Se on kuin jokin unohtunut kytemä, tuhkan sisään hautautunut kipinä, jonka puhallat henkiin ja tuli joka ei tuhoa lämmittää, valaisee, ja minä pelkään sitä hetkeä kun jälleen kadut ja ajattelet tehneesi virheen, otat taas etäisyyttä ja kadut, käännät kylmän kylkesi ja kuin vuodenajat vaihtuu maa jälleen jääksi, kesä talveksi, enkä voi luopua sinusta tämän enempää kuin mitä olen jo tehnyt.
An Insight
Harjukatu
4172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitähän tämä kaikessaan on joka hetki ollut
ihmetellyt sun Harjukatu juttuja kun ne osuu aina niin kohdilleen, ne on varmaan vaan niin universaaleja noi sun kertomat kiemurat
Voi olla. Samanlaisia tilanteita ja toisaalta tuskin kukaan meistä tänne kirjoittaisikaan jos kaikki olisi ah niin ihanan yksinkertaista ja selvää.
Täälläkin osuu fiilikset ja ajatukset usein yksiin. Kauniisti kirjoitat. Jatka sitä.