Olen kotoisin Keski-Suomesata pienestä kunnasta. Lapsena ollessani perheeni oli köyhä, ja lisäksi isä väkivaltainen.
Onneksi rahaa sentään oli. Paikkakunnan tehdas tuotti riihikuivaa niin ettei paskalle taivu ja niinpä opin jo lapsena, että koulutus on osaamattomia varten. Peruskoulu meni kahlaamalla ja väkisin läpi, amis jäi kesken, mutta sukulaissuhteilla sain tehtaasta käytännössä aika turhan varastomiehen paikan suurella palkalla. Päivät meni kahvia juodessa, vähän trukkia ajaessa ja korttia pelatessa. Krapula-aamut olivat vittumaisia mutta parien munkkikahvien jälkeen ne alkoi helpottaa aina. Usein olin myös "sairaana" varsinkin maanantai-aamuna kotona parannellen oloani.
Mahtoi opettajia vituttaa kun melkein lukutaidoton teini ansaitsee paremmin kuin ne. Itse asiassa meillä oli äijien kesken sellainen periaate että alle neljän tonnin ei laiteta rikkaa ristiin. Niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, näin kului vuosia. Tehtaanjohtaja ei välittänyt vaikka talo oli täynnä turhaa väkeä niin kauan kuin itse sai osuutensa.
Myös muunlaista menestystä tuli. Isäni oli paskiainen, mutta ulkonäkö oli hänellä kohdallaan. Häneltä olen perinyt komeat kasvonpiirteet, joilla irtosi naista. Jotenkin alkoholistiperheessä on oppinut myös haistelemaan äärimmäisen herkästi sen, mitä toiset ihmiset ajattelevat ja miten pitää käyttäytyä ollakseen mieliksi erilaisissa tilanteissa. Kaikenlaista eliittinaista, ihan ruotsalaisen valtasuvun kaunottaria myöten on ollut, ja moni oli valmis sitoutumaan. Itse en, koska kulman takana odotti aina toinen parempi ja sitoutuminen muutenkin pelotti. Jos olisi vähän fiksummin korttinsa pelannut, istuisi tälläkin hetkellä jossain ruotsinkielisen kartanon terassilla laatukonjakkia juoden ja katsellen miten lapset harrastavat poniajelua.
Sitten tuli talouden alamäki ja turhat äijät rupes lentämään pellolle. Olin tottunut kovaan elintasoon, eikä mitään jäänyt tuosta vuosien "uraputkesta" käteen. Sama jatkui työttömänä. Baareja, nettipokeria ja taksiajeluita. Mummolta pummasin minkä kerkesin, ja hän oli kiltti ja antoi rahaa. Ne kun tuhlasi viinaan ja nettipokeriin, pummasin lisää rahaa ruokaan ja vuokraan. Tosin nekin meni nettipokeriin ja viinaksiin. Joskus hädissäni ajoin taksilla mummolaan, pummasin mummolta taas taksirahat ja rahaa jälleen ruokaan ja vaatteisiin. Tosin nekin tuli tuhlattua jo ennen kuin astuin ovesta taas sisään.
Tätä jatkui kunnes joku sai selville että koko mummon perintörahat tuli tuhlattua, montakymmentä tuhatta. Ei kukaan sukulaiseni niin rahan perässä ole mutta kai niillekin parempaa käyttöä olisi ollut kuin nettipokerin pelaaminen, taksilla ajo ja lonkeron juonti.
Nyt kaduttaa. Olen lähes kolmekymppinen, turvoksissa, ylipainoinen, velkajärjestelyssä ja alkoholikoukussa. Työtön, kouluttamaton, tyhmä. Enää en naura kilteille hikareille, opeille ja muille koulutetuille. Vaikka he olisivat työttömänä niin kuin monet heistä ovatkin tai töissä täysin paskapalkalla, heillä on elämä aina järjestyksessä: sieniretkiä, kuntoilua, sukulaisvierailuja, synttärijuhlia, perheitä, kaikkea mikä multa puuttuu. He varmaan nauraisivat mulle muuta eivät tee sitä. Kohteliaisuuttaan varmaankin.
