Raskaana alko-ongelmaiselle

Alkoholista eroon pääseminen vaatii paljon työtä. Jos on kaikenlisäksi suvussa taipumusta ryyppäämiseen, lopettaminen on todella vaikeaa. Kannattaisi etsiä joku aa ryhmä omalta paikkakunnalta tai ottaa yhteyttä ammattilaiseen.

Minulla oli sama tilanne.

Sitten kun lapsi syntyi ja aloin käydä iltatöissä, niin aina oli varmistettava puhelimella että kuulostiko humalaiselta. - Ja sitten kiireellä kotiin.

Erohan siitä tuli.

Lapsi ja lapsen hyvinvointi on TÄRKEÄMPI kuin juopotteleva ukko.

Ei tuosta mitään hyvää seuraa. Olet ihan oikeassa kun jo nyt hyvissä ajoin harkitset asioita.
Onko sinulla vanhemmat, siskoja, veljiä, ystävättäriä joitten kanssa puhua ihan suoraan ja kysyä että voitko turvautua heihin. Katsele jo valmiiksi uutta vuokra-asuntoa.
Ei oo sitten yhtään kivaa, - mutta sinulla on järki päässä. Puhu ihmeessä avoimesti vanhempiesi kanssa!!!

Itsellä tuli vielä se, että humalassa rupesi jahtaamaan. Vauva sylissä juoksin karkuun.

Neuvon suoraan, että hankkiudu eroon, ota selvää asioista ja elä jää tilanteeseen!
Ei ole hyvä lapsellesi ja ei sinulle itsellesi!

Lapsen elämä ja turvallinen lapsuus on tärkeämpi kuin JUOPPO UKKO.
Miehesi on valinnut alkoholin, - elä suostu.
Kyllä kaikki tietää, että ei se siihen lopeta.

Tee selvä ehto: - Yksi kuukausi ilman tipan tippaa. - Jos ei siihen pysty, niin siitä tiedät!

Itsehän sen sanoit jo, sinua ärsyttää miehesi dokaaminen siksi, että et itse voi juoda.

Kuulostaa alkoholismille, se on sinussa jo.

En tietääkseni vielä ole raskaana, mutta tällä menolla saatan pian olla. Olen alkoholisti. Mieheni tiesi sen kyllä, ennen kuin aloimme seurustella ja alussa vähän ihmettelin, että miten hän voi minut haluta. Minä en tiennyt mieheni olevan alkoholisti, mutta niinhän tuo näyttää olevan. Haluaisin hänen kanssa lapsen, mutta mietin kovasti, että mitähän se tulisi olemaan. Vaikka me pystyisimme lopettamaan juomisen, niin eipä taida ne ongelmat siihen loppua; minä kun olen yrittänyt ongelmaani kysellä apuja vuosia yhteiskunnan instansseilta ja niistä saamistani "avuista" on ollut vain haittaa, niin on kaikki pelot, että mitä jos lapsemme otettaisiin meiltä pois. Suomessa on niin kummallista tuo touhu "lastensuojelun" suhteen. Onneksi miehestäni ei mitään virkataho tiedä, että hän juoppo on. En tiedä osaanko auttaa keskustelun aloittajaa, mutta: tiedät ettet ole ainoa näissä ongelmissa.