Ostinpa keväällä 2001 ensiasuntoni, pienehköstä länsisuomalaisesta kaupungista n.s. peruskuntoisen rivitalokolmion 80 m2.
Korot olivat vielä siihen aikaan n. 4,5 % (12 kk euribor), ja muutenkin lainanottaminen hirvitti, vaikkei sitä tarvittu kuin 260 000 markkaa.
Vuosien saatossa sitä sitten remontoin, tulorahoituksella, kun erinäisten sattumien kautta ei muu onnistunut.
Viime syksynä sitten kyllästyin naapurien toilailuihin, ja toisaalta alkoi oikeasti pelottaa yhtiöön vääjäämättä tulevat laajat kunnostustyöt.
Päätin myydä asuntoni kun siitä vielä ehkä kivuttomasti pääsisi eroon.
Enkä ollut ainoa, joka teki samat johtopäätökset, mutta pääsin liikkeelle ensimmäisten joukossa.
Asunnolleni tuli pyyntihinnaksi aika olennaisesti korkeampi kuin monella muulla samassa yhtiössä, mutta olipa asuntoni uudistettu lattioista kattoon saakka.
Kahden kuukauden myymisen jälkeen tuli sitten kaupat, tinkimään 'jouduin' tuhat euroa, kauppasumma 82 000 euroa.
Mutta mitä tämä neljä vuotta opetti?
Enää koskaan en asu muussa kuin omakotitalossa, ostin sellaisen 120 000 eurolla, asuinpinta-ala 110 m2, rakennettu -90 luvun lopussa.
Asuinkustannukset ovat suurin piirtein samat kuin rivitalossakin.
Ainoa, mikä harmittaa näin jälkeenpäin, on se etten heti ostanut ok-taloa ensiasunnokseni, olisi säästänyt paljon rahaa varainsiirtoveron muodossa.
Jokainen tekee asumismuotoratkaisunsa taloudellisen tilanteensa ja tarpeittensa mukaan, mutta oikeasti vuokralla asumista on vaikea järkevästi perustella.
Kaikki asiat, joilla omistusasujaa pelotellaan, vaikuttaa jollakin aikavälillä myös vuokriinkin.
Nyt maksan korkoja ja lyhennystä 400 Euroa kuukaudessa seuraavan kymmenen vuotta, kumulatiivinen koron määrä on tällä korkotasolla vähän yli 7 000 Euroa, tasaisesti jaettuna 60 Euroa kuukaudessa.
Eli jos yhtään miettii asumistasoa suhteessa kustannuksiin niin ymmärrätte varmaan ettei kiinnosta asunto-osakeyhtiöt, ja vuokralla asujat saavat osakseen säälivää hymyä.
Hyvää jatkoa kaikille, varsinkin vuokralla asujille onnea!
Korot olivat vielä siihen aikaan n. 4,5 % (12 kk euribor), ja muutenkin lainanottaminen hirvitti, vaikkei sitä tarvittu kuin 260 000 markkaa.
Vuosien saatossa sitä sitten remontoin, tulorahoituksella, kun erinäisten sattumien kautta ei muu onnistunut.
Viime syksynä sitten kyllästyin naapurien toilailuihin, ja toisaalta alkoi oikeasti pelottaa yhtiöön vääjäämättä tulevat laajat kunnostustyöt.
Päätin myydä asuntoni kun siitä vielä ehkä kivuttomasti pääsisi eroon.
Enkä ollut ainoa, joka teki samat johtopäätökset, mutta pääsin liikkeelle ensimmäisten joukossa.
Asunnolleni tuli pyyntihinnaksi aika olennaisesti korkeampi kuin monella muulla samassa yhtiössä, mutta olipa asuntoni uudistettu lattioista kattoon saakka.
Kahden kuukauden myymisen jälkeen tuli sitten kaupat, tinkimään 'jouduin' tuhat euroa, kauppasumma 82 000 euroa.
Mutta mitä tämä neljä vuotta opetti?
Enää koskaan en asu muussa kuin omakotitalossa, ostin sellaisen 120 000 eurolla, asuinpinta-ala 110 m2, rakennettu -90 luvun lopussa.
Asuinkustannukset ovat suurin piirtein samat kuin rivitalossakin.
Ainoa, mikä harmittaa näin jälkeenpäin, on se etten heti ostanut ok-taloa ensiasunnokseni, olisi säästänyt paljon rahaa varainsiirtoveron muodossa.
Jokainen tekee asumismuotoratkaisunsa taloudellisen tilanteensa ja tarpeittensa mukaan, mutta oikeasti vuokralla asumista on vaikea järkevästi perustella.
Kaikki asiat, joilla omistusasujaa pelotellaan, vaikuttaa jollakin aikavälillä myös vuokriinkin.
Nyt maksan korkoja ja lyhennystä 400 Euroa kuukaudessa seuraavan kymmenen vuotta, kumulatiivinen koron määrä on tällä korkotasolla vähän yli 7 000 Euroa, tasaisesti jaettuna 60 Euroa kuukaudessa.
Eli jos yhtään miettii asumistasoa suhteessa kustannuksiin niin ymmärrätte varmaan ettei kiinnosta asunto-osakeyhtiöt, ja vuokralla asujat saavat osakseen säälivää hymyä.
Hyvää jatkoa kaikille, varsinkin vuokralla asujille onnea!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Periaatteessa näin on jos:
- haluat asua pienehkössä länsisuomalaisessa kaupungissa
- peruskuntoinen rivitalokolmio kiinnostaa
- löydät sieltä sen peruskuntoisen rivitalokolmion kohtuullisella hinnalla
- saat töitä ko. alueelta
- oma taloudellinen tilanne suhteessa asuntojen hintoihin sen mahdollistaa.
Jos taas haluat asua "ihmisten ilmoilla" etkä vaikka vain periaatteesta suostu maksamaan mitä tahansa mistä tahansa, niin vuokra-asuminen on ihan hyvä vaihtoehto esim. perintöä odotellessa.
Ei niin periaatteessakaan.
Sillä välirahalla, mikä on Helsingin ja muun Suomen asumiskustannuksissa, saa itselleen aika paljon enemmän sisältöä kuin tsadilaisilla on.
-haluan asua työpaikkani lähellä, kuten nyt teen. (15 minuuttia kävellen)
-peruskuntoinen rivitalo ei kiinnosta enää, omakotiasuminen onnistuu samalla kustannuksella.
-töiden saaminen on enemmänkin itsestä kiinni kuin pelkästään olosuhteista.
Nykyisellä tulotasolla minulla on kaksi uudehkoa (alle kolme vuotta) henkilöautoa ja -04 tonniluokan moottoripyörä.
No, joo etelässä rantalomalla en ole käynyt kymmeneen vuoteen, mutta ei kyllä mielikään tee. Mieluummin käytän kesälomani prätkän selässä pohjoismaita kiertäen.
Ja jos tarkoitat 'ihmisten ilmoilla' asumisella asumista kehä kolmosen sisäpuolella, niin ei kiitos.
Itse asiassa siellä nimenomaan ihmismäisiä ilmoja ei juuri ole.
Ja miksi siellä asua ahtaasti, sinne pääsee teitä myöten käymään jos jostain syystä tarvetta tulee.
Jos laskee oman tulevaisuutensa esim. perinnön varaan, niin se ei kuullosta elämisen arvoiselta elämältä.
Mieluummin nautin läheisistä ihmisistä elävänä.
Mutta onnea teille kaikille tsadilaisille, ja vuokralla asuville erityisesti!
Periaatteessa näin on jos:
- haluat asua pienehkössä länsisuomalaisessa kaupungissa
- peruskuntoinen rivitalokolmio kiinnostaa
- löydät sieltä sen peruskuntoisen rivitalokolmion kohtuullisella hinnalla
- saat töitä ko. alueelta
- oma taloudellinen tilanne suhteessa asuntojen hintoihin sen mahdollistaa.
Jos taas haluat asua "ihmisten ilmoilla" etkä vaikka vain periaatteesta suostu maksamaan mitä tahansa mistä tahansa, niin vuokra-asuminen on ihan hyvä vaihtoehto esim. perintöä odotellessa.