Ikävääkö tämä

Mä näin kangastuksen torstaina. Mut koska tiedän sen jo pelkäksi harhaksi, en kääntänyt kamelia sinne suuntaan. Taivallamme kohti kuolemaamme hitaasti mutta varmasti sen jälkeen kun usko parempaan on mennyt, sivuille vilkuilematta onnemme ohi. Ellei satu tulemaan meri vastaan. Sekin olisi varmasti kuollut...

Niin no ehkä alkuun halusin uskoa jopa siihen, etten ole aavikolla ja kaikki juomapaikat avautuvat itsekseen kuin tilauksesta. Nyt mietin vain sitä, että pidän myös kangastuksista, koska ne tuntuvat edes hetken todellisilta. Kuvitelmani juomasta sekoittuvat päässäni kuumaan hiekkaan, jota kauhon suuhuni. Kangastuksessa ainut ongelma on oikeastaan janon tunteen jatkuminen. Hyvä olo on niin moniulotteinen kokonaisuus. Onhan se itsensä näännyttäminen opittua myönnän, mutta olen tietoinen kangastuksista kuitenkin toisin kuin ehkä luulisi.

Sitäkinmietin kirjoitti:

Niin no ehkä alkuun halusin uskoa jopa siihen, etten ole aavikolla ja kaikki juomapaikat avautuvat itsekseen kuin tilauksesta. Nyt mietin vain sitä, että pidän myös kangastuksista, koska ne tuntuvat edes hetken todellisilta. Kuvitelmani juomasta sekoittuvat päässäni kuumaan hiekkaan, jota kauhon suuhuni. Kangastuksessa ainut ongelma on oikeastaan janon tunteen jatkuminen. Hyvä olo on niin moniulotteinen kokonaisuus. Onhan se itsensä näännyttäminen opittua myönnän, mutta olen tietoinen kangastuksista kuitenkin toisin kuin ehkä luulisi.

Liikaa hiekkaa sisällään voi olla raskasta juosta kohti sitä oikeaa keidasta:) Paitsi jos se hiekkakin on vain kangastusta ja sen tiedostaa. Yleensä sitä on kai käyty jo meren rannassa kun tänne päätyy, jolloin tietää kyllä itse missä oikeasti vaeltaa. Ellei satu olemaan liian hyvä mielikuvitus.

Enpä tiedä, miten muuten on sun laita, mikäs kameli sinä olet kun kuolemaan taivallat ja meri, mitä se sinulle on? ;).

Sitäkinmietin kirjoitti:

Enpä tiedä, miten muuten on sun laita, mikäs kameli sinä olet kun kuolemaan taivallat ja meri, mitä se sinulle on? ;).

Eikös ihminen aikanaan päädy kiertämään kehää... Aavikolla janoon kuollee ennen pitkää. En tiedä onko se kameli ihmistä viisaampi ja ohjaa pois sieltä sannalta. Vaikka kuin se toivon välikappale joka sinua kantaa..? Reunallakin (on the edge) lienee parempi kuin keskellä ei mitään kangastusten ohjattavissa:)

Elämä on kehä, jota kierrämme. Se on itseasiassa loputon kehä, näin ajattelen. Riippuu asenteestasi, miten todellisuus sinulle näyttäytyy: aavikko, hiekka, vesi, meri, reuna tai mikä tahansa. Sinä luot sen itse. Kysymys on uskosta ja valinnoista. Voit liikkua määrättömästi todellisuuksista toiseen. Miten pääsee siihen pisteeseen, että kohottaa siipensä ja lentää kaiken yläpuolella, liidellen ilman janon tunnetta, irrottautuen janon tunteesta. Tätähän tunnettahan moni tavoittelee mm. uskonnon kautta kts.esim. buddhalaisen uskonnon opit elämänjanosta. Onko se itsepetosta, unohtaa luontaiset tarpeensa? Se on ehkä vain eri ulottuvuus. Sitä olen miettinyt.

Tunteita tulee ja menee, ihastuksia tulee ja menee, mutta on vain yksi joka säilyy se aito rakkaus, jota ei passaa satuttaa.