Naiset eivät enää katsoa minua. Kaikki saatiin tarjottimella, mutta kaikki onnistuttiin kättelemään. Onnellista lapsuutta ja hyvää perhettä lukuunottamatta. Siinä se syy epäonnistumiseen kai sitten on.
Onneksi rahaa sentään oli. Paikkakunnan tehdas tuotti riihikuivaa niin ettei paskalle taivu ja niinpä opin jo lapsena, että koulutus on osaamattomia varten. Peruskoulu meni kahlaamalla ja väkisin läpi, amis jäi kesken, mutta sukulaissuhteilla sain tehtaasta käytännössä aika turhan varastomiehen paikan suurella palkalla. Päivät meni kahvia juodessa, vähän trukkia ajaessa ja korttia pelatessa. Krapula-aamut olivat vittumaisia mutta parien munkkikahvien jälkeen ne alkoi helpottaa aina. Usein olin myös "sairaana" varsinkin maanantai-aamuna kotona parannellen oloani.
Mahtoi opettajia vituttaa kun melkein lukutaidoton teini ansaitsee paremmin kuin ne. Itse asiassa meillä oli äijien kesken sellainen periaate että alle neljän tonnin ei laiteta rikkaa ristiin. Niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, näin kului vuosia. Tehtaanjohtaja ei välittänyt vaikka talo oli täynnä turhaa väkeä niin kauan kuin itse sai osuutensa.
Myös muunlaista menestystä tuli. Isäni oli paskiainen, mutta ulkonäkö oli hänellä kohdallaan. Häneltä olen perinyt komeat kasvonpiirteet, joilla irtosi naista. Jotenkin alkoholistiperheessä on oppinut myös haistelemaan äärimmäisen herkästi sen, mitä toiset ihmiset ajattelevat ja miten pitää käyttäytyä ollakseen mieliksi erilaisissa tilanteissa. Kaikenlaista eliittinaista, ihan ruotsalaisen valtasuvun kaunottaria myöten on ollut, ja moni oli valmis sitoutumaan. Itse en, koska kulman takana odotti aina toinen parempi ja sitoutuminen muutenkin pelotti. Jos olisi vähän fiksummin korttinsa pelannut, istuisi tälläkin hetkellä jossain ruotsinkielisen kartanon terassilla laatukonjakkia juoden ja katsellen miten lapset harrastavat poniajelua.
Sitten tuli talouden alamäki ja turhat äijät rupes lentämään pellolle. Olin tottunut kovaan elintasoon, eikä mitään jäänyt tuosta vuosien "uraputkesta" käteen. Sama jatkui työttömänä. Baareja, nettipokeria ja taksiajeluita. Mummolta pummasin minkä kerkesin, ja hän oli kiltti ja antoi rahaa. Ne kun tuhlasi viinaan ja nettipokeriin, pummasin lisää rahaa ruokaan ja vuokraan. Tosin nekin meni nettipokeriin ja viinaksiin. Joskus hädissäni ajoin taksilla mummolaan, pummasin mummolta taas taksirahat ja rahaa jälleen ruokaan ja vaatteisiin. Tosin nekin tuli tuhlattua jo ennen kuin astuin ovesta taas sisään.
Tätä jatkui kunnes joku sai selville että koko mummon perintörahat tuli tuhlattua, montakymmentä tuhatta. Ei kukaan sukulaiseni niin rahan perässä ole mutta kai niillekin parempaa käyttöä olisi ollut kuin nettipokerin pelaaminen, taksilla ajo ja lonkeron juonti.
Nyt kaduttaa. Olen lähes kolmekymppinen, turvoksissa, ylipainoinen, velkajärjestelyssä ja alkoholikoukussa. Työtön, kouluttamaton, tyhmä. Enää en naura kilteille hikareille, opeille ja muille koulutetuille. Vaikka he olisivat työttömänä niin kuin monet heistä ovatkin tai töissä täysin paskapalkalla, heillä on elämä aina järjestyksessä: sieniretkiä, kuntoilua, sukulaisvierailuja, synttärijuhlia, perheitä, kaikkea mikä multa puuttuu. He varmaan nauraisivat mulle muuta eivät tee sitä. Kohteliaisuuttaan varmaankin.
