilalla pelkkää tyhjää!
ne ämmät joilla ei ole mitää muuta mielessä kuin kohtu täyteen ja äkkiä!
Vois kyllä luulla ettei kukaan naispuolinen haluu sulta geeniperimää omalle lapselleen joten älä ole huolissas
haluu multa se ei tarkoita ettei kukaan. Äläkä sano olevas mies. Et ole.
"Mikään ei ole sen kammottavampi kuin ennen aikojaan elähtänyt nainen"
Alkaa miehet sitten huolehtia ehkäisystä tai tunkevat seuraavalla kerralla munansa patjan väliin niin ei tarvitse olla huolissaan.
Usko vaan, että kyllä sellaisia miehiäkin on kuin Jabba. Minullakin on sellainen, eikä se tarkoita, että olisin rupsahtanut ja epätoivoinen! Olemme vain jo kasvaneet aikuisiksi kuten Jabba vaimonsa kanssa. Toivottavasti itsekkin pääset sinne asti joskus, kaikkihan eivät pääse..
Oli hyvin sanottu, että tuollaista asennevammaa ei kannata periyttää eteenpäin!
Kysymys oli todellakin tarkoitettu miehille, joilla on vaimo ja lapsi(a) tai tulossa lapsi. Ei pojille/miehille, joilla ei ole mitään kokemusta lasten teosta, lapsista, rakkaudesta tai elämästä..
Kiitos asiallisista vastauksista! :)
Raskausarvet vaalenevat ihan itsestään näkymättömiin muutamassa vuodessa. Vartalo on myös helppo palauttaa ennalleen jumppaamalla. Ei siis isää, vaan ihan itseään ja omaa hyvää oloaan varten.
vaikka kysymys oli osoitettu isille, kerron aloittajalle naisena, että naisvartalo ei ikinä ole enää entisellään kun yksikin raskaus on takana. Näkyvimpiä muutoksia löytyy juuri ihosta ja lantionseudusta, joka monella "leviää" selvästi, vaikka lihomista ei tapahtuisikaan. Nämä ovat asioita jotka tapahtuvat kaikille ja joissa on mukana hormoonimuutokset, jotka myöskin aiheuttaa kaiken muun lisäksi selluliittia.
Jos miehesi kauneuskäsitys on sinulle tärkeämpää kuin raskautesi, olisi kannattanut ottaa asiasta häneltä itseltään selvää ja mielellään ENNEN kuin ryhdyit lasta tekemään. Huono asia mieheltä kyselemisessä on se, että mies haluaa miellyttää siihen asti kunnes löytää toisen, eikä varmasti sano mitä mieltä oikeasti on vaan sen, mitä luulee sinun haluavan kuulla. Toisaalta on hullua, että kaksi toisilleen noin vierasta (ei tunne toisen mielipidettä) ovat menneet ja tehneet lapsia keskenään!!
Rakkauden sokeudesta sen verran, että se on sokea tiettyyn pisteeseen asti. Mutta silmät jäävät sokeiksi vain äärimmäisen harvoin, tuskin koskaan. Hyvä sokeuden poistaja on esim. lapsen tulo.
Yrittäkääpäs tulla sanomaan että olen väärässä! Turha veisu on myös katkeruudesta jauhaminen yms.
Olen immuuni näille tavoille kumota totuus.
Viestisi kuulosti kyllä hieman katkeralle.. Raskauteni on tärkeä minulle, mutta vielä tärkeämpi miehelleni. Raskausarpeni häiritsevät minua enemmän kuin miestäni, olen ehkä hieman pinnallinen, mutta olen aina pitänyt vartalostani ja ollut siitä ylpeä jollain tavalla. Tottakai se tuntuu pahalta, kun huomaa muutoksia, kun esim. vanhenee.. Mieheni kuitenkin on sitoutunut minuun ihmisenä, ei pelkästään vartalooni.
