Kyllä vai ei?
Milloin tai mistä tajusit sen?
Milloin tai mistä tajusit sen?
Oletko rakastunut?
uteliasuntamo
18734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihastunut varmaan, mutta en rakastunut. Siitä tiedän, kun toinen oli ärsyttävä ja tein jotain minkä takia ei ole yhteyttä, mutta jälkeenpäin huomasin, että kaduttaa.
22.12.2015.Luulin etten näe häntä enää koskaan..Se luulo osoittautui vääräksi,silti mikään ei palannut ennalleen..
Sen vaan tietää ja tuntee...
en ole varma, haluaisin ottaa selvää onko tämä rakkautta/ihastumista/järjen köyhyyttä... mun mielestä ihan tuntematonta ei voi rakastaa, ihastua voi ja siitä voi hyvällä tuurilla kasvaa jotain syvempää ja merkityksellisempää
Olen samaa mieltä. Eräs mies on kummitellut mielessä yhden taapaamisen jälkeen. En oikein käsitä, miten tässä näin kävi. Hän hiipi elämääni kuin varkain ja lähti jälkiä jättämättä.
Hän Mmies, taas tuli kuin salaman iskusta ja vaikuttikin samalla tavoin.
m-mies tykkää H-naisesta, tuosta nuoresta niin suloisesta, kun hänet syliin sais.....
Mun ihastumiset olivat aina ykspuolisia, joten ei mitään rakastumisia tapahtunut. Nykyään en edes katsele ketään ja oikeastaan jopa hävettää ne ihastumisetkin jota joskus koin. Silloin rassu vielä kuvittelin ett mun näköinen vois jollekin kelvata, niin hölmö sitä oli vuosia sitten. Mikä lie hapenpuute aivoissa ollut, mutt kun järki voitti, niin ymmärsin ettei kukaan ikinä edes noteerannut näin rumaa tyttöä/naista. Toivottavasti kukaan niistä ihastumisen kohteista ei huomannut mun kiinnostusta, jos huomas, niin melkein pitäis pyytää anteeksi heiltä, jos katselin heitä. En mä kellekään omaa seuraani onneks tyrkyttänyt, sen verran kuitenkin järki päässä pelas :D. No, mun kohdalla ihastumiset on taaksejäänyttä aikaa, olen liian tietoinen rumasta kuorestani voidakseni edes ajatella asiaa. Olisihan mun kohdalle joku jo tullut aikoja sitten, joten totuushan se on ettei mun ulkonäkö ketään miellyttänyt. Muille toivotan onnea ihastumisiin ja rakastumisiin.
Huono itsetunto sulla ainakin on.
Ihan samat ajatukset! Jälkikäteen vaan hävettää kauheesti ne omat ihastumiset, tosi noloja juttuja. En tiedä, miksi mullelin on annettu tunteet, kiusallisia tilanteita siitä vaan syntyy. Toivottavasti kukaan ei huomannut, yritin kyllä näytellä neutraalia ja pysytellä kaukana, taka-alalla. Enkä mä mitään pahaa tarkoittanut, ja toivottavasti kukaan ei loukkaantunut tai pelännyt että yritän tulla liki tms. En varmastu yritä, enkä mä tarvitse sääliäkään, mä pidän nämä hörhöilyt oman pään sisällä niin hyvin kuin pystyn. Jos voisin niin muuttuisin näkymättömäksi.
Kuulehan kiitoksjaanteeks minä rohkaisen kertomaan ihastumisestasi. Ei se aina ole yksipuolista, kuvittele jos vastakappaleesi olisi minunlaiseni riittävästi huonoja kokemuksia kerryttänyt, joka ei itse uskalla tunteista helposti puhua niin olisi harmi, jos molemminpuoliset tunteet menisivät hukkaan. Sääliä en sinua aio vaan tsempata. Rohkeutta.
Mä en usko että kukaan olisi mielissään, jos tietäisi että olen katsellut häntä "sillä silmällä". Tai no, ehkä joku vois olla huvittunut, positiivista kai sekin? Anteeksipyyntöä olen joskus jälkikäteen miettinyt, mutta se olisi aika turhaa; jos toinen ei ole huomannut mitään, niin ihan turha kiinnittää asiaan enempää huomiota, säikähtää vaan että mitä hulluja stalkereita oon sanut perääni, ja jos on huomannut, niin saattaa vaan ahdistua uudestaan kun asiasta muistutetaan, että taasko se alkaa... Eipä siinä mitään voittaisi, ellei pidä itseruoskintaa sinänsä hyödyllisenä - ja välillä on kyllä hyvä muistuttaa itseään tosiasioista.
Olin syvästi ihastunut ja rakastin ja rakastin. Nyt on muruset siitä jäljellä, vaalin niitä loppuun asti ja jos ne ei ajan kanssa haihdu ilmaan, syön ne.
Ihana! <3
Etkö jo huomaa? :)
Hyvin pikkuhiljaa huomannut. Olen nainen ja olemme työkavereita. Olen yrittänyt kai tietoisesti/tiedostamatta valehdella itselleni koska hän varattu. Sen huomaa jaksoittain siitä että ollaan ystävinä lähennytty varovaisesti ja huomaan olevani enemmän en niin vapautunut hänen seurassaan, koska tämä pitää pitää vain omana salaisuutena en tule ikinä tätä kertomaan hälle... Nautin silti tunteesta salaa
Ensisilmäyksellä. Siitä on tosin aikaa, eräitä käärmeitäkin kenties
Ei kannata! Se olisi rumaa