Tiedän kyllä että koet olevasi loukattu

Just nyt tuntuu oikeasti siltä, että minun sydän ei enää jaksa suruja. Niin paljon otan aina sydämelleni ja nyt se ei enää jaksa. Suruunkin voi kuolla.

Jos on jotain, mitä en tiedä niin miksi et kerro? Kuuntelen kyllä. Vielä voisi tullakin ehkä, jos uskaltaisit avautua.

En tunne olevani loukattu. Mistä niin päättelet?

tuo on jolle tuon tarkoititkaan?
Oliko naiselle vai miehelle?

Ei ole sellaista oloa onneksi, surullinen olin aikoinaan, kun elämä oli yhtä hyvästien jättöä jota en tahtonut tehdä, ja silti jouduin tekemään. En myöskään tuomitse kun en ole semmoinen luonne, varsinkaan kun en tiedä mistään mitään. Olisi voinut tulla, voisi tulla, jos olisit tarttunut johonkin aloitteeseeni. Vaan etpä niin tehnyt.

Jarille, sanoisin. Kaikelle mitä tapahtui oli syynsä. En ole loukattu, enkä todellakaan tuomitse. Ei tule mitään, sillä kaikella oli aikansa myöskin. Olet mulle liian impulsiivinen luonne.. eikä taideta oikein puhua muutenkaan samaa kieltä tai loppujen lopuksi haluta samoja asioita. Kuin osittain. En myöskään halua sekoittaa sinun elämää sillä se ei todellakaan ole järjestyksessä vieläkään.. ei minunkaan ole.

Tuollainen viesti palstalla jollekin olisi todellakin loukkaus, mutta trollit ne pyöriipi täällä.

No jos aloittaja kokee että toimintansa on loukannut minulle kyllä välähtää onko se ollut niin tarkoituskin? Henkilökohtaisesti en tunne että hän olisi loukannut mutta ehkä pieneen eoätietoisuuteen jättänyt

Mikä estää selittämästä? Niinpä niin....
Kuulehan, tällaiset ei tehoa.