Naiset eivät enää katsoa minua. Kaikki saatiin tarjottimella, mutta kaikki onnistuttiin kättelemään. Onnellista lapsuutta ja hyvää perhettä lukuunottamatta. Siinä se syy epäonnistumiseen kai sitten on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No, ole kuitenkin onnellinen ja kiitollinen, että sinulla oli kaikki mahdollinen. Harva ihminen saa elää noin nautinnollista elämää kertaakaan elämässään. Sinä elit elämäsi vauhdikkaasti ja makeasti. Nyt voit katsella jotain muunlaista sisältöä loppuelämääsi.
Hyvä ajatus. Tosiaan ei ole tullut mieleeni.
Nyt on aika hyväksyä realiteetit. Rahaa ei ole mihinkään, kaverit ei vastaa puhelimeen, naiset ei edes katso päin, edessä toimeentulotuki ja työkkärin aktivointitoimet.
Jossain vaiheessa työkkäri armahtaa toivottoman tapauksen ja saatat päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Alkoholismi vain syvenee ja kiljukin vaihtuu lopulta velkojen takia juoksulasoliin.
Lopussa on paleltuminen hengiltä talvella paperinkeräyslaatikossa tai kuolema jonkin elimen annettua lopullisesti periksi. Hautaus valkoisessa pahvilaatikossa ilman osanottajia krapulaisen leipäpapin toimesta.
Sitä ennen nolaat itsesi lopullisesti tonkimalla pilaantunutta ruokaa kaupan biojäteastiasta ja pummaamalla tavalliselta kansalta kolikoita "bussilippuun siskon luokse"...
Kukaan ei jää sinua kaipamaan eikä muistelemaan.
No olipas tylyä tekstiä. Tyypillistä sua :(
Ei tuo ole nykyaikaa sillä nyt kuollaan omaan asuntoon.Tyhmä juoppo nolostuu sillä eipä enää näe alkoholistia konttaamassa tai roskalaatikossa ja sanomalehdet ei julkaise juoppojen kommelluksia vaan keskittyvät rikkaampien toilauksiin.
Vittu pitäis oikeesti tehdä jotain. Ohan tätä nuoruutta vielä jäljellä. Kaikki vitun naiset vaan- kun niitä mielistelee, saa anteeksi ja pystyy unohtamaan 7*77 casea. Saatanan tyhmiä kun kerta toisensa jälkeen katuvan jäljet peitetään ja teeskennellään että kaikki on niin kuin ennenkin. Hyvä ulkonäkö ja käytös, ja taas kaikki on anteeksi annettu ja kuitattu ties kuinka monetta kertaa.
Ihan oikeasti- lähen tästä opiskelemaan datanomiksi tai jotain. Kuka haluaa kuolla lasoli kourassa?
Käsittämätöntä lässytystä. Olet raitistellut liian kaian.
Työnnä tiedät varmaan minkä tiedät varmaan minne.
Moi tissu! Miksi nimimerkkisi on paskanaama? Minusta olet hyvin fiksu ja kiva! Ai eihän tämä olekkaan tissu... Missä ydärimerkki?
Missä oikee tissu on? Mul on ikävä niit hauskoja juttuja elävästä elämästä.
Tuskin mitään epäonnistumista on sillä elämä on kirjoitettu geeneihin ja harvempi pistää elämän paremmaksi kuin isänsä.Teeskentelijöitä riittää mutta jos joku on oikeasti inhimillisempi kuin isänsä niin juon sen kunniaksi oluen!
(Materian ja rahan kerääjät on rupusakkia jotka ei tiedä elämästä mitään)
Ole aito sinkku niinkuin muutkin ympärillä olevat ovat.