Näin viikonloppuna pojanpoikani (15v) kaupungilla tupakkaa vetämässä. Hän näki minut ja sen että ehdin huomata tupakan.
Kiroiluttaa! Mitenkäs nyt kuuluu menetellä.
Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei polta ja mahtaakohan heidän aikuisessa ystäväpiirissään olla kuin kaksi polttelijaa. Mieheni ja minä emme polta myöskään. Sattumoisin tiedän että pojan äiti ja isä(kin) saavat järjettömän raivarin kovine rangaistuksineen jos menen heille lapsensa touhuja kantelemaan. Pelkäämpä että raivarit ja sanktiot eivät tuota toivottua tulosta.
Mut hei! Enhän voi jättää asiaan puuttumattakaan. Poika ehkä luulisi minun antavan hiljaisen hyväksynnän tai olevan välinpitämätön tai että meillä olisi muka jokin yhteinen salaisuus. (Olekohan edes kovin tärkeä tapaus hänelle, mutta salata kuitenkin yritti asiaa)
Lienee tietysti ajan kysymys milloin hän kotonaan hajun perusteella kärähtää, vaik voihan aina kavereita syyttää tupakanhajusta.
Mitäs nyt olis viisainta tehdä ja sanoa jotta poika tulisi pikaisesti toisiin aatoksiin tupakoinnin suhteen. Emme ole paljoakaan tekemisissä... sekin vaikeuttaa asiaa.
En ymmärrä tai siis en tiedä miten kotonaan on asiaan paneudutta jo aijemmin vai onko ollenkaan. Olen minäkin utuisesti kuvitellut että pojanpojallani olisi sen verran itseluottamusta ja harkintakykyä ettei tupakoimaan rupeaisi. Urheileva ja älykäskin on ja nyt tuommoinen tyhmyys.
Onko teilla kokemusta tilanteesta tai neuvoa asiaan?
En ole elokuvien viisas vanhus ja olen nyt ymmälläni. Puhua pitäisi mut miten ja mitä!
Kiroiluttaa! Mitenkäs nyt kuuluu menetellä.
Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei polta ja mahtaakohan heidän aikuisessa ystäväpiirissään olla kuin kaksi polttelijaa. Mieheni ja minä emme polta myöskään. Sattumoisin tiedän että pojan äiti ja isä(kin) saavat järjettömän raivarin kovine rangaistuksineen jos menen heille lapsensa touhuja kantelemaan. Pelkäämpä että raivarit ja sanktiot eivät tuota toivottua tulosta.
Mut hei! Enhän voi jättää asiaan puuttumattakaan. Poika ehkä luulisi minun antavan hiljaisen hyväksynnän tai olevan välinpitämätön tai että meillä olisi muka jokin yhteinen salaisuus. (Olekohan edes kovin tärkeä tapaus hänelle, mutta salata kuitenkin yritti asiaa)
Lienee tietysti ajan kysymys milloin hän kotonaan hajun perusteella kärähtää, vaik voihan aina kavereita syyttää tupakanhajusta.
Mitäs nyt olis viisainta tehdä ja sanoa jotta poika tulisi pikaisesti toisiin aatoksiin tupakoinnin suhteen. Emme ole paljoakaan tekemisissä... sekin vaikeuttaa asiaa.
En ymmärrä tai siis en tiedä miten kotonaan on asiaan paneudutta jo aijemmin vai onko ollenkaan. Olen minäkin utuisesti kuvitellut että pojanpojallani olisi sen verran itseluottamusta ja harkintakykyä ettei tupakoimaan rupeaisi. Urheileva ja älykäskin on ja nyt tuommoinen tyhmyys.
Onko teilla kokemusta tilanteesta tai neuvoa asiaan?
En ole elokuvien viisas vanhus ja olen nyt ymmälläni. Puhua pitäisi mut miten ja mitä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhut rauhallisesti siitä että ei kannata polttaa!
Siinä oli hyvä vastaus.
Ei se kovin omituista ole suurin osa oulun nuorisosta näyttää polttavan ja niin poltan minäkin vaikka alaikäinen olenkin jopa nuorempi entä pojan poikasi jäin kiinni isälleni ja hän suhtautui siihen aika hyvin ja rauhallisesti sanoi että ei ole vihainen mutta pettynyt tietenkin mutta mitäpä hän sille voi että oma poika polttaa
Siihen ei sanomiset paljoon auta, jos kaveriporukka on huono. Turha huutaminen ja ankarat rangaistukset pahentavat asiaa. Kannattaa keskustella tupakoinnista yleisesti ottaen sekä hänen tupakoinnita rauhallisin mielin ja oikeesti kuunnella mitä hänellä on sanottavaa. Sekä miettiä että mikä se kaveriporukka on missä hän liikkuu, sillä on kummasti vaikutusta teinin päätöksiin.