En oikein tiedä mitä vastaisin sinulle, miksi on hullua että olemme saamassa lapsen? Koskaan ei voi tuntea toista ihmistä läpikotaisin, ihmiset muuttuvat, mielipiteet muuttuvat. Me ainakin koko ajan tavallaan tutustumme uudestaan toisiimme, emme ole enää samoja ihmisiä kuin tavatessamme.
Halusin vain tietää mitä isät yleensä ajattelee raskausarvista, onko se vain naisten painajainen vai myöskin miesten..
koska mielipiteet muuttuvat, ihmiset muuttuvat ja koska toista ei voi tuntea läpikotaisin, on helvetin typerää kuvitella että mies on sitoutunut yhtään mihinkään. Mutta sinäpä olet. Pilaamaan oman vartalosi loppuiäksesi.
Kumosit juuri itse oman väitteesi, minun ei tarvinnutkaan tehdä sitä!
:DD
Taidan sitten olla helvetin typerä kun uskon mieheni olevan sitoutunut minuun ja meidän perheeseen. :) Mutta olen onnellinen typerys.
Kaikkien vartalo vanhenee ja muuttuu, halusi sitä tai ei, sinänsä mielipiteesi on hassu. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Minä en koe että raskaus pilaa vartaloni vaikka säikähdinkin raskausarpia. Oikeastaan olen kiitollinen kyynisistä viesteistäsi, sait minut tajuamaan ettei raskausarvilla ole niin merkitystä, tärkeämpää on kuitenkin se, mitä ihminen on. Kiitos sinulle!
jos mahdollista joaasin viisikymppisen synnyttämättömän ja normaalipainoisen naisen alastonta vartaloa verrattuna samanikäisen synnyttäneeseen!
Eikä tarvii olla julkkis, riittää että ihan tavallinen terve muija.
Outoa kyllä, aloitus on raskausarvista. Mutta jostain kumman syystä keskustelu näkyy menneen taas emättimen mahdolliseen löystymiseen tai ei.
Hmm... Mietityttää vaan että moniko tämän palstan lukijoista/kommentoijista on ihan oikeasti äitejä tai isiä. Taitaa olla pieni prosentti.
jotka tietävät, että synnyttäminen saa aikaan muutoksia. Ne jotka kuvittelevat että mitään ei oikeesti tapahdukaan, ovat joko tyhmiä, lukutaidottomia, tai muuten vaan niin itseään täynnä, että luulevat kaikkien kuulien auttavan korjaamaan täysin se, minkä vapaaehtoisesti menettivät!
Toisaalta kovasti kummastelen sitä, että miksi synnytyksen jälkeen pitäisi olla kuten synnyttämätön? Sehän ei ole mahdollista!
Kylläpä on keskustelu! Hassua huomata, miten suuri tarve sekä miehillä että naisilla on tuottaa noin rumaa tekstiä äideistä. Totuushan on se, että jos suhde toimii muuten ja pariskunta pystyy keskustelemaan kaikesta avoimesti, niin syytä huoleen ei ole.
Ymmärrän kyllä, että tällaiset asiat pelottavat synnyttämättömiä naisia ja lapsettomia miehiä, mutta aika sen sitten näyttää, että miten sille asialle käy.
Turha siis jo valmiiksi lietsoa kauhukuvia tai haukkua synnyttäneitä naisia. Ei kukaan meistä olisi täällä narisemassa aiheesta, jos naiset olisivat löystymisen pelossa lopettaneet synnyttämisen...
Kenelle te hyvät keskustelijat haluatte olla ilkeitä? Miettikää sitä ja avartakaa kuvaanne maailmasta. Se voisi tehdä hyvää.
Ei tainnut keskustelun avaaja arvata, minkä pandoran lippaan tuli samalla avanneeksi :) Sivusta olen seurannut ja keskustelun läpi lukenut, mutta en tiedä itkeäkö vai nauraa. Raskausarvissa ja emättimen löystymisessäkö se on koko totuus lasten saamisesta ja vanhemmuudesta? Eikö niistä lapsista tosiaan ole muuta seurausta? Eikö mitään positiivista tule mieleen?
Älkää nyt hyvät ihmiset tosiaan tehkö lapsia, jos suurin huolenaihe hankkeessa on lihan löystyminen.
Minä ainakin unohdin pelkoni vartalon muuttumisesta ja raskausarvista tätä keskustelua lukiessani ja nauraessani..:D Onneksi muutama isäkin vastasi, ettei ihan hukkaan mennyt kysymys. :)
Joten kiitos ihan kaikille vastanneille!
sanomaan kuin että ei vaimolle mitään raskausarpia tullut.
Mitat tavatessamme: 164 cm, 49 kg
Kolme lasta ja 16 vuotta myöhemmin
164 cm, 50 kg.
Arpiahan voi tulla, mutta mitä sitten. Sama nainenhan siellä sisällä silti on. Mitä nyt vähän hormonit voi välillä heittää, mutta semmoisetkin kaudet ovat ohimeneviä. Avioliitto on tahtotila. Tahtotilan säilyttämisessä auttaa mm. rakkaus.
Eli kerron nyt mitä on odotettavissa, kun olet saanut lapsen syliisi:)
Ensiksi huomaat, ettei se maha kadonnutkaan mihinkään, siitä vaan lähtiät "ilmat piahlle" ja maha on kuin vappupallo (tavallinen ilms ilman heliumia) joka on krtistunut ja kutistunut. Ja se maha on sen näköinen muutamat viikot (2-4) ja aika hmmhh..järkyttävän huvittava (minä järkytyin sitä mahaa viellä kolmannenkin kanssa). Raskausarpia sinulle on tullut ja ne jäävät. Haalenevat tosin (ja sitäki voi yrittää auttaa vhrällä teellä, mutta kannatt selvittää sopiiko se imettävälle äidille) itse en teetä voi juoda kun lentää latta siitä (älä kysy miksi, ei ole tähänpäivään selvinny), muta kälylläni hävisivät muutamssa viikoissa ihonvärisiksi repeämiksi, eivätkä enään kiruneet punaisina.
Alussa rintasi pompsahtavat todennäköisest muutamaa kokoa isommiki ja ne vuotavat kuin seula, ilman rintaliivejä kulkeminen on pelkkää haavetta (ellt tunge sideharsoa paidansisään joa on tarpeeksi kireä pitämään sen siellä, on öisin kivempi kuin rintaliivit) - Välihuomautus: jostain kumasta tää näppis ätää välillä ottamatt kirjaimia, joten sorry, jos kirjoitus on sen mukaista- Kun lopetat imetyksen on todennäköistä, että rintojen iho on venynyt ja rinnat eivät ole enään kiinteät tai edes muistuta rintoja vaan patalppuja tai tiskirättiä. Kahden kanssa a-b kokoni kutistui a:han. Kolmannen jälkeen olen kokoa b-c, ja vaikka olen aina haaveillut isommista rinnoista, niin nyt ketuttaa. Kaikki ihanat liivit ovat liian pieniä ja ei ole oikein rahaa ostella uusia tai uskallusta, jos nää tästä muuttuvatkin viellä.
Lantioni ei ole oikeastaan levennyt, suureksi harmikeni, sillä en selaista omista. Viellä on hiukan jäljellä, mutta sekinarm katoaa viellä puolenvuoen sisään (toivon, että ei)
Ekasta synnytyksestä palasin n 3vkossa ja, kun lapsi oli 7kk painon 5kg vähemmän, kuin ennen synnytystä (ja olin ihan luuranko) tokasta palasin 9kk jälkeen lähtöpainoon ja nyt kolmannesta (6kk) painankg enemmän, kuin ennen raskautta ja toivon, että pysyy.
Mutta nyt lopetan, kun tää kirottaminen on hemmetin hankalaa näppiksen takia (jumiutuu ja jättää kirjaimia kirjoittamatta)
Tsmppiä!
Eli kerron nyt mitä on odotettavissa, kun olet saanut lapsen syliisi:)
Ensiksi huomaat, ettei se maha kadonnutkaan mihinkään, siitä vaan lähtiät "ilmat piahlle" ja maha on kuin vappupallo (tavallinen ilms ilman heliumia) joka on krtistunut ja kutistunut. Ja se maha on sen näköinen muutamat viikot (2-4) ja aika hmmhh..järkyttävän huvittava (minä järkytyin sitä mahaa viellä kolmannenkin kanssa). Raskausarpia sinulle on tullut ja ne jäävät. Haalenevat tosin (ja sitäki voi yrittää auttaa vhrällä teellä, mutta kannatt selvittää sopiiko se imettävälle äidille) itse en teetä voi juoda kun lentää latta siitä (älä kysy miksi, ei ole tähänpäivään selvinny), muta kälylläni hävisivät muutamssa viikoissa ihonvärisiksi repeämiksi, eivätkä enään kiruneet punaisina.
Alussa rintasi pompsahtavat todennäköisest muutamaa kokoa isommiki ja ne vuotavat kuin seula, ilman rintaliivejä kulkeminen on pelkkää haavetta (ellt tunge sideharsoa paidansisään joa on tarpeeksi kireä pitämään sen siellä, on öisin kivempi kuin rintaliivit) - Välihuomautus: jostain kumasta tää näppis ätää välillä ottamatt kirjaimia, joten sorry, jos kirjoitus on sen mukaista- Kun lopetat imetyksen on todennäköistä, että rintojen iho on venynyt ja rinnat eivät ole enään kiinteät tai edes muistuta rintoja vaan patalppuja tai tiskirättiä. Kahden kanssa a-b kokoni kutistui a:han. Kolmannen jälkeen olen kokoa b-c, ja vaikka olen aina haaveillut isommista rinnoista, niin nyt ketuttaa. Kaikki ihanat liivit ovat liian pieniä ja ei ole oikein rahaa ostella uusia tai uskallusta, jos nää tästä muuttuvatkin viellä.
Lantioni ei ole oikeastaan levennyt, suureksi harmikeni, sillä en selaista omista. Viellä on hiukan jäljellä, mutta sekinarm katoaa viellä puolenvuoen sisään (toivon, että ei)
Ekasta synnytyksestä palasin n 3vkossa ja, kun lapsi oli 7kk painon 5kg vähemmän, kuin ennen synnytystä (ja olin ihan luuranko) tokasta palasin 9kk jälkeen lähtöpainoon ja nyt kolmannesta (6kk) painankg enemmän, kuin ennen raskautta ja toivon, että pysyy.
Mutta nyt lopetan, kun tää kirottaminen on hemmetin hankalaa näppiksen takia (jumiutuu ja jättää kirjaimia kirjoittamatta)
Tsmppiä!
Kysyit asiaa miehiltä, minä olen äiti. Kaksi lastani on syntynyt sektiolla, arpi on häpyluun yläpuolelta napaan saakka. Itse kärsin siitä aikanaan kovastikin, raskausarpiakin on joka puolella. Mieheni kysyi kerran valitukseeni kyllästyneenä, että jättäisinkö hänet, jos hän joutuisi vaikkapa onnettomuuteen, jossa saisi arpia!! Huomasin silloin, että turhia olen murehtinut. Sitäpaitsi ei se miehenkään vartalo muuttumattomana pysy, ja yleensä järkevät, aikuiset ihmiset sen ymmärtävätkin. Eivätkä ne miehet yleensä antaisi lapsiaan pois, jos sillälailla voisi saada vaimonsa vartalon takaisin. Seksi ei ole ollut koskaan yhtähyvää kuin nyt, siinä ei arvet haittaa.
Nyt kun kysyit niin tajusin että kai niitä arpia on vaimollakin... 4:s lapsi tulossa ja vanhinkin on jo 6v... On se sama nainen silti..
Keskusteluja luettuani, itselle tulee vain mieleen se, että mahtaa pitemmällä aikavälillä katsottuna olla melko yksinäistä ja noiden ikuisten poikamiesten (sekä kenties myös elatusvelvollisten miesten) elämää se, joka perustuu ainoastaan pillun tiukkuuteen ja mahdollisiin elämän tuomiin jälkiin, naisen kropassa. Onnea valitsemallanne tiellä.