Kun on luopunut erilaisista elämänhaaveista eikä ole enää pahemmin minkäänlaisia haaveita, on paljon seesteisempi olo,rauhaisa ja levollinen.
Ei ole ikäviä tunteita eikä ikävää, on vain päätös siitä että elää ilman ketään. Olen aina haaveillut omasta perheestä niin kauan kun vain muistan--> lapsista, miehestä jonka kanssa elää tunteikasta elämää vanhuuteen ja siitä kuolemaan eli iäisyyteen sekä muita juttuja- siis nämä asiat tuottavat(aisivat) minulle eniten onnellisuutta.
Mutta joskus ihminen kun sopeutuu (defenssit) ja alkaa tajuamaan että se kaikki unelmointi on tuottanut vain surua ja pettymyksiä, niin itseni kannalta on hyvä että näin on käynyt jotta voi olla seesteisempi eikä päänvaivaa ole kun on luopunut niistä haaveista. Selvyys ja päätös eikä enää epävarmuutta ja miksi minä enää pyrin sellaisia asioista joita en voisi saada,liikaa epäonnea.
Ei ole ikäviä tunteita eikä ikävää, on vain päätös siitä että elää ilman ketään. Olen aina haaveillut omasta perheestä niin kauan kun vain muistan--> lapsista, miehestä jonka kanssa elää tunteikasta elämää vanhuuteen ja siitä kuolemaan eli iäisyyteen sekä muita juttuja- siis nämä asiat tuottavat(aisivat) minulle eniten onnellisuutta.
Mutta joskus ihminen kun sopeutuu (defenssit) ja alkaa tajuamaan että se kaikki unelmointi on tuottanut vain surua ja pettymyksiä, niin itseni kannalta on hyvä että näin on käynyt jotta voi olla seesteisempi eikä päänvaivaa ole kun on luopunut niistä haaveista. Selvyys ja päätös eikä enää epävarmuutta ja miksi minä enää pyrin sellaisia asioista joita en voisi saada,liikaa epäonnea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.