Olen 36 vuotias ja mieheni on 47 vuotias.Olemme olleet naimisissa 10 vuotta.Lapsia on 5.
Kaksoset tyttö ja poika 10vuotiaat sekä
6 vuotias tyttö ja 4kk ikäinen poika.Rakastan miestäni ja lapsiani paljon.Ongelma on siinä,kun suurin osa mun sekä mieheni sukulaisista eivät vieläkään ole ymmärtäneet miksi olemme naimisissa.Ilmeisesti suurin syy on meidän ikäero.Sekä lapsiluku.Meitä ei oikeastaan kutsuta mihinkään perhejuhliin.Se on surullista.Samoin hyvin harva sukulainen tervehtii,jos nähdään kaupungilla.Kummankaan vanhemmat eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan.Onneksi menemme kesällä särkänniemeen sekä johonkin muuhun kivaan paikkaan. Antakaa neuvoja.Onko tässä tilanteessa enää mitään tehtävissä.
Kaksoset tyttö ja poika 10vuotiaat sekä
6 vuotias tyttö ja 4kk ikäinen poika.Rakastan miestäni ja lapsiani paljon.Ongelma on siinä,kun suurin osa mun sekä mieheni sukulaisista eivät vieläkään ole ymmärtäneet miksi olemme naimisissa.Ilmeisesti suurin syy on meidän ikäero.Sekä lapsiluku.Meitä ei oikeastaan kutsuta mihinkään perhejuhliin.Se on surullista.Samoin hyvin harva sukulainen tervehtii,jos nähdään kaupungilla.Kummankaan vanhemmat eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan.Onneksi menemme kesällä särkänniemeen sekä johonkin muuhun kivaan paikkaan. Antakaa neuvoja.Onko tässä tilanteessa enää mitään tehtävissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei Kristiina1980
Kerrot kirjeessäsi siitä, että olet vastoin tahtoasi etääntynyt omaisistasi ja perheestäsi. Haluaisit, että teillä olisi lämpimämmät ja läheisemmät välit suvun kanssa. Kerrot, ettei teitä kutsuta juuri minnekään.
On vaikea tietää, mitä kaikkea on tapahtunut, että tilanne on päässyt tähän. Onko kenties väärinkäsityksiä, loukkaantumisia tms jota ei ole selvitetty. Sinulla on kuitenkin oikeus aikuisena ihmisenä valita itse kumppani rinnallesi. Toisten lupia tai mielipiteitä et siihen tarvitse. Jos he eivät sulata tilannetta, sille et sitten vaan voi mitään.
Aina kuitenkin kannattaa yrittää luoda uudelleen suhteita ihmisiin, jotka kokee tärkeiksi, vaikka välimatkaa olisikin syntynyt.
Voisitko itse aloittteellisesti kutsua omaisiasi jonnekin? Joko kotiin tai vaikka yhdessä johonkin tapahtumaan, kesäteatteriin tai konserttiin kanssanne? Joskus on helpompaa olla jossain missä on muutakin touhua kuin vain kyläily, se saattaisi olla matalampi kynnys.
Jos he eivät suostu tekemiseen, et kai voi muuta kuin hyväksyä tilanteen ja etsiä ihmissuhteita ihan muualta.
Toivottavasti kuitenkaan välinne eivät katkea kokonaan vaan voitte edes ohuesti edelleen liittyä suvussa toistenne elämänpiiriin
Merja, diakoni