Jäin miettimään erään keskustelun jälkeen hyvän ystäväni kertomaa.
Koko pitkän avioliittonsa aikana oli hän tuntenut epävarmuutta ja mustasukkaisuutta. Kysyin ihmeissäni mistä, oliko tiedosaan joitakin syrjähyppyjä, vai miten?
Ei hän sanoi, ei ollut mitään tiedossaan, vain nähdessään tai kuullessaan miehensä kertovan hyvästä keskustelusta jonkun naisen, työtoverin tms. kanssa, tuntui kuin pistoksena pelko .
Olin ihmeissäni, mihin pohjautuu tuon kaltainen epävarmuus?
Sain kuulla myös itseeni kohdistuneen mustasukkaisuuden, mutta jo iän tuomalla varmuudella ylitimme tuon turhuuden.
Huh, miten rajoitettuna joku voi haluta kumppaninsa olevan, tosin kyllä täälläkin voi havaita joidenkin kirjoittajien kokevan kipeästi harvoilla miehillä olevista suosikeista.
Koko pitkän avioliittonsa aikana oli hän tuntenut epävarmuutta ja mustasukkaisuutta. Kysyin ihmeissäni mistä, oliko tiedosaan joitakin syrjähyppyjä, vai miten?
Ei hän sanoi, ei ollut mitään tiedossaan, vain nähdessään tai kuullessaan miehensä kertovan hyvästä keskustelusta jonkun naisen, työtoverin tms. kanssa, tuntui kuin pistoksena pelko .
Olin ihmeissäni, mihin pohjautuu tuon kaltainen epävarmuus?
Sain kuulla myös itseeni kohdistuneen mustasukkaisuuden, mutta jo iän tuomalla varmuudella ylitimme tuon turhuuden.
Huh, miten rajoitettuna joku voi haluta kumppaninsa olevan, tosin kyllä täälläkin voi havaita joidenkin kirjoittajien kokevan kipeästi harvoilla miehillä olevista suosikeista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä taas vaimoni koki imartelevana ajoittaisen mustasukkaisuuteni. Kun katson taaksepäin, en muista milloin olisi yhteytemme ollut kiihkeän lämpimämpää kuin tajutessamme toisemme.
Kyllä me vaan tajutaan toisemme koko ajan ilman mitään mustasukkaisuusyllykkeitä. Ei mustasukkaisuudessa mitään imartelevaa ole, se on vain osoitus heikosta itsetunnosta.
yhdessäoloa sellaisen kumppanin kanssa, joka ensin tulee luoksesi ystävänä, on kohtelias herrasmies ja kaikin puolin aivan hurmaava, --- mutta joka sitten vähitellen paljastuu sairaalloisen mustasukkaiseksi aiheettomasti, niin et kyllä kevyesti pystyisi siihen suhtautumaan.
Minulla on kokemus vain pitkästä, huumorilla höystetystä , hyvästä avioliitosta,
jossa luotimme toisiimme täysillä.
Siksi tämä harrastuspiirissäni tutuksi tullut kaveri tuntui lopulta aivan sietämättömältä. Hän oli tavatessamme vanhana 66-v. ja vielä silti noin sairas.
Ainoa asia, mitä silloin halusin, oli vain päästä hänestä eroon.
Ja pääsin.
Luojalle kiitos!
Tuskin täällä kukaan muu kuin sinä aloittaja itse koet kipeästi näitä miesten suosikkeja. Eikö nämä ole varattuja miehiä kaikki ruunea lukuun ottamatta ?
Mitä kuvitelmia? Varatut miehet edustaa minusta kunnioitettavaa pysyvyyttä ihmissuhteissaan. Mitä ruuneen tulee, kuuluu hän ystäväpiiriini. heh.
Meillä miehen aiheeton mustasukkaisuus ja ainainen epäily, sai aikaan erossa asumisen. Lapset asuivat vuoroviikoin mieheni luona, mutta ainaisten uteluiden jälkeen ei halunneet enää muutaman vuoden kuluttua jatkaa asumista luonaan..
Säälin kyllä mieheni heikkoa itsetuntoa, mutta en enää alistu koskaan kenenkään miehen valtaan. Kaipa sitten vaurioiduin siinä suhteessa itsekin. Kuitenkin on elämä nyt ihan mallillaan, eläke pyörii ja ystävät riittävät tuomaan lämpöä elämääni.
Mutta saahan nuo mustasukkaisuus kohtaukset intohimon rakastavaisilla huippuunsa,. koskaan ei ole ollut niin ihanaa rakastella kuin sovinnon hetkinä sen jälkeen kun on kerrottu että oli tahallaan aiheutettu mustasukkaisuutta. Saisipa kerran vielä kokea tuon lemmen makeuden aah.
voi herrajumala
Sovintoseksi onkin makeeta, kyllä kannattaa vähän riidellä sitä saadakseen.
kun en halluu ja viagra on tyyristä eikä auta kun ei oo halua
sitäkö se ämmänleuska vieläki yrittää
herra jestas miehenkö perässä aloittaja tääl onki ollut niinkö Susmorsianki
mut Late on sen kivan kirjoittajana Venlast-Puskasul kaa naimisis ja muutki oavt kai naimisis nehä ova treffipalstoil ne ilmotukset
Onkohan se kaffepirtin ynnämuu aviossa, siinä olis minun mieleinen